Minulla on tuttuja Ukrainassa.
Minä tunnen ihmisiä Ukrainassa.
Minulla on kavereita, kavereiden kavereita ja tuttujen tuttuja Ukrainassa. Ukrainassa, jota vastaan Venäjä käy sotaa herra Putinin johdolla.
Sillä Ukraina on 'puhdistettava natseista' ja 'ydinaseista, joilla se uhkaa Suurta ja Mahtavaa Venäjää'. Venäjän mukaan heillä on käynnissä 'rauhanturvaoperaatio', joka nyt vain sattuu kohdistumaan koko maahan, siviileihin ja on täysimittaista sotaa, jossa strategisia kohteita ovat mm. ihmisten kodit, kerrostalot, siviilit, ihan tavalliset ihmiset. Venäjän virallisen tarinan mukaan he haluavat estää länsimaalaisen natsiaatteen leviämistä ja he haluavat estää kansanmurhaa, joka kohdistuu venäläisiin. Ukraina on maa, joka ei kuulu NATO:on, eikä edes Euroopan Unioniin. Ja vaikka kuuluisikin, ei Venäjällä, saati millään muullakaan maalla ole oikeutta vallata maata, joka on demokraattinen, itsenäinen, ei uhkaa muuta maailmaa terrori-iskuilla, ei uhkaa haalia elintilaa sotimalla, eikä sorra kansaansa viemällä siltä vallan, elintilan, rahat, tulevaisuuden ja toivon paremmasta. Se, että pelkää ja kuvittelee pelkonsa, ei ole oikeutus sotaan.
Oikeasti kaikki tarinat narkkaavista natsijuutalaisista ja Ukrainan uhasta Venäjälle, ovat silkkaa propagandaa. Nuo tarinat ovat Putinin koneiston luomaa ja ylläpitämää vihan retoriikkaa, jolla jo Adolf Hitler hiljalleen dehumanisoi juutalaiset rotiksi ja torakoiksi. Sama metodi on ollut käytössä aina ennen jokaista tämän maailman kansanmurhaa. Ja tähän retoriikkaan mennään ihan vain siksi, että rotat ja torakat on helpompi tappaa kuin ihminen sinä hetkenä, kun todelliset tavoitteet paljastuvat: elintila, Äiti Venäjä, tavoite luoda uusi ja uljas valtakunta, jota muu maailma pelkää ja jonka luominen tasaa tilit historian vääryyksien kanssa. Putinin tarinoissa on hengästyttävän paljon samaa kuin Hitlerin Saksan tarinoissa häpeärauhasta, jonka vuoksi Saksasta tehtiin heikko. 'Yksi Johtaja, Yksi Kansa, Yksi Valtakunta' kaikuu Putinin askeleissa.
Ukrainassa asuu ihan tavallisia ihmisiä. Ja hetki sitten nuo ihmiset, nuo kaverini ja tuttuni tekivät ihan normaalisti töitään, elivät ihan normaalia elämäänsä. Eräs heistä rekrytoi osaajia eri IT-alan
tehtäviin vielä muutamia viikkoja sitten. Ja nyt hän treenaa rynnäkkökiväärin käyttämistä, jotta voisi puolustaa maataan. Nämä ihmiset ovat siis niitä fasisteja ja natseja. Ja sellaisessa maassa, jossa on juutalainen presidentti. Ukrainassa, kun on tarinoiden mukaan vallan kahvan aatteena natsijuutalainen, venäläisten kansanmurhaa suunnitteleva fasismi.
Tänään yksi heistä kirjoitti:
-"Today my 4-years old sister screamed “mom, I hear air raid sirens, we must go to a shelter.” For the first time in her life, she pushed adults to hide. I think she starts understanding who “bad guys” are and why she must wake up several times every night and just run. Run, because she has no choice. Run, because she’s already a child of war.
I don't want my sister screaming "I hear air raid sirens" NEVER EVER AGAIN!
Spead the word. Support the Ukrainian army and people.
Before it's too late."-
Tämä pysäyttää. 4- vuotias keskellä pommituksia hoputtamassa vanhempiaan suojaan. Nämä kuvat
ovat tämän 4- vuotiaan isoveljen jakamia, suoraan sieltä, missä on sota. Ukrainassa on syntymässä sodan lapsia, jonka vuoksi tämä sota ei unohdu edes yhdessä sukupolvessa, vaan tulee vaikuttamaan traumana useampaan sukupolveen tästä eteenpäin.
Ja ei, älkää tulko kertomaan minulle, miten Ukrainan sotaan suhtautuminen on tekopyhää. Ja tekopyhää siksi, että maailmassa soditaan juuri nyt monessa muussakin paikassa ja sielläkin lapset kärsivät. Ei, ei siinä ole mitään tekopyhää, että ei pidä Ukrainan sodasta. Siinä ei ole mitään tekopyhää, että sydäntä ahdistaa, kun
ajattelee noita sodan lapsia Kiovassa, Lvivissä tai Mariupolissa. Noilla tekopyhyyden puheilla on vain yksi tarkoitus: kyynisesti ja kierrellen kertoa, että ei välitä. Että ei tarvitse puuttua, että ei saa puuttua, että huomio pitää olla jossain muualla kuin itse asiassa ja tuon tekopyhyyden puheiden ytimessä on ajatus, että jos et puutu kaikkiin, et saa puuttua yhteenkään. Tekopyhyyttä pahempaa on vain se, että ei välitä ja että hyväksyy pahan siksi, että joku muukin oli joskus paha. Noilla tekopyhyyden tarinoilla halutaan hyväksyttää Putinin teot ja sota Ukrainassa.
Ja kun tätä ei haluta sanoa suoraan, se sanotaan kierrellen, kyynisesti, kylmästi, ilman sydäntä, moraalisäteillen tarinoilla tekopyhyydestä.
Miettikää silti hetki tuota tekopyhyyden tarinaa. Miettikää, miten paljon on pyritty auttamaan ja tukemaan syyrialaisia. Afganistaniin on sullottu miljardeja euroja rahaa ja suomalaisetkin ovat siellä olleet rauhaa turvaamassa. Palestiinalaisten puolesta on osoitettu mieltä, Libanonissa on rauhaa turvattu ja sitten on maita, joihin on hyökätty, kun ne tukivat terrorismia, antoivat rahaa, aseita ja koulutusta terroristeille, jotka iskevät myös Euroopassa. Osa konflikteista on kestänyt jo vuosikymmeniä, niihin on jo turruttu, niistä on tullut miltei 'business as usual'. Ja eivät kaikki iskut ja sodat ole menneet kohdilleen ja onnistuneet millään tavalla, vaan päinvastoin: länsimaat ovat myös mokanneet ja aiheuttaneet ruumiita ja kärsimystä, myös lapsille. Enkä minä huomaa, että aiemmissa sodissa ja konflikteissa olisi puhuttu positiiviseen sävyyn kuolleista, sodan lapsista, saati ruumiskasoista. Ei se, että länsimaat ovat mokanneet, ole peruste sille, että Ukrainan ruumiskasat ja siellä bunkkereissa elävät ihmiset pitäisi jättää huomiotta:
-"Jokainen hyvä asia voidaan vesittää vetoamalla siihen, ettei se ole täydellistä tai ettei hyväntekijä ole kaikissa toimissaan täydellinen. Hyvyys ei ole mustavalkoinen joko-tai -asia eikä hyväntekijä ole koskaan täydellinen. Myös jokainen valtio on syyllinen monenlaisiin rikoksiin. Tämä puoli inhimillisyydestä ei kuitenkaan saa estää meitä näyttämästä ihmisyyden parempaa puolta. Sinun ei tarvitse olla täydellinen voidaksesi tehdä hyvää. Sinun yksittäisiä hyviä tekojasi ei pidä arvioida sen perusteella, että pystytkö tekemään saman jokaiselle tässä maailmassa tai pystytkö ratkaisemaan kaikki maailman ongelmat. Pääasia, että tehdään hyvää eikä estetä sitä vain siksi, ettei hyvän tekeminen ole absoluuttisen täydellistä. Hyvän tekemisen estäminen vetoamalla siihen, ettei kaikkia autettu, on tekopyhyyttä, jossa asetutaan absoluuttisen pyhyyden edustajaksi tekemättä mitään."- Petri Ruotsalainen
Rautalankaa: siinä ei ole mitään tekopyhää, että sota Ukrainassa menee ihon alle ja että se kauhistuttaa ja että se saa ihmiset auttamaan ja valtiot tukemaan Ukrainaa. Se on vain oikein.
Ukrainasta on lähtenyt liikkeelle jo miljoona ihmistä. Saman verran kuin pakolaisia tulee normaalisti vuodessa koko Eurooppaan.
Ukrainassa asuu yli 40 miljoonaa ihmistä. Ja mikäli sota jatkuu, tullaan pakolaisten määrä laskemaan miljoonissa ja taas miljoonissa.
Putin uhkaili tämän sodan aikana myös jo ydinaseilla, jos kaikki eivät hyväksy hänen toimiaan.
Tämä Ukrainan sota on mittasuhteiltaan jo sellainen, että siinä lemuaa kolmannen maailmansodan löyhkä ja ydintalven kylmyys. Tämä sota on jotain sellaista, jota me Euroopassa emme ole kohdanneet vuosikymmeniin.
Antakaa ihmisten välittää. Sillä sodassa varmaa on vain se, että se hetki, kun välittäminen loppuu, ruumiskasat ja ihmisten sorto ovat voittaneet.
Empatia. Nyt.