Olipa kerran organisaatio, joka halusi muuttua.
Ja paljon.
Ja kovasti.
Oli ongelmia ja haasteita niin asiakastyytyväisyydessä kuin kapenevien katteiden ja työntekijöiden poissaolojen suhteen.
Aloitettiin muutos.
Ihmisille alettiin kertomaan, miksi muutosta tarvitaan.
Ihmisille kerrottiin, miten kulttuurin pitää muuttua.
Ihmisille kerrottiin, että asenteissa on parantamisen varaa.
Ihmisille kerrottiin, että digitalisaatio tulee nyt rytinällä.
Ihmisille kerrottiin, että kaikki työ tullaan tekemään jatkossa avoimessa tilassa.
Ihmisille kerrottiin, miten he kaikki hyötyvät tästä muutoksesta.
Ihmisille kerrottiin, miten kaikki saavat koulutusta ja treeniä, jotta uudet käytänteet ja rutiinit saadaan toimimaan.
Ja kuten arvata saattaa, muutoksen tekeminen epäonnistui. Käytännössä täydellisesti.
Yritys teki muutoksessaan kaksi kohtalokasta ja perinteistä virhettä. He nimittäin keskittyivät kertomaan muutoksesta. He kertoivat muutoksesta, jonka joku ulkopuolinen oli määritellyt. He kertoivat tarinoita muutoksesta, jotta saisivat ihmiset vakuuttuneeksi ja ottamaan muutoksen vastaan.
He siis yrittivät vakuuttaa tarinoimalla ja viestimällä muutoksesta ja sen upeudesta unohtaen kertoa samalla, mitkä ovat oleelliset tavoitteet ja mitkä ovat ne oleelliset, tavoiteltavat tulokset. He vain
puhuivat ja maalasivat kuvia tulevaisuudesta, jossa siintää tarinoiden Shangri-La. Ja kaikkein oleellisin virhe oli, että he unohtivat kysyä ihmisiltään, miten he lähtisivät sitä muutosta ja tavoitetilaa etsimään ja toteuttamaan. He yrittivät tehdä muutosta tekemällä sitä ihmisten kanssa ilman, että he ottivat ihmisiä mukaan. Ei toimi. Sillä tuo wanha, käskevä, alentuvan kontrollin malli on syystäkin matkalla kohti viemäriä: se tuottaa turhautuneita ja työhönsä zombeutuneita ihmisiä, jotka eivät enää ajattele, sillä he eivät turhautumiseltaan enää jaksa. Ja sitten he vuoden jälkeen lopettivat muutoksen tekemisen. Ja he ottivat käteensä tussit ja laittoivat seinälle paperia. He alkoivat puhumaan kaikkien kanssa ja piirtelemään niille seinille.
He eivät enää tehneet muutosta. He muuttuivat ja muuttivat ajatteluaan. Ja he onnistuivat.
Miettikää aina ensin suunta ja tavoitteet.
Piirtäkää ja puhukaa.
Yhdessä.
Mahdollistakaa.
Antakaa aika ja tila.
Ja sitten: pysykää poissa jaloista ja antakaa ihmisten itse muuttua ja muuttaa.