VUOROVAIKUTUS JA HYVINVOIVAN IHMISEN SALAISUUS

MĂ€ voin kertoa teille yhden salaisuuden.


Tai no, se on sillee julkinen salaisuus, jota ei aina haluta uskoa. 😉


Se salaisuus on: tutkimusten mukaan ihmiset saavat eniten itsestÀÀn irti olemalla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, kasvotusten.


ErÀÀssÀ tutkimuksessa tutkittiin huonosti onnistuvien projektien ja erinomaisesti onnistuvien projektien eroja. Ja eroja ei löytynyt koulutustaustasta, asemasta, titteleistÀ, etnisestÀ taustasta, sukupuolijakaumasta, vaan yksi ensimmÀinen löydös oli, ettÀ ihmisten vÀlinen etÀisyys tiimin sisÀllÀ, oli selkeÀsti selittÀvÀ tekijÀ. EikÀ se etÀisyys tietenkÀÀn ole se juttu, vaikka monet taas uskovat siihenkin: ettÀ laittamalla ihmiset toistensa kanssa lÀhekkÀin ja poistamalla seinÀt, luovuus kukkii ja elÀmÀ on silkkaa tanssia (avokonttorit, nuo Helvetin esikartanot). Se juttu oli, ettÀ ne tiimit, jotka olivat toistensa lÀhettyvillÀ, olivat myös toistensa kanssa selvÀsti eniten vuorovaikutuksessa. Yksinkertaisesti: he olivat toistensa kanssa tekemisissÀ. Ja paljon.


Tuon tutkimuksen mukaan ratkaisevaa tiimin toimivuuden kannalta oli kolme asiaa:

1. HeillÀ oli yhteiseen tavoitteeseen keskittyvÀÀ, lÀsnÀolevaa vuorovaikutusta.

2. HeillÀ oli jatkuvaa, erityisesti myös ilman sovittuja tapaamisia tapahtuvaa vuorovaikutusta, joka kohdistui heidÀn yhteiseen tekemiseensÀ.

3. EtÀtyökalut eivÀt parantaneet vuorovaikutusta (hyvÀ vuorovaikutus kÀrsi etÀtyökaluilla).


TÀmÀ tarkoittaa muutamaa juttua:

1. PelkkÀ lÀsnÀolo ei riitÀ.

2. Vuorovaikutusta pitÀÀ tapahtua myös palaverien ulkopuolella, eikÀ sitÀ saa jÀttÀÀ palaverien varaan (ja palaverien mÀÀrÀ ei korreloi laadukkaan vuorovaikutuksen kanssa).

3. EtÀtyökalut eivÀt korvaa aitoa lÀsnÀoloa.

4. LÀsnÀolevan vuorovaikutuksen rutiinit ja rakenteet vapauttavat aikaa itse ajatteluun ja erityisen paljon yhdessÀajatteluun.


Kannattaa siis miettiÀ hartaasti ja tarkkaan, salliiko ihmisten olla aidosti ja vuorovaikutuksessa lÀsnÀ toistensa kanssa, lihana ja verenÀ. Ja kannattaa analysoida yhdessÀ tarkkaan, kuinka paljon aikaa

kulutetaan vain tietoa jakavissa palavereissa (jotka lÀhinnÀ ovat laastareita, kun prosessi on poikki) ja mitÀ kannattaisi tehdÀ, jotta informaatioflow alkaisi toimimaan ja ettÀ mistÀ se oikeastaan kertoo, ettÀ tieto ei virtaa, ettÀ tieto ei löydÀ sitÀ oikeaa uomaansa.


MÀ olen itse oikeastaan jo huolissani sellaisesta ajattelusta, jossa yritykset ajattelevat jotain oleellista ja positiivista syntyvÀn siitÀ, ettÀ työ tehdÀÀn Teamsin ja Zoomin kautta. Teamsin ja Zoomin itsetarkoituksellinen maksimointi tulee ikÀvÀ kyllÀ nÀkymÀÀn pitkÀllÀ aikavÀlillÀ innovaatioiden, luovuuden, organisaation kannattavuuden ja hyvinvoinnin droppaamisena.


Ja tiesittekö, ettÀ siihen on ihan aidot ja oikeat syyt, miksi ihminen on parhaimmillaan yhdessÀ toisten kanssa?


Se johtuu siitÀ, ettÀ kyse on ihmisenÀ olemisen perusluonteesta: me olemme mestareita yhdistÀmÀÀn visuaalisuuden, tiedon ja kuulemamme asiat synteesiksi, josta syntyy uutta tietoa ja ymmÀrrystÀ. Yksinkertaisesti: meidÀt on rakennettu sellaisiksi, ettÀ meidÀn pitÀÀ nÀhdÀ kasvot, ilmeet, eleet yhdessÀ puheen, informaation ja tiedon kanssa, joiden varassa me hahmotamme maailmaa, jossa elÀmme.


Me olemme edelleen ihmisiÀ. Ja ihmisenÀ olemista ei voi edelleenkÀÀn digitalisoida.





211 views0 comments

Recent Posts

See All