Minäpä kerron nyt muutaman salaisuuden. Minun on pakko. Minä olen sellainen salaisuuksien purkaja.
Minä kerron nyt tässä tarinassa salaisuuksia ’ketteryydestä’, ’agilesta’ ja ’leanista’, näistä kaikkien rakastamista termeistä, ismeiksi typistetyistä opeiksi ja näistä valmismalleinakin kaupatuista konsepteista. Jos nimittäin tarvitset töissä erillisen hyväksynnän mennä koulutukseen, organisaatiosi ei ole 'agile'. Jos tarvitset jonkun muun hankkimaan sinulle tietokoneen ja puhelimen ja sun pitää odottaa sitä enemmän kuin menisi aikaa kaupassa käymiseen, organisaatiosi ei ole 'agile'. Jos organisaatiossa ihmisen työhön liittyvät asiat pitää erikseen hyväksyttää jossakin funktiossa, organisaatiosi ei ole 'agile'. Jos organisaatiossasi työntekijöiden ainoa rooli on toteuttaa tehtäviä, jotka vain tupsahtavat naaman eteen ja työntekijöiden pitää vain tehdä ja toteuttaa ohjeiden mukaan, organisaatiosi ei ole 'agile'. Jos sinua arvioidaan sen perusteella, mikä on laskutusasteesi a.k.a käyttöasteesi, organisaatiosi ei ole 'agile'. Jos organisaatiosi edellyttää arvovirran hitautta siksi, että jokin funktio haluaa tehdä omaan tahtiinsa, organisaatiosi ei ole 'agile'. Jos organisaation arvontuoton kykyä kehittää joku muu kuin itse tekijät, organisaatiosi ei ole 'agile'. Jos organisaatiossa ketteryys on vain tiimitasolla tapahtuvaa työkalujen käyttöä, Kanban Boardia ja sprinttejä, organisaatiosi ei ole 'agile'.
Jos organisaatiosi rakentuu funktioiden varaan, joissa jokaisella on omat funktion sisäiset tavoitteet ja strategiat, rakennat vain funktiohitautta ja siten organisaatiosi ei ole ’agilea’ nähnytkään.
Jos organisaatiossasi ei imuohjaus ole läsnä kaikkialla – ja tarkoitan tätä: kaikkialla – myynnistä tuotekehitykseen aina koulutukseen, osaamiseen ja arvontuottoon asti, vaan asiat työnnetään toteuttavalle organisaatiolle reagoitavaksi läjäksi kaaosta, ei organisaatiosi ole ’agile’.
Ja yhtä lailla, jos organisaatiossanne ’lean’ tarkoittaa erilaisten työkalujen käyttöä, kuten 5S, A3, PDCA, VSM, Gemba, Poka-Yoke tai vaikka Andon, Jidoka ja krooninen hukan metsästys, olette aivan hukassa. Ei toimi. Se, että elehtii, ei tuota mitään arvoa. Miettikää hetki, miten hitaaksi me olemme tehneet organisaatiomme. Funktio funktiolta, päätös päätökseltä, me vain ylläpidämme funktiohitautta, joka nakertaa aitoa joustavuutta, vie nopeuden ja kadottaa kyvyn uudistua, jatkuvasti, joka hetki, tarpeiden mukaan. Ja mikä pahinta: tuolla päätösten ja kroonisen koordinaation ikeessä on ihminen, joka turhautuu ja väsyy, sillä mitä muuta voit odottaa kuin nujertumista? Miten epäluottamuksen jatkuva eläminen todeksi ja usko siihen, että viisaus asuu pomoissa ja johtajissa, voisikaan johtaa mihinkään muuhun? Agile ei ole työkalu, jota käytetään. Agile ei ole työkalujen ja metodien ja proseduurien kokoelma. Ei, sillä ei ole olemassa yhtäkään vaadetta yhdellekään työkalulle, metodille ja proseduurille, jotta voi olla 'agile'. Tämä vaade on puhdasta sertifioitua ryönää. Tämä johtuu ihan siitä, että ei ole olemassa jotain valmista mallia, tapaa ja muotoa 'olla' agile. ’Agilen’ ytimestä löytyy jatkuva pyrkimys sen etsimiseen, mikä on parasta juuri meille, juuri nyt, sillä se paras syntyy uudistumalla, oppimalla, ihmisiä kunnioittamalla ja arvontuottoon keskittyen. Jos tuon typistää valmiiksi malliksi ja valmiiksi työkalujen ja periaatteiden kokoelmaksi, niin se menee aina reisille. Lean, saati agile eivät koskaan ole olleet, eivätkä edelleenkään oikeasti ole työkalujen, saati valmiiden metodien kokoelma, vaan kaikki valmismallit, jotka uskottelevat olevansa ’lean’ tai ’agile’, ovat itsensä irvikuvia. Sitä saa ja kannattaa ihan itse päättää, miten arkeaan pyörittää, fiksusti vai kroonisesti valittamalla ja hiljalleen kyynistyen. Jokaisen organisaation on edelleen ja aina parasta olla perustaltaan 'agile'. Ja tämä ei tarkoita jotain myyttistä puhdasoppisuutta tai jonkun valmiin oppirakennelman mukaan toimimista, joka kuin maagisesti tuo onnen, autuuden ja hunajan organisaation perusolemukseksi.
En voi painottaa liikaa, että jokainen itse tekemisen hetkestä muualle vietävä asia ja jokainen odottaminen ja jokainen jahkailu ja jokainen muualle siirrettävä päätös ja jokainen asiakkaasta irti
oleva tekeminen, vievät organisaatiota hetki hetkeltä kauemmas agilen periaatteista ja sen antamasta lupauksesta. Agile on arvojen ja periaatteiden paradigma, jossa keskiössä ovat arvon tuottaminen, ihmisen kunnioitus ja jatkuva oppiminen - ja tämä on avainkonteksti. Ja juuri tähän kontekstiin luodut rakenteet ovat niitä yhdessäopittavia mielen malleja, joiden varaan koko organisaatio on hyvä rakentaa, sillä näin organisaatioon rakennetaan sisään mukautuvuus, psykologinen turvallisuus sekä merkityksellisyyden tunne. Se ei ole agile, joka on pettänyt organisaatiot. Te teitte sen ihan itse.
Se ei ole se oletettu lean, joka ei toimi organisaatiossasi. Tuomalla leanin oletettuun työkalupakkiin kuuluvia työkaluja organisaation käytettäväksi ratkaisuina ongelmiin on kuin korjaisi rikkoontunutta auton moottoria pyyhkimällä pölyt sen päältä ja vahaamalla auton maalipinnan. Ikävä kyllä, työkaluilla ja niiden käytöllä ole itsessään mitään tekemistä leanin kanssa. Ei auta, ei toimi. Ja minulla on lopuksi vielä yksi salaisuus. Nimittäin se, että jokaisen zombieagilen ja teennäisen itseohjautuvuuden vaivaaman ja villasukkien käytöstä innostuvan organisaation ja leikisti ihmisiään kunnioittavan organisaation kulttuurin ja siten koko toiminnan voi korjata. Se onnistuu kyllä. Eikä se vaadi edes ihmeitä. Se vaatii vain rohkeutta, liikkeelle lähtemistä, luottamusta ja päästämistä irti tayloristisesta ihmiskuvasta. Ei enempää, ei vähempää.
Luota ja uskalla antaa ihmisten päättää siellä, missä päätöksiä tarvitaan.
Keskity ihmiseen.
Pura funktioiden siilot ja löydä arvovirtasi.
Ole avoin.
Kokeile ja opi, opi ja kasva. Yhdessä.
Riisukaa villasukat jaloistanne ja löytäkää itsenne. Ja muutos voi alkaa.
Kuva: Corporate Rebels
