Vihreä tolkun hiljaisuus

13.11.2017

Minä kirjoitin viime viikolla puolueesta nimeltä Vihreät. Siis siitä puolueesta, jonka jäsen vielä hetki sitten olin. Kunnes sain palautetta.

Minä nimittäin olen saanut sitä. Palautetta. Vihreiltä. Ja paljon. Se palaute on näyttänyt tältä:

On jokseenkin oireellista, että tuosta palautteesta on vastannut lähes yksinomaan joukko vihreitä aktiiveja, jotka jostain itselleni vieraaksi jääneestä syystä alkoivat jopa puolustaa Jussi Halla-ahoa minun kohtuuttomalta kritiikiltäni Jussi Halla-ahoa kohtaan. Että minä kritisoin häntäkin syyttä. Että Antifa on oikeasti paha. Että Halla-aholla on hyviä pointteja. Että kulttuurit eivät sopeudu. 

Osa tuli kertomaan minulle myös, miten maaseudulla asuvat ihmiset ovat alisteisessa asemassa kaupunkilaisiin nähden ja siksi heitä pitää erityisesti suojella 'cityvihreiden' mielipiteiltä. Ja että ihan tässä keskitiellä mennään ja hyi kaikki tuhmat ja onhan sillä Huhtasaarellakin ihan pointteja, ei isänmaallisuus ole rasismia ja kyllähän maalaiset saavat loukkaantua, sillä he ovat 'aliprivilegioidussa asemassa' (kyllä, näinkin minua todellakin muistutettiin, että maalaiset ovat heikommassa asemassa ja siksi heidän loukkaantumisensa pitää nostaa keskiöön ja jos siellä vaaditaan, niin 'cityvihreän' pitää olla hiljaa).

Mitä tähän nyt sanoisi? Jotenkin tuossa palauutteen kokonaisuudessa kuvastuu se Vihreän puolueen nykyinen modus operandi, josta puhuin ennen palauteryöppyä: uhriutuvan ja huomiota vaativan maaseudun pitäminen suojeltavana, toiseutettuna kohteena, josta ei saa puhua ja jossa ei kestetä, saati ymmärretä ympäröivän maailman muuttumista ja rasismista puhumisen vaimentaminen tolkun viestiksi, sillä pitää ymmärtää, että ihmisiä pelottaa, se persukin siellä torilla kyseli ja onhan se burka vähän outo, eikö vain? Ja tämä modus operandi elää ja voi hyvin, sillä puolue itse hyväksyy sen omilla toimillaan. Ikävä kyllä.

Miettikää hetki sitä, että minulle osoitettu pyyntö lopettaa kirjoittaminen Laura Huhtasaaresta tuli suoraan puolueelta. Minut pyydettiin käymään Vihreiden puoluetoimistolla, jossa eräs puolueessa työskentelevä toimihenkilö kertoi minulle tuon pyynnön tulleen Pekka Haaviston kampanjan vetäjältä ja että minun tosiaan toivottaisiin olemaan Huhtasaaresta ihan hiljaa. Hys, hys. Olin hämilläni jo tuolloin.

Ja olen edelleen hämilläni. Eikä hämillään olemiseeni auta se, että Ville Niinistö menneenä viikonloppuna kirjoitti minulle viestin, joka oli aivan erisuuntainen kuin saamani kuraposti saati saamani pyyntö olla hiljaa:

Minä sanoisin, että puolueella on ongelma omassa linjassaan ja omassa moraalissaan. Nämä kuvaamani asiat saamastani palautteesta lähtien ovat juuri niitä syitä, miksi kyseinen puolue pitää perustellusti sisällään niitä kuuluisia 'tolkun ihmisiä', joille rasismin vastustaminen ei ole mikään oleellinen juttu, vaan se halutaan typistää korkeintaan muodon tasolle: kunhan puhut kivasti, ei mikään haittaa. Tässä ongelmana vain on, että siinä samalla annetaan hyväksyntä sille pahimmalle rasismin muodolle: salonkikelpoiselle rasismille, jota pitää kuunnella, sillä he puhuvat ihan asiallisesti ja nätisti (ja onhan se islam vähän outo, eikö vain?).

Miettikää: me elämme Suomessa, jossa rasistien oma presidenttiehdokas esimerkiksi tukee avoimesti demokratiavastaista ääriliikettä (ja Vihreä puolue pyytää olemaan hiljaa kyseisestä ehdokkaasta):

Miettikää hetki sitä, että Laura Huhtasaari tässäkin komppaa niitä voimia Puolassa, jotka vain hetki sitten aiheuttivat Puolassa juutalaisten kansanmurhan. Näin Huhtasaaren aatetoverit julistivat tuolla Puolassa:

"Rukoilkaa muslimien holokaustin puolesta"
"Puhdas veri"
"Valkoinen Eurooppa" 

Pimeitä voimia, sanoisin. Ja nämä ovat juuri niitä samoja voimia, joita Laura Huhtasaari kävi kehumassa 'Suomi Ensin'- mielenosoituksessa kutsumalla heitä Suomen toivoiksi. Tolkun keskitie haisee vahvana tässä, sillä Huhtasaaren puheet pitäisi hyväksyä ilman kritiikkiä, sillä hän pukee rasisminsa ja mahtivalkoisuuden kaipuunsa kauniiseen pakettiin ja jopa vihreä tolkun ihminen taputtaa käsiään. Ja juuri tämän te annatte kasvaa, kun käskette minun ja minunkaltaisteni ihmisten olemaan hiljaa. Kun kiinnitätte huomiota muotoon, ette sisältöön, te vain neutraloitte viestin ja viette terän koko kritiikiltä typistämällä rasisminkin lähinnä retoriikan tasolle. Ymmärrättekö tätä lainkaan?

Ymmärrättekö, miten tämä näkyy niissä lukemattomissa kommenteissa, joissa Teuvo Hakkaraisen puheisiin liittyvä kritiikki typistetään sen kritiikiksi, että reagoidaan 'möläytyksiin' ja että siksi oli oikein reagoida Fatim Diarran 'möläytykseen' kuin tasavertaisina, rinnasteisina asioina? Ymmärrättekö lainkaan, että ei Laura Huhtasaaren, saati Teuvo Hakkaraisen puheissa reagoida muotoon ('möläytyksiin'), vaan kritiikissä reagoidaan heidän selkeään rasismiinsa, joka em. henkilöiden puheista kumpuaa (todistetusti)? Ymmärrättekö, miten läpinäkyvää on tolkun hyssyttelynne ja mitä se paljastaa todellisista arvoistanne? Ymmärrättekö, että nostatte paskan läpän a'la Diarra samalle tasolle Hakkaraisen ja Huhtasaaren ihmisvihan kanssa? Ymmärrättekö, miten tuo vain neutraloi rasismia ja tekee siitä validin kannanoton, yhden mahdollisen vaihtoehdon normaalin keskustelun agendalle?

Ja kun minä kerroin blogissani tuosta pyynnöstä olla hiljaa, oli se kuin oikeutus tolkun vihreille tulla kertomaan minulle, miten oikeassa Haavisto on ja että miten minä pilaankin koko Vihreän puolueen maineen. Tuntui kuin jokin hiljaa ollut vihreä tolkun voima olisi vain odottanut hetkeään ja se sai nyt oikeuden purkautua ja siksi sain valtaisan ryöpyn kurapostia. Noita viestejä on saapunut inboxiini nyt 162kpl. 162 viestiä, kaikki vihreiltä, ihan kaikki, ja joissa minua haukutaan ja joissa kerrotaan, miten minun pitäisikin olla hiljaa ja miten Halla-aholla ja Huhtasaarellakin on oikeus puhua (aivan kuin minä sitä ikinä olisin kiistänyt). Minä en saa noin paljon viestejä edes rasisteilta.

Tolkun hiljaisuudella on mahdollista kasvattaa suuri puolue, mutta mitä puolue tekee suuruudella, jos puolueen sielu on kuollut? Emme me tarvitse uutta sielunsa myynyttä puoluetta, meillähän on jo Perussuomalaiset.

Minä sanoisin, että puolueella nimeltä Vihreät on ongelmia niin neuroottisessa suhtautumisessaan maaseutuun kuin puolueen sisällä asuvassa tolkun ihmisessäkin.

Tässähän on jo ihan ikävä Ville Niinistöä. Pelastakaa Vihreät, kiitos.