-”Yleisin tapa viedä ketterää eli agile-toimintatapaa laajemmin organisaatioon on SAFe, Scaled Agile Framework. Se on nimensä mukaisesti viitekehys, jota soveltamalla ketteryys skaalautuu suurimpiinkin organisaatioihin.
Artikkeli SAFe:sta ja oudosta ajatuksesta, että 'agile syntyy skaalaamalla'. Tämä on jokseenkin hassu ajatus.
Agile ei nimittäin synny skaalaamalla, eikä agile (a.k.a mukautuvuus, agility, ketteryys jne.) ole edes asia, jota edes lähtökohdiltaankaan voisi 'skaalata'. Ja tämä siitä yksinkertaisesta syystä, että mitään skaalattavaa ei ole: ei ole tuotetta, palvelua tai lopputuotosta nimeltä ’Agile’, jota skaalata. Väite siitä, että agilen voi skaalata, on yhtä älykäs kuin sanoa, että ’skaalataan nopeus’ tai ’skaalataan erinomaisuus’ tai vaikka ’skaalataan tuoksu organisaatioon’ tai ’skaalataan rakkaus’.
Agile on ominaisuus ja arvojen kokoelma, ei rakenne, ei työkalu, ei metodi, joka voidaan ottaa skaalautuvasti käyttöön ilman, että sen käyttö vaatisi käytön määrän lisääntyessä samassa suhteessa uusia panostuksia ja resursseja. Sitä, mitä ei konkreettisesti olemassa, ei voi myöskään skaalata.
Ainoa asia, mitä voi tehdä, on pyrkiä toimimaan siten, että organisaation toiminta täyttää agilen periaatteet ja sen ideat. Ja juuri noiden periaatteiden ja arvojen mukaan elämällä, on mahdollista luoda se organisaatio, joka muuttuu ja joka pyrkii tuottamaan maailmalle ratkaisuja, joissa on jotain järkeä, juuri tarpeeseen. Mutta ei tämä ole jotain teknistä ’skaalautumista’ palvelun tai tuotteen lailla, vaan ajattelun yhteistä suuntaamista ja aitoa muuttumista ja muutosta sellaiseksi organisaatioksi, jossa ihmisellä on hyvä olla ja häneen luotetaan ja jossa ennakoidaan ja mukaudutaan muutokseen juuri siinä kontekstissa, jossa organisaatio elää ja jossa organisaatio haluaa tuottaa arvoa, ilman turhaa hässäkkää, ilman muuttumattomaksi betonoidun, ohjein ja teknisenä toimintona standardoidun ja sertifioidun modus operandin hitautta, jossa keskiössä ovat kroonistunut reagointi ja jatkuva peräpeiliin tuijottava koordinointi, kun maailma muuttui jo. Ja se hetki, kun maailma muuttui jo, mutta organisaatiosi vasta oivaltaa sen, on se hetki, jona voi vain oivaltaa, miten agile on karannut jo kauas pois teidän luotanne.
Agilen perusperiaatteet ja arvot ovat idealtaan analogiset meidän yhteiskuntamme perusarvojen kanssa: emme niitäkään ’skaalaa’, vaan pyrimme elämään niiden mukaisesti ja se tapa, miten noita perusarvoja elämme todeksi, vaihtelee niin yksilöiden tasolla kuin yhteiskunnan tasolla, eri tarpeisiin mukautuen, yhteiskunnallisen tilanteen niin ohjatessa. Ei ole siten olemassa mitään ’sertifioitua, skaalattavaa Valtion mallia’, jonka voisi kaupasta ostaa.
Agile a.k.a 'mukautuvuus' ei synny muiden kehittämillä organisaatiorakenteilla, saati sertifioiduilla valmisrituaaleilla, vaan muutamalla yksinkertaisella idealla:
Pidä tekijät ja päätöksenteko lähellä asiakasta ('zero distance to customer').
Pitämällä ihmisiä tasavertaisina - eli luottamalla ihmisiin ja ihmisten kykyyn ajatella.
Anna ihmisten imuohjautuen itseorganisoitua / verkostoitua arvon ympärille.
Tee se, mitä asiakas oikeasti haluaa, just-in-time.
Älä tee sitä, missä ei ole mitään järkeä.
Tämän toteutumiseen tarvitaan yleisesti vain kolme karkeaa perusrakennetta:
Alusta, johon kiinnittyä (kuten yhteiset tietojärjestelmät, mahdollistavat toiminnot, arvot, periaatteet).
Arvontuoton ympärille, verkostomaisesti itseorganisoituvat ihmiset (jaettu johtajuus, osaaminen, päätökset).
Asiakkaat (joiden haasteiden ratkaisu on prioriteetti nro.1).
Pura, älä rakenna. Ajattele, älä lokeroi sitä.
Ja juuri kaiken tämän vuoksi on olemassa tietty keskustelu, jota en haluaisi käydä lainkaan.En enää ikinä.Keskustelut, joissa todetaan 'meidän olevan agile, sillä meillä on käytössä epicit, story pointsit, backlogit, portfolionhallinta, sprintit ja sit kanban boardit'.Pahimmillaan: "Ollaan niinku tosi agile, ku meil on scrum ja JIRA".
Todellisuudessa niin kauan kuin organisaationne ketteryyttä ja agilen syvyyttä arvioidaan sillä, mitä työkaluja tai metodeja on organisaatiossanne tiimien tasolla käytössä, olette jo aivan kuutamolla niin agilen ja niin leanin suhteen, sillä ei ole edes olemassa sellaista kuin mitattava 'agilen kypsyystaso' ja tämä siksi, että ei ole olemassa sitä standardia, johon verrata. Rautalankaa: niin kauan kuin lean-agile organisaatiossa typistyy puheiksi työkaluista, soditaan lean-agilen omia perusperiaatteita vastaan ja siksi lopputuloskin on siten vain masentavan tyhjää, tiimitasolla tapahtuvaa matkimista ja muilta kopioitua elehdintää. Ei muuta.
Organisaation mukautuvuuden ja sen ’agilen’ suhteen avainasia on tunnustaa yksi asia: ei ole olemassa yhtäkään työkalua, saati metodia, joita tulisi käyttää ollakseen mukautuva ja ’agile’. Näitä työkaluja ja metodeja on tasan nolla. Nolla. Ei yhtäkään. Yksinkertaisesti: mitään sellaista työkalujen pakettia ei ole olemassakaan, jota pitäisi käyttää ja hyödyntää elääkseen organisaatiossa agilen periaatteita todeksi. Niitä työkaluja on nolla. Toistan: nolla. Sanoinko jo: nolla?
Jos aidosti haluatte luoda agilen arvoja ja periaatteita todeksi elävän organisaation, pitää vain kyetä vastaamaan todistetusti jokaiseen viiteen ao. kysymykseen:
Onko meillä olemassa yhteinen tarkoitus, jota kohti kuljemme?
Ymmärrämmekö me arvon, jota haluamme yhdessä tuottaa?
Tuotammeko me arvoa vain tarpeeseen, juuri haluttuna ajankohtana ja juuri halutulla tavalla?
Miten luottamus näkyy meillä jaettuna päätöksentekona?
Miten nopeasti me uusiudumme suhteessa muuttuvan maailman vaatimuksiin?
Keskittyminen valmismalleihin ja skaalattuihin häkkyröihin, on pinnallinen ja mekanistinen, muita apinoiva lähestymistapa, joka unohtaa jatkuvasti oppivan mukautuvuuden ytimen: ihmisen kunnioituksen, asiakkaan ja jatkuvan oppimisen. Ja jos unohdat nämä, lyöt vain nauloja, mutta et ikinä rakenna taloa.
Kun muutat tapaasi ajatella yo. listan teemoihin vastaten, löydät huomenna nämä ominaisuudet organisaatiostasi:
Joustavuus ja fokus (kyky palastella aito asiakastarve tuotteeksi heti ja/eli hajautetusti).
Nopeus saada oikeita asioita valmiiksi ja tätä tukevat arvovirta ja rakenteet (ei aloiteta paljon, vaan saadaan valmiiksi, yhteiseksi ymmärretyssä kontekstissa).
Kokeilukulttuuri (rohkeus aidosti kokeilla, yhdessä oppien, suunnitelmallisesti).
Luottamus (tämä syntyy organisaatioon yhdessä tehden, radikaalilla läpinäkyvyydellä).
Aidosti agilet, ketterät ja mukautuvat organisaatiot pärjäävät aina, sillä he eivät unohda asiakasta ja eivätkä vain tyydy sprintteihin, ‘arvoon liiketoiminnalle’ ja sertifioituun elehdintään, vaan lähtevät aina liikkeelle asiakkaasta ja luovat kulttuurin ja rakenteet, jotka toimivat toisiaan tukien. Ja he tekevät sen yhdessä, joten minun suositukseni on nyt ja aina: tehkää tekin. Älkää ikinä 'tehkö agilea’ ja kuvitelko, että sen tekemisen voi määritellä Oikeaksi ja Aidoksi suhteessa johonkin työkalujen ideaaliin. Älkää siis 'tehkö agilea', vaan olkaa sellainen organisaatio:
-"Agile is an attitude, not a technique with boundaries. An attitude has no boundaries, so we wouldn’t ask ‘can I use Agile here,’ but rather ‘how would I act in the Agile way here,’ or ‘how Agile can we be, here?"- Alistair Cockburn
Joten: unohda SAFe.
Unohda Scrum.
Unohda Kanban.
Unohda Spotify.
Unohda DevOps.
Unohda jokainen valmismalli, jokainen työkalu, jokainen metodi, jokainen sertifikaatti, jokainen valmismalli, jokainen muiden rakentama raami ja framework.
Unohda kaikki. Ja löydä itsesi.
Tiedän, että on helppo sanoa 'löydä itsesi'. Mutta siihen on syynsä, että jaksan toistaa tuota fraasia. Sillä olen itse vieraillut sadoissa yrityksissä. Olen vieraillut yrityksissä ympäri maailmaa, kymmenissä maissa. Ja näillä kaikilla on ollut käytössä samoja työkaluja, samoja metodeja, samoja oppeja, samoja sertifikaatteja. Eikä niistä silti yksikään ollut mitenkään erityisen menestyjiä, eikä niiden ihmisistä ole tullut villasukat jalassa kulkevia ikuisen onnelan asukkaita. Arki oli pikemmin selviytymistä, viikosta toiseen, jatkuvaa reunalla elämistä ennen rotkoa. Ja nämä yritykset ja organisaatiot olivat uusintaneet ja eläneet todeksi samanlaisia, toinen toisiaan muistuttavia, Agile Ihmemaan uskomuksia ja ominaisuuksia. Ja näitä Zombie Wonderlandien hokemia ominaisuuksia olivat yleisesti ainakin…
…’ollaan lean’
…’ollaan agile’
…’ollaan asiakaskeskeisiä’
…’ollaan tiedolla johtamisessa tosi pitkällä’
…’ollaan hankittu tuoreimmat sertifikaatit’
…’People First on ohjenuoramme’
…’Palveleva johtajuus on meidän juttu’
…’ollaan tosi itseohjautuvia’
…ja silti masentava valtaosa organisaatioista, jotka näitä hokevat tarinoissaan, eivät ole näitä nähneetkään. Kun pintaa on raaputettu, niin kaikki kauniit puheet jaetusta johtajuudesta ja itseohjautuvuudesta ovat karisseet.
Pinnan alta on paljastunut niin usein todellisuus, jossa esimerkiksi lean typistyy pinta-alojen optimointiin ja hukan metsästämiseksi, työn standardointiin ja lean- työkalujen käyttöön ja agile typistyy sprintteihin palasteltuun ajanhallintaan, backlogien hinkkaamiseen, kontrollin ja valvonnan rituaaleihin PI Planningista Sprint Review'hun asti ja jossa tiedolla johtaminen tarkoittaa lähinnä sitä, että luodaan JIRA:sta mittareita ja graafeja. Lopputulos: kyseessä on käskyihin ja valtasuhteisiin perustuva, työkalujen kanssa nysväävä, oppien ja metodien aivoton koreografia, jossa toistetaan muiden kehittämiä rituaaleja kuin alkuasukkaat Cargo Cultissa. Ja sitten uskotaan näiden valmisrituaalien uskollisen toteuttamisen johtavan siihen, että asiakastarpeisiin kyetään vastaamaan alati mukautuvasti. Tämä on vain absurdia ja tämä paljastaa vain sen, että nämä organisaatiot eivät ole 'löytäneet itseään'. He ovat matkineet. He ovat apinoineet. He eivät ole uskaltaneet oppia itse. He ovat ostaneet uusimman vasaran, jolla lyödä vanhoja nauloja, mutta he ovat unohtaneet kysyä, että tarvitsevatko he edes nauloja.
Siihen on toki syynsä, että organisaatiot keskittyvät pinnalliseen ja pistemäiseen, muiden määrittelemään elehdintään ja muiden keksimiin työkaluihin: he eivät osaa muuta. Kun jokainen osaaminen on palasteltu kokonaisuudesta irrallisiin funktioihin ja/tai matriiseihin, niin ei-arvoa tuottavan tekemisen määrä vain kasvaa, kun jokainen soutaa omassa joessaan koskaan pysähtymättä miettimään, laskeeko meidän joki samaan mereen kuin organisaatiomme muut joet. Vanha sanonta kuuluu, että 'ne piirtää, kellä on liitua'. Mutta jos sinulla ei ole taulua, niin mitä sinä niillä liiduilla teet? Ja silti: organisaatiot ostavat niitä liituja (ja niitä uusia veneitä, joilla soutaa siellä joella tehokkuuden nimissä nopeammin eri mereen kuin muut).
Mutta sanon nyt tosi yksinkertaisesti ja selkeästi yhden asian: organisatorinen mukautuvuus (agile / agility / lean) on systeeminen ominaisuus. Ja toimivan, mukautuvan systeemin muuttujia ovat kulttuuri, jatkuva oppiminen, avainrakenteet, jaettu johtajuus, asiakasarvo, osaaminen ja luottamus.
Ja luottamus on se muuttuja, joka on puuttunut miltei jokaisesta zombie- organisaatiosta, joissa olen vieraillut. Kun luottamusta ei ole, luodaan pistemäiset rakenteet valvontaa ja työn kontrollointia varten. Ja kun luottamusta ei ole, silloin leanin ja agilen sertifioiduilla työkaluilla sekä valmisseremonioilla luodaan vallan ja mikromanageerauksen rakenteita, jotta johto ja esimiehet saavat pidettyä vallan ja keinotekoisen kontrollin tunnettaan yllä. Masentavaa, mutta totta.
Mutta olen ollut myös onnekas.
Sillä minulla on ollut tässä vuosikymmenten aikana ollut etuoikeus vierailla myös useassa fantastisessa organisaatiossa. Olen vieraillut kymmenissä ja kymmenissä yrityksissä ja organisaatioissa, jotka ovat luoneet menestystä ja jatkuvaa onnistumista ja siten onnellisia asiakkaita, sekä nauravia ihmisiä tiimeihinsä. Näille jokaiselle on ollut yhteistä yksi asia: he ovat luoneet oman tapansa toimia. Ja se tapa toimia on ollut korostetun asiakaskeskeinen, ihmisistään huolta pitävä ja jatkuvasti, systemaattisesti oppiva ja jonka toimintavan tukirakenteita ovat olleet radikaali läpinäkyvyys, pyrkimys ymmärtää maailmaa, jaettu johtajuus sekä yhteiset mielenmallit (joita kutsutaan myös jaetuiksi avainrakenteiksi).
Yksi tällaisista yrityksistä, joissa olen päässyt vierailemaan ja jossa on oivallettu jotain oleellista, on yritys nimeltä LEGO. Ja ei, en heidän kanssaan ole tehnyt mitään yhteistyötä, olen vain ollut onnekas ja päässyt käymään siellä kylässä (tämä siis tarkennuksena ja varmistuksena, että kukaan ei vain kuvittele minun ottavan hitustakaan kunniaa LEGO:n tarinasta). LEGO on itse kertonut tarinansa ja tässä ydinsanoma heidän itse dokumentoimaansa tarinaan:
Yo. lainaus on artikkelista, joka kuvaa LEGO:n muutosta organisaatioksi, joka on nykyään...
ketterä
mukautuva
asiakaskeskeinen
fiksu
vuorovaikutukseen uskova
ihmiseen luottava
...ja tuo yritys on oppinut paljon ja muuttunut. LEGO:n tarinassa on paljon sellaista, johon kannattaa tutustua. LEGO:n tarjoama ydinsanoma on selkeä: ei ole valmista mallia, vaan kaikki lähtee liikkeelle arvoista:
-"Agile values must be at the heart of any Agile transformation; each transformation will be unique and highly complex."-
Löytäkää siis itsenne. Uskaltakaa sanoa, että meidän ei pidä muuttua vain juuri nyt, vaan meidän pitää oppia muuttumaan jatkuvasti. Ei kannata ajaa seinään ja vasta sitten muuttua. Kannattaa olla ajamatta siihen seinään lainkaan. Ja siitä se sitten lähtee, se oikea 'agile' löytämään tiensä teidän organisaatioonne. Eikä siihen tarvita mitään skaalattua hömppää, sillä ei se ajattelun laatu luikertele maagisesti työkalujen ja valmismallien mukana ihmistenne päiden sisään.
Jos haluat siis muuttua, älä aluksi edes puhu työkaluista ja metodeista: sä et tarvitse niitä. Sillä kun kun luotat ja annat tilaa kokeilla ja oppia, ne työkalut ja metodit osataan löytää ja jopa tehdä ihan itse. Filosofisesti: joki löytää kyllä uomansa.
Anna siis veden virrata ja luoda se uomansa, annathan?
Lopuksi hieman huumoria. Se toimii aina:
