Haluatteko kuulla tarinaa SAFe:sta? Tuosta 'frameworkista', jota niin monet epähuomiossa pitävät 'agilena'. 😉
No, mä kerron silti.
Ja sanon heti alkuun: mä pidän SAFe:sta. Siinä on erityisen hyvää se, että siinä pyritään luomaan malli, joka perustuu leanin ja agilen perusperiaatteiden varaan ja siten se toimii esimerkkinä rakenteesta, joka yrityksen ja organisaation kannattaa itselleen luoda. Mutta tätä rakennetta, kuten ei mitään muutakaan rakennetta tai mallia, kannata kopioida ja matkia, vaan löytää se oma rakenne ja se oma malli ihan itse. Valmis rakenne on parhaimmillaankin vain esimerkki, malli, josta inspiroitua. Ei muuta.
Ja esimerkkinä ja mallina SAFe on just hyvä. Mutta vain esimerkkinä, vain mallina, vain treenikappaleena. Sillä SAFe itsessään pitää sisällään myös oman fake-agilen siemenensä. Ja tämä ihan siksi, että SAFe jo lähtökohtaisesti ei ole kovinkaan 'agile', vaan toimii sellaisenaan koko Agile Manifeston periaatteita vastaan. Miettikää hetki tätä periaatetta:
-"Individuals and interactions over processes and tools."-
SAFe itsessään nimittäin sotii tätä periaatetta vastaan 100%:sti. Ja ihan siksi, että köytännössä koko SAFe:n rakenne on olemassa itseään varten ja SAFe:n prosessit ja työkalut ovat olemassa itsensä
toteuttamista varten, joita hallitsemalla luodaan luodaan illuusio työn kontrollista, joka samalla tappaa tiimien ja tekijöiden itsenäisyyden. SAFe on verrannollinen vanhanaikaiseen teolliseen valmistuslinjaan, jossa työ valuu ihmisten luokse ja jossa jokainen tekee oman wanhan koulukunnan hierarkkisen ihmiskuvan mukaisen tehtävänsä, omassa siilossaan. SAFe on siten käytännössä käskyttävä ja hierarkkisesti kontrollijohdettu prosessien kone, siilojen vesiputous, joka jäykkine rakenteineen ja pakottavine rooleineen on vain perinteisiä rooleja ja siiloja uudelleen nimeävä metodologia, ei viitekehys. Ja tämä on agilen periaatteita vastaan muutamasta syystä:
se vie itsenäisyyden ja halveeraa ihmisten kykyä ajatella ja on kaukana ihmisen kunnioittamisesta,
se tuhoaa jatkuvan oppimisen perustan, sillä toteuttaja ei voi oppia kuin systeemin osastaan, ei tuotteesta, ei asiakkaasta, ei koko systeemistä.
SAFe henkii jokaisella mahdollisella tavalla ajatusta rakenteesta ennen ihmistä. Ja vaikka rakenteet ovat ihan must, luomalla valmiin mallin, SAFe:n narratiivi ja sen toteuma typistyy kroonisesti metodiksi ja opinkappaleeksi ja juuri siksi sillä ei ole mitään tekemistä agilen periaatteiden toteutumisen kanssa.
SAFe:n 'fake-agile' luonne paljastuu erityisen hyvin sen suhtautumisessa arvoa tuottavaan työhön. Tiimithän ovat SAFen kontekstissa pelkkiä tehtaita, jotka tuottavat ominaisuuksia ja ratkaisuja ilman, että ovat kontaktissa asiakkaan kanssa. Dialogi asiakkaan kanssa on jonkun muun kuin tiimin vastuulla ja se dialogi kuuluu SAFe:ssa roolille 'Product Manager', jonka sihteerinä toimii 'Product Owner', joka taas omistaa tiimin backlogin, josta tiimi sitten toteuttaa sinne tuotuja asioita. Ja tuota kutsutaan sitten jostain syystä nimellä 'Scrum', vaikka Scrumin periaatteet ovat jo unohtuneet. Ikävä kyllä.
SAFe:ssa tiimeille kerrotaan, mitä pitää tehdä ja joku muu tekee nämä määrittelyt ja nämä minitehtaat, joita kutsutaan leikkisästi usein 'Agile Tiimeiksi', toteuttavat nämä tehtävät. Näin SAFe tekee tiimeistä pelkkiä toteuttajia, jotka keskittyvät pelkkään ulostuloon. Ollaan perinteisen vesiputousmallin ytimessä. Ja tämä sotii myös yhtä oleellista Agile Manifeston periaatetta vastaan:
-"Business people and developers must work together daily throughout the project."-
SAFe on parhaimmillaan sertifikaattien myyntikone, joiden avulla yrityksen johto saa luotua tunnetta siitä, että 'nyt ollaan agile'. Sillä pitäähän itseään kunnioittavan yrityksen nyt 2020- luvulla olla cool, hip ja agile, eikö vaan? SAFe toimii tässä kohtaa erinomaisen hyvin, sillä se antaa omalla vesiputousrakenteellaan oivan oikeutuksen sille, että vanhaa vallan rakennetta ei lainkaan pureta. Muutetaan vain siilojen nimiä ja muutetaan titteleitä, niin moderniuden illuusio on valmis:
Agile ei ole mikään prosessi. Agilen tavoite ja tarkoitus ei ole olla mahdollisimman nopea. Tavoite on ymmärtää asiakkaiden aitoja haasteita, ratkaista niitä, tuottaa arvoa ja tehdä tämä tiiminä, yhdessä, jatkuvasti oppien, jatkuvalla vuorovaikutuksella.
Jos organisaatiolla ei ole rohkeutta olla agile, älä pyri siihen. Jos organisaatiolla ei ole rohkeutta olla agile, ole sitten vaikka SAFe. Sillä SAFe on erinomainen valinta pelokkaille organisaatioille, jotka haluaisivat olla 'agile'. Edes hivenen. Sillä mahdollisesti, mutta vain mahdollisesti, juuri SAFe:n kautta organisaatio voi oppia sen, että kompleksista ja alati muuttuvaa maailmaa ei kannata kohdata lisäämällä kompleksisuutta, vaan poistamalla sitä. Kurjaa tässä vaihtoehdossa lähinnä on se, että tuo kompleksisuuden vähentymisen oivallus tapahtuu organisatorisen turhautumisen saturaatiopisteessä, jonka jälkeen ei ole enää paluuta, vaan skaalattu korttitalo romahtaa. Mutta joskus pitää romahtaa, jotta oppii ja jotta alkaa aito kasvaminen.
-"The challenge is usually presented as one of “scaling up agile.” The issue here is that if the firm is thinking about " scaling up agile", it is already on the wrong track. The challenge of genuine Agile is how to descale big monolithic, internally-focused systems into tasks that can be run by small self-managing customer-focused teams."-
Ja mitä nopeammin uskallat olla aidosti agile, sitä nopeammin opit tuottamaan arvoa ja ratkaisemaan asiakkaiden haasteita. Ja ne, jotka jatkavat siilojen vesiputouksessaan sertifikaattien täyttämässä arjessaan, hiljalleen katoavat ja häviävät yritysten evoluutiossa niille, jotka uskaltavat.
Olkaa rohkeita, ihmiset.
Opiskelkaa SAFe:n periaatteita, ne ovat puhdasta leania, opiskelkaa periaatteiden ja arvojen muuntumista rakenteiksi. Ja sen jälkeen: unohtakaa se, tehkää omat rakenteenne, joilla tuotatte arvoa nyt ja aina ja jossa ihminen ja asiakas ovat keskiössä.
SAFe ei toimi, eläköön SAFe!
