Yksi negatiivisen ja myrkyllisen organisaatiokulttuurin tunnusmerkeistä on ylläpitää vaadetta, joka tiivistyy motossa:
-"Älä kerro ongelmista ilman, että sinulla on tarjota ratkaisu."-
Tässä vaateessa ei ole mitään järkeä. Tämä vaade on käytännössä pyrkimystä tukahduttaa.
Väitteeni ydinajatus avautuu muutaman esimerkkikeskustelun kautta:
Ihminen: "Olen uupunut".
Esimies: "No, mitäs meinaat tehdä sille? Jos ei oo ratkaisua, älä tuu mulle valittamaan".
Tai:
Ihminen: "Minulla ois kuumetta 40 astetta".
Lääkäri: "No, mitäs aiot tehdä asialle? Jos sinulla ei ole ratkaisua mukana, älä tuu tuhlaamaan mun aikaa".
Toinen miltei yhtä myrkyllinen ajatus on ajatus siitä, että kaikki mielipiteet ovat tasa-arvoisia ja että niiden perusteella pitäisi aina löytää jokin keskitie ja kompromissi. Tämä on luonnollisesti täyttä hörönlöröä. Sillä ei yksikään mielipide sinällään ole arvokas. Ei mielipide itsessään ole arvokas tai arvoton: se on vain mielipide. Me itse annamme niille arvon sen perusteella, mitä mieltä me olemme niistä. Huomatkaa yksi oleellinen asia tässä kohtaa: se ei ole mielipide, joka on arvokas tai arvoton sinällään, vaan se on oikeus mielipiteeseen, joka on ehdottoman arvokas ja se on itseisarvo.
Tämä problematiikka avautuu esimerkin kautta:
-"Sinun perheesi tulisi tappaa."-
Tai:
-"Minun perhettäni ei tulisi tappaa."-
Ja sitten keskitien ja kompromissin logiikan mukaisesti sovitaan, että tapetaan vain yksi lapsi ja että vasen kätesi revitään irti. Kompromissi on tehty ja kaikki ovat tyytyväisiä, eikö vaan? Tuskin.
Kaikki mielipiteet eivät ole siis arvokkaita, vaan niitä tulee ja pitääkin voida arvostella ja arvottaa ja olla ottamatta huomioon. Mutta se, mikä on pyhää, arvokasta ja koskematonta, on oikeus mielipiteeseen. Ja tämä oikeus on se, mitä pitää vaalia ja toinen asia, mitä pitää vaalia, on mahdollisuus ja kyky olla eri mieltä ja prosessoida. Yhdessä.
Vaade ratkaisusta ongelman esille tuonnin yhteydessä on vallankäyttöä, samoin kuin ajatus tasa-arvoisista mielipiteistä, joita kaikkia tulee kunnioittaa ja jonka vuoksi pitää pyrkiä kompromissiin. Todellisuudessa nuo vaateet saavat joko huutamaan vain kovemmin tai ne saavat ihmisen olemaan hiljaa. Syntyy kulttuuri, jossa mölisijät jatkavat mölinäänsä ja muut ovat turhautuneina hiljaa itsensä tukahduttaen.
Ja mitä käy, kun ihmiset alkavat tukahduttamaan itseään ja olemaan hiljaa? Niinpä. Jengi ei voi hyvin.
Oikeasti kannattaa toimia toisin. Kannattaa rohkaista ihmisiä tuomaan esille ongelmia. Avoimesti. Älä vaadi ratkaisuja, sillä se jo edellyttäisi tarkkaan tehtyä analyysia syistä ja seurauksista. Luokaa rakenteet sille, että havaittuja ongelmia prosessoidaan. Antakaa aikaa. Uskaltakaa olla eri mieltä. Prosessoikaa asioita ihmisten kanssa, yhdessä. Ennen kaikkea: kokeilkaa asioita, sillä kokeilun ansiosta saatte tietoa ja erityisesti ymmärrystä. Tämä toimii niin kotona, töissä kuin koko yhteiskunnassa.
Ja tälle toiminnalle on nimikin. Sitä kutsutaan vanhanaikaisella nimellä 'oppiminen'. Ja oppivan kulttuurin keskiössä ilmiö, jota kutsutaan nimellä 'psykologinen turvallisuus'. Pitäkää kiinni näistä ja vain taivas on rajana.
