KUN ARVOISTA TULI SANAHELINÄÄ

Oletko pohtinut koskaan, miten pilata työpaikan ilmapiiri?


Minä olen.


Tai miten estää minkään kehittyvän siellä työpaikalla? Oletko ikinä miettinyt, miten saisi tehokkaasti estettyä ihmisten oppivan omassa työssään ja/tai omasta työstään? Tai miten saisi luotua maksimaalista kiireen tuntua ja maksimoitua ihmisten Teamsissa kulutettavan ajan johonkin täysin turhaan?


Minä olen pohtinut näitä kaikkia.


Yksi murhaavimmista piirteistä missä tahansa organisaatiossa on tilanne, tapa ja käytäntö, jossa arvot, periaatteet ja todellisuus eivät täsmää. Ts. arvoista ja periaatteista puhutaan paljon ja niistä paasataan, mutta niiden mukaisesti ei eletä, eikä edes anneta siihen mahdollisuutta. Hyvin tärkeää on myös suuttua siitä, jos joku mainitsee tästä epäkohdasta.


On olemassa muutamia arvoja ja periaatteista, jotka löytyvät miltei jokaisen yrityksen arvokokoelmasta. On olemassa myös täysin sama määrä arvoja, joita ei eletä todeksi. Miettikää hetki kaikkia näitä arvoja ja karrikoituja esimerkkejä, joista olen jokaiseen itse törmännyt ihan oikeassa elämässä, ihan oikeissa yrityksissä):


· Luottamus (kunhan pidät sen Teamsin palluran vihreällä ja olet tavoitettavissa klo.8-16 ilman viivettä).

· Jatkuva oppiminen (ollaan ostettu sertifikaatteja ja eri värisiä vöitä ja kyllä meillä on ihan oma kehitysporukkakin, joka kehittää muiden duunia, mutta kun ei jengi vaan hyväksy sitä, on vähän asenneongelmaa ja muutosvastarintaa ja ei meillä oikein aikaakaan ole, kun pitää niitä oikeita töitäkin tehdä, mutta arvostetaan kyllä jatkuvaa oppimista).

· Digitalisaatio (meillä on kaikilla uusi iPhone, tehtiin pari applikaatiota asiakkaille ja just johto päätti panostaa uusiin järjestelmiin ja se tulee, kun on tullakseen ja sitä on sitten käytettävä, perkele).

· Avoimuus (meillä on just avattu Instagram ja kyllä meillä saa puhumaan tulla, ovi on aina auki, joskin en koskaan ole paikalla).

· Tasa-arvo (joskin ovathan ne ongelmista puhuvat naiset vähän hysteerisiä, varmaan ’NE’ päivät taas, tiedäthän?).

· Ratkaisukeskeisyys (joskin kyllä me tiedämme kaikki ongelmat, tiedämme miten toimia, ei missään nyt kerrotussa ole mitään uutta, joten jatketaan vaan kuten ennenkin).

· Kunnioitus (joskin emme mahdollista turvallista ja järkevää tekemistä, sillä nyt vaan on niin kova kiire ja ongelmia on niin paljon, operatiiviset paineet ajaa nyt kaiken edelle, että tehdään nyt vaan niitä töitä ja lopetetaan valitus).

· Asiakas (kuka se on?).


Tunnistatteko tämän ilmiön? Falskin paskapuheen kulttuurin, jossa tarinoilla yritetään peittää inhaa todellisuutta?


Minä sanon tämän nyt mahdollisimman yksinkertaisesti: arvot ja periaatteet ilman niitä mahdollistavia rakenteita ja ilman niistä johdettua toimintaa ovat sanahelinää. Arvot ja periaatteet ilman toteutumista ovat tyhjyyttään kumisevia sloganeita, eivät muuta.


Mieti hetki, miten paljastavaa onkaan se, miten arvoista eri organisaatioissa puhutaan. On kaksi täysin eri asiaa arvoista kysyttäessä toistaa organisaation arvot suoraan PowerPointin sivuilta tai kertoa, miten ne näyttäytyvät todellisuudessa ja miten ne eletään todeksi ja miten niiden toteutumista johdetaan ja millä mekanismeilla. Älä siis edes kuuntele puhetta ja tarinoita arvoista ja siitä, miten hienoja ne ovat ja miten koko henkilökunta on osallistettu niiden määrittelyyn ja miten hienoilta ne näyttävätkään kullalla kirjoitettuna yrityksen pääsisäänkäynnin luona olevalle seinälle, vaan katso ja observoi, miten ne toteutuvat. Älä kysele arvoista, älä edes kuuntele tarinoita arvoista, vaan katso, miten organisaatio puhuu, toimii ja tekee, sillä teossa on kaikki.


Ja jos dissaat arvosi, dissaat ihmisiäsi.



12 views0 comments

Recent Posts

See All