Vihreä on elämän väri #Kunnallisvaalit

10.04.2017

Kunnallisvaalit 2017 on käyty.

Ne jäivät erityisesti mieleen siitä, että eniten äänisaalistaan paransi Vihreät ja eniten äänisaalistaan kadotti Perussuomalaiset. Kun me käymme läpi suurten kaupunkien tulosta, me voimme tehdä tiettyjä johtopäätöksiä. Käydään ensin läpi muutama graafi:

Helsinki:

Vantaa:

Espoo:

Turku:

Jyväskylä:

Tulokset ovat kautta linjan häkellyttäviä. Erityisesti Jyväskylän tulos on huikea: suurin puolue ja nousua 8,8%- yksikköä. Kyllähän tämä hengästyttää. Ja tiesittekö muuten, että esim Padasjoella Vihreät nosti tulostaan edellisistä vaaleista 17,1%- yksiköllä? Olette te kyllä kovia siellä Padasjoella!

Yksi oleellinen oppi näkyy jo näissä yllä olevissa kuvissa: pelko ei kanna. Perussuomalaiset menestyivät heikoimmin ja heidän tuloksensä romahti nimenomaan suurimmissa kaupungeissa, joita he ovat jo vuosia pelotelleen muslimi-invaasiolla ja raiskaustsunameille. Koko heidän vaalikampanjansa perustui tänäkin vuonna hajoaviin autojen laseihin, lähiömellakoihin ja siihen, miten muut maksavat maahanmuuton kustannukset ja miten meidän olisi aika pelätä. He ovat meille myös kuluneen kuukauden aikana kertoneet, miten Mälmö on pelottava paikka, mutta Kabul ei sellainen ole, vaan sinne voi sujuvasti palauttaa ihmisiä. He ovat meille myös kertoneet, miten maailman kurjimmista maista tulleiden turvapaikanhakijoiden pelko ei ole oikeutettua, mutta heidän muslimipelkonsa on niin oleellinen ja niin uskottava, että meidän kaikkien tulisi kunnioittaa sitä ja nostaa se kaiken keskiöön. Valkoisen persumiehen pelko on vain sitä parempaa pelkoa. Vastaus tuohon pelkoretoriikkaan näkyy yllä: he, keiden tulisi eniten pelätä, nauroivat perussuomalaiselle demagogialle. Koko tuhnujengin olemusta kuvaa parhaitsen se, että eniten he saivat ääniä paikoissa, joissa mustaa miestä ei ole edes nähty. Se kertoo meille myös sen, että ihmisten pelkoja on vielä purettavana.

Perussuomalaiset lähtivät näihin vaaleihin solvaten ja vittuillen. He vain uhosivat, huusivat ja tekivät sen osoittamatta pienintäkään katumusta saati häpeää siitä, miten hallituksessa ovat pettäneet nololla tavalla käytännössä kaikki lupauksensa. He pyrkivät luomaan vihaan perustuvaa vastakkainasettelua, pelottelivat meitä vanhoilla teemoillaan liekehtivistä ghetoista ja raiskaavista muslimeista. Perussuomalaiset toivottivat kuin omaa vainoharhaista viestiään vahvistaakseen väkivaltarikollisia listoilleen, jotka heidän tarinassaan edustavat vain sitä rosoa ja jossa väkivalta vain sellaista islamin ikeestä meitä pelastavaa hevosenleikkiä. He jopa kampanjansa loppuvaiheissa Keskustan kanssa yhdessä keksivät syyttää Ville Niinistöä vihapuheesta ja valehtelusta, joka ei luonnollisesti kestänyt tarkempaa tarkastelua. Tämä oli upeaa kampanjointia myös Vihreiden puolesta. Kuten olen aina sanonut: nationalismi ja erotteleva, menneisyyteen katsova isänmaallisuus pettävät aina. Ja se näkyi näissäkin vaaleissa, petturin palkka on romahdus.

Minun ei ole vaikeaa myöntää vahingoniloani PS:n romahduksesta, sen verran monta vuotta on tultu tehtyä työtä heidän bluffinsa paljastamiseksi. Tehty työ kantaa hedelmää, voisin sanoa. On täysin oikein, että puolue muuttuu takiaispuolueeksi sen jälkeen, kun puolueen koko politiikka on typistynyt ihmisten Välimerelle hukkumiselle hurraamiselle ja kun heidän koko politiikkansa taustalla vaikuttavat lähinnä ennakkoluulot, kyyninen mulkkuus sekä elämänkatkeruus. Ja minusta on tietty merkki sivistyksestä ja älyllisestä elämästä, että Timo Soinin julkisesti herjaamat poliitikot menestyivät näissä vaaleissa huomattavasti paljon paremmin kuin Soinin 'harjaamat' ehdokkaat.

Mutta eniten juuri nyt minä olen luonnollisesti ylpeä ja onnellinen siitä, mitä Vihreät saivat aikaan. Minä olen aamun käynyt tuloksia läpi ja olen kyllä häkeltynyt koko Suomen tuloksesta sekä meidän Vantaan tuloksesta. Esimerkiksi täällä Vantaalla Siru Kauppisen saamat yli 2000 ääntä ovat vain käsittämätön määrä ääniä ja hänen taakseen jäi kovia nimiä kansanedustajia myöden. Upea suoritus!

Tein myös yhden huomion: kun katsotte esimerkiksi Vantaan Vihreiden listalla eniten saaneiden ihmisten nimiä, niin niitä yhdistää yksi juttu. He nimittäin ovat olleet myös niitä, joiden matkaa vantaalaisena seurasin vaalien ajan ja pohdin, miten he jaksavat tuolla ulkona kampanjoida päivästä toiseen, tuntitolkulla ja miten he jaksavat tuolla vimmalla kampanjoida ihmisten keskellä. He olivat läsnä. He olivat erittäin läsnä. Minä myönnän ihan suoraan: minä epäilin tuon kampanjointitavan tehoa ja osaksi juuri siksi en käyttänyt minuuttiakaan läsnäolevaan kampanjointiin. Mutta en epäile enää läsnäolon merkitystä ja tässä asiassa olen mielelläni väärässä. Oppi meille kaikille ja nyt ainakin itselleni on selkeä: netissä toimiminen ei vain yksinään riitä siihen, että saa valtaisan määrän ihmisen luottamaan, vaan pitää antaa sanoilleen ja puheilleen ihan oikeasti kasvot: somen ja blogin tykkääjät & lukijat realisoituakseen suureksi määräksi ääniä vaatii sitä, että on läsnä ja että viesti on selkeä.

Tavallaan tuossa on jotain symbolistakin: menestys ei tule ilman työtä ja ne äänet on tehty kovalla työllä, läsnäololla, positiivisella asenteella ja oikealla viestillä. Ja näinhän sen pitää mennäkin. Tulos on ansaittu ja minä ainakin olen kauhean ylpeä siitä, että tunnen tuolla työmoraalilla varustettuja ihmisiä, heistä on hyvä ottaa oppia ja mallia. Kun parhaiten menestyvät ehdokkaat, jotka jo kampanjassa ovat tehneet eniten konkreettista työtä ihmisten keskellä, voi luottaa myös siihen, että se sama asenne siirtyy valtuustoihin ja lautakuntiin, kaikkialle, missä näkyy edes hieman vihreää. Kumarran ja onnittelen. Vantaa on hyvissä käsissä. Ja oikeastaan koko Suomi on nyt hyvissä käsissä, sillä koko Suomi on nyt niin Vihreä, että tekisi mieleni tanssia.

Ai niin. Minäkin sain ääniä täällä Vantaalla. Olen erittäin ylpeä ja onnellinen niistä 128:sta ihmisestä, jotka uskalsivat minua äänestää! Ja lupaan, että tämä oli vasta ensimmäinen askel tällä politiikan matkallani, eikä suinkaan viimeinen. 128 ihmistä, joista yhtäkään en ole kohdannut lihana ja verenä, kertoo myös siitä, että viestini ei ole turha. Ja nyt se todellinen työ vasta alkaa.

On aika kiva olla vihreä juuri nyt. 

On kevät ja vihreä on elämän väri, eikä pelon tarvitse voittaa. Ei nyt, ei ikinä.