Eräs yritys halusi muuttua. Big time. Oikein isosti.
Keräsin dataa. Haastattelin työntekijöitä. Juttelin johdon kanssa. Observoin. Keskustelin pääasiakkaiden kanssa. Kerroin havaintoni johdolle. Yritys ei ollut kehittynyt kahteen vuoteen ja oli näkyvissä, miten erityisesti asiakastyytyväisyys droppasi ja miten talous oli jo miinuksella.
He olivat epäuskoisia.
“Sä siis väität, että me ollaan ihan paskoja. Mehän olemme tehneet vaikka mitä!”
Vastasin:
“Mittarit eivät valehtele. Asiakas ei valehtele. Työtyytyväisyysmittarit eivät valehtele.
Eikä kukaan sanonut että ette olisi tehneet mitään. Olette vain tehneet vääriä asioita. Ja se on ihan fine.
Mutta nyt kannattaa heittää egot nurkkaan ja hyväksyä asiantila, sillä siitä vain on kyse: asiantilasta.”
He heittivät minut pihalle.
Kuukauden päästä he soittivat minulle ja pyysivät takaisin.
He olivat hoksanneet, että esimerkiksi 5S Auditit, kaizen- treenit, päivittäisjohtamisen taulut, yleiset pöhinäpäivät ja sertifikaatit olivat oikeasti olleet turhia. Niistä mikään ei nimittäin korjannut juurisyytä: he tuottivat arvoa liiketoiminnalle, eivät asiakkaille. He olivat kieltäytyneet uskomasta, että heillä on syöpä ja siksi he tyytyivät syömään Buranaa.
Ja sama tarina toistuu niin usein strategian ja sen kuuluisan ’jalkauttamisen’ suhteen. Se ei jalkaudukaan, vaan jää torsoksi tarinaksi, joka klenkkaa kohti seuraavaa strategian suunnittelua syntyäkseen uudelleen Power Pointin sivuille ja uudelleen lämmitetyksi viestinnäksi. Ja sama kaava toistuu, vuodesta toiseen.
Mutta jos haluaa strategian toteutumisen olevan koko yritykselle ns. ‘business as usual’, niin pitää hyväksyä ja omaksua yksi tärkeä asia. Sillä tiesittekö, että yrityksen strategian toteutumisen kannalta ei ole mitenkään oleellista, saati tärkeää viestiä siitä? Tai tehdä johdon strategiatyöstä näkyvää ja kertoa siitä aktiivisesti?
Ei ketään kiinnosta.
Nuo tarinat vain turhauttavat.
Nuo tarinat eivät muutu toiminnaksi kuin taikaiskusta. Yhtä loogista olisi opiskella koulussa kokeisiin laittamalla kirja yöksi tyynyn alle ja odottaa, miten se tieto siirtyy päähän. Ei toimi.
Strategian toteutumisen kannalta oleellisinta on toteuttaa sitä. Kyllä: toteuttaa, ei tarinoida ja viestiä siitä. Ja parasta toteutusta on se, että sitä strategia toteutetaan olemassa olevissa rakenteissa eli niissä, joissa normaalistikin tapahtuu ja mahdollistetaan jatkuva oppiminen. Tällä tavalla myös vahvistetaan niitä rakenteita (ja mahdollisesti myös kehitetään niitä). Ja jos sinulla ei ole näitä rakenteita ja toteutat strategiaasi näiden ulkopuolella kuin erillisinä toimintoina, sinulla ei edes ole strategiaa, vaan päälle liimattua elehdintää. Ja juuri tämän vuoksi strategiasta halutaankin viestiä paljon. Jotta syntyisi fiilis, että jotakin tehdään.
Mutta niin strategian toteutumisen ja halutun muutoksen oleellisimmat asiat tapahtuvat siinä yhdessä prosessoinnissa, eivät yleisessä viestinnässä, eivät tarinoinnissa, eivät sanoina yrityksen Intranetissä. Se tapahtumisen ja muutoksen ‘suuntaus’ tapahtuu prosessoinnin yhteydessä. Jos se ei yhdessä prosessoinnissa tapahdu, silloin ei ole toteutuvaa strategiaakaan saati haluttua muutosta. Kun on on tavoite, jota työstää yhdessä ja sitä yhdessä työstetään, ei ulkoiselle viestille jää oikeasti muuta tarkoitusta kuin viestiä itse prosessoinnista ja siitä, että maailma muuttuu, kun sitä yhdessä muutetaan (ja se on hyvä viesti, mutta ei se juuri strategian toteutusta saati itse muutosta tue kuin korkeintaan välillisesti luomalla uskoa).
Tarinan oppi: toimi, älä tarinoi, sillä toiminta yhdessä on myös parasta viestintää ja kun fokus on väärä, sitä ei mikään sertifikaatti korjaa. Siihen on siis syynsä, että toistan muutamia avainteemoja, kun organisaatio epäröi muutoksen edessä.
Kun pohdit muutosta, muista nämä:
1. Uhraa ja käytä aikaa. Sillä ilman ajan allokointia mikään ei taatusti muutu. 2. Kokeile ja toimi. Älä yritä suunnitella kaikkea valmiiksi, vaan opi kokeilun kautta. 3. Kokeile edelleen. Vaikka olisit varma toimenpiteen vaikutuksesta, suhtaudu siihen kuin kokeiluun: näin tulee varmistuttua ja varmasti opittua jotakin, joskus jopa jotain ihan uutta. 4. Unohda ego. Sillä ei nimittäin ole mitään merkitystä, kuka jotain on aiemmin tehnyt tai kenen vastuulla jokin asia on ollut. Vain asiantila ja siihen reagointi merkitsevät, ei mikään muu. Asiantila ei ole loukkaus, vaan lähtölaukaus. 5. Älä perustele nykytilalla muutoksen mahdottomuutta. Jos lyöt päähäsi vasalla nyt, ei se ole peruste sanoa, että lyöt huomennakin. 6. Älä loukkaannu mittareista. Jos mittari näyttää, ettei mitään ole tapahtunut, ei se ole loukkaus. Se on asiantila. 7. Parasta viestintää ovat teot. Tee, älä vain tarinoi.
Tämä on periaatteessa yksinkertaista: jos haluaa säästää aikaa ja rahaa huomenna, niitä pitää käyttää nyt. Sillä huomenna on liian myöhäistä ja silloin sitä aikaa, rahaa ja hermoa vasta palaakin. Jaettua, yhteistä rohkeutta ja liikkeelle lähtemistä. Niistä on toteutuva strategia ja niistä on kuin itsestään toteutuva muutos tehty.
Jos vain puhut ja viestit, mikään ei organisaatiossasi muutu. Ei se haukkuva koirakaan pure, se vain haukkuu.
“All of our problems arise out of doing the wrong thing righter. The more efficient you are at doing the wrong thing, the wronger you become.” -Russell Ackoff
Comments