LUO ITSESI, ÄLÄ OSTA SITÄ

Miettikää, että teillä olisi perhe ja kaunis koti. Pihalla olisi hieno auto. Ja että kaikki olisi sillee oikein kivasti ja kiiltävästi. Ja se kaunis kotitalo olisi perustuksiltaan mätä ja vakavasti vesivaurioinen. Ja silti vain täytätte sitä taloanne aina vain uusilla tavaroilla, uudelle tekniikalla, uusilla leluilla. Ostatte uusinta tekniikkaa olevat televisiot, perheenjäsenten sormia koristavat Ouran uusimmat sormukset, ruokailuryhmä pitää olla Vepsäläiseltä ja luonnollisesti sänkynä vain parasta suoraan Hästensiltä. Mietitte, miten kauniilta kotinne näyttääkään. Ja onhan se kaunis kuin suoraan sisustuslehtien sivuilta. Olette pakahtua ylpeydestä. Ja sitten yksi lapsistanne sanoo: -"Täällä haisee home. Ja miksi tuo katto on painunut?"- Reagoitte suuttumalla. -"Kiittämätöntä! Röyhkeää! Kaikkeni olen antanut ja tässäkö on kiitos? Minä niin pahoitin mieleni."- Kaikilla on paha mieli ja menette mököttämään moottorilla säädettävään sänkyynne. Mikään ei

muutu. Hyväntahdon eleenä seuraavana päivänä ostatte uuden ja trendikkään kiertoilmakypsentimen ja maksatte kausimaksun siihen uuteen, hieman entistä parempaan padel- kerhoon.


Ja sitten talonne romahtaa. Ei auta, vaikka se Oura toimii sormessanne edelleen ja padel- mailat säilyivät ehjinä. Samalla tavalla käy organisaatiossasi, jos vain keskitytte tuomaan sisälle uusia työkaluja, sertifikaatteja ja tuotte lisää kontrollin välineitä, tarkennatte prosesseja siiloissanne ja lisäätte osastojen välistä koordinaatiota, mutta ette korjaa perustaa - eli ette päivitä ajatteluanne, ette käy läpi ihmiskuvaanne, ette päivitä kulttuurianne selkeäksi ja sovittuja arvoja tukevaksi, ettekä tutki, mistä se homeen haju sieraimiin leijuu. Siihen on syynsä, että kaaos vain lisääntyy ja mörökölli tulee ja vie.


Turhan monessa organisaatiossa modus operandin keskiön nähdään edelleen mekaanisesti koostuvan työkaluina, proseduureina, seremonioina ja prosesseina. Harmillista, että tämä on melko pitkälti hörönlöröä. Esimerkiksi lean, eikä agile kumpikaan ole ytimeltään ja idealtaan työkaluja, proseduureja, seremonioita ja prosesseja. Eivät ole ikinä olleetkaan. Joku vain keksi typistää leanin ja agilen nätteihin paketteihin, valmiisiin frameworkeihin ja sitten alkoi myymään niitä. Ja sitten lean-agile-glitter-nami-nami- lähikaupan hyllylle löytyivät sertifikaatit ja kaikki mahdolliset eleet ja liikkeet, joita oli käyty muualta apinoimassa. Ja kun se kaupasta ostettu lean-agile-SAFe-sössötys ei oikein toiminutkaan, oli se sitten työkalujen vika. ’Se lean ei nyt vaan toimi meillä’, kuulen korvissani huudot. Ja kuulen, miten ’se itseohjautuvuus ei vaan toiminut, kun esimiehet laitettiin pois, niin tiimit meni ihan lukkoon, joten eihän semmone ny voi lähtee lentoon’. Huoh. Ja vielä kerran ’huoh’. Kaikki rakenteet ovat helppoja. Kaikki työkalut ovat helppoja. Kaikki seremoniat ovat helppoja. Kaikki proseduurit ovat helppoja. Mutta eivät ne muodosta tai synnytä leania, saati agilea, sellaista ketterää ja sujuvaa toimintaympäristöä. Sä et tarvitse mitään yleisesti hyväksyttyä tai yleisesti sertifioitua tapaa ja muotoa luodaksesi sellaisen ympäristön, jossa voidaan sanoa elettävän leanin ja agilen arvojen ja periaatteiden mukaan. Avainasiat saavuttaaksesi leanin ja agilen onnenmaan, ovat:


· hymyilevät ihmiset,

· arvot,

· asenne,

· ajattelu,

· yhteinen oppiminen,

· jaettu johtajuus,

· jatkuva vuorovaikutus,

· arvon tuotto,

· systeemin tunnistaminen,

· asiakas toiminnan keskiössä ja kaiken tekemisen lähtökohtana ja päätepisteenä.


Työkalut ja rakenteet voivat tukea näitä ajattelun kokonaisuuksia ja tukevatkin, mutta ne rakenteet ja työkalut eivät tuo sitä ajattelua luoksesi. Siksi: ajattele ensin (ihan itse), luo sitten itse omat rakenteesi, ymmärrä asiakkaasi ja arvosi, jaa johtajuus, pura siilot, älä osta rakenteita ja rutiineja valmiina paketteina. Ja miten uusi maailma avautukaan: kaikki tekemisesi onkin joustavaa, oleelliseen keskittyvää, mukautuvaa, oppivaa, ihmisläheistä, asiakaskeskeistä, vuorovaikutuksellista ja kannattavaa. Tämä on tärkeää: kun aidosti itse ymmärtää oman modus operandinsa ja kulttuurinsa, niin sellaista on mahdollista myös muuttaa ja kehittää paljon helpommin kuin jotain, jota tehdään muilta opitun tavan, rakenteen, opin tai -ismin vuoksi.


Se hetki, kun homeen haju leijailee sieraimiisi, on se viimeinen hetki, kun kannattaisi pysähtyä. Ja sitten: katso kaikkialle, puhu, puhdista kontrollin kuona, luota ihmisiin ja aloita jatkuva yhdessäoppiminen. Nykytila on vain asiantila, lähtökohta, ja tulevaisuus on se, jonka teet.


-“The past is the past and what is important is the current condition and what we will do next to go beyond where we are today.”- Taiichi Ohno

40 views0 comments

Recent Posts

See All