Viha löysi hänet ja hän avasi sille oven #Turku

27.08.2017

Maahanmuutosta on puhuttu paljon. Terrorismista on puhuttu paljon.

Paljon on puhuttu.

On puhuttu siitä, miten pitkät odottelut turvapaikanhakuprosessissa eivät tee hyvää ihmisen mielenterveydelle.

On puhuttu siitä, miten estetty perheenyhdistämien saa vihaamaan yhteiskuntaa.

On myös puhuttu siitä, miten turvapaikanhakijoiden solvaaminen ja heidän kasvoilleen sylkeminen eivät ole parasta mahdollista kotouttamispolitiikkaa.

On puhuttu myös siitä, miten islamistien terrori on terrorismin neljättä aaltoa. Ensimmäinen aalto syntyi 1900- luvun alussa anarkismista, toinen aalto kasvoi Aasian ja Afrikan siirtomaiden vapaustaisteluista ja kolmas aalto sai energiansa kylmästä sodasta, jonka meistäkin moni muistaa tapahtuneeksi elinaikanaan. Ja islamistien terrori on se neljäs aalto. Ja nämä terrorin vaiheet ovat tupanneet kestämään noin yhden sukupolven ajan eli kahdesta kolmeen vuosikymmentä. Jos vanhat merkit siis pitävät paikkaansa, on odotettavissa vielä vuosikymmen islamistien terroria.

On myös puhuttu, miten islamistien terrorin voimanlähteenä niin aatteen kuin propagandan kannalta, ovat erityisesti ISIS:in käymä sota ja sitä edeltäneet länsimaiden invaasiot Lähi-Idässä. Ei ole vaikeaa ymmärtää, miten esimerkiksi ISIS:in propagandan ydin kulttuurien sodasta on syntynyt, sillä sellaiseksi on helppo määritellä jokainen länsimaan pommi, joka on iskeytynyt muslimivaltaisen valtion maaperään.

Kun maailmalla on konflikti, on helppo luoda siihen sopiva tarina. On helppo keksiä, miten koko läntinen maailma vihaa muslimeita ja haluaa heidät hengiltä. Mutta kun terrori saapuu tänne, on tarina yhtä helppo kääntää toiseen suuntaan kulttuurien taisteluksi. Ja tätähän terroristit haluavat: tarjota meidän omille radikaaleillemme kohteen, johon tarinansa kohdentaa ja jota vihata (ja siten kuin oheistuotteena, vahvistaa islamistien propagandaa). Tämä on koko terrorin idea: saada muut ihmiset tekemään työ puolestasi. Ja siksi ne, jotka terrori-iskun tapahduttua kieltäytyvät kuulemasta puheita juurisyistä ja jotka haluavat vain sulkea rajoja ja laittaa ihmisiä leireihin Lappiin, ovat juuri niitä terroristien hyödyllisiä idiootteja, sillä he luovat, ylläpitävät ja uusintavat pelkoa ihmisiä kohtaan, jotka ovat väärän näköisiä, esimerkiksi näin:

Tämä on hyvin äärimmäistä retoriikkaa ja hyvin voimakasta kuvastoa, jonka ainoa tarkoitus on lietsoa pelkoa ja vihaa jo heikossa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Tämä on sitä ääripään puhetta, jos se on ollut vielä epäselvää.

Todellisuudessa terrorismin ja radikaalien tekojen juuret ovat monimutkaiset ja ne juontavat juurensa jo aikaan ennen kuin kuvan Laura Huhtasaari oli vauva. Neljä oleellista muuttujaa:

  • Muuttuja 1: Länsimaiden suorittamat pommitukset Lähi-Idässä aiheuttavat jännitteitä koko läntistä maailmaa kohtaan.
  • Muuttuja 2: Muslimien eristäminen ja huono kohtelu ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat edelleen etnisiä jännitteitä ja juurettomuuden tunnetta muslimien keskuudessa Euroopassa.
  • Muuttuja 3: Kolonialismin jälkeisen ajan hajonneet valtiot pitävät sisällään radikaaleja aineksia ja omalta osaltaan aiheuttavat valtaisaa muuttoliikettä Eurooppaan.
  • Muuttuja 4: ISIS, joka on sodassa koko länsimaista maailmaa vastaan, luo propagandaa, rekrytoi ihmisiä tappajiksi, tekee terrori-iskuja suoraan itse sekä wannabe- jihadistien toimesta ja pyrkii luomaan pelkoa läntisessä maailmassa tukeakseen omaa agendaansa.

Todennäköinen lopputulos: läntisessä maailmassa tapahtuu terrori-iskuja. Ei tarvitse olla Nostradamus tämän nähdäkseen.

Näistä kaikista asioista on puhuttu. Näistä kaikista asioista on puhuttu vuosikausia ja taas vuosikausia, mutta näitä puheita ei ole haluttu kuunnella. Nämä puheet terrorismin taustoista ja radikalisaation syntymekanismeista, ovat tuomittu valkoihoisia syyllistävinä, eivätkä nämä asiat ole sopineet maahanmuuttokeskustelun hegemonian piiriin, sillä tuossa hegemoniassa halutaan puhua vain maahanmuuton saatanallisuudesta ja islamin uskosta. Ja kaikki muu: terrorismin hyväksymistä ja terroristin tilaamista kotiovelle.

Todellisuudessa Euroopassa asuneiden muslimien suorittaman terrorismin ja väkivallan potentia kylvettiin jo 70- luvulla ja terrori ja kuohunta kokonaisuudessaan ovat luontaista seurausta pidemmän aikavälin kansainvälisestä politiikasta, konflikteista sekä yhteiskunnallisesta kehityksestä erityisesti täällä Euroopassa. Eikä kyse eurooppalaisen elinympäristön kehittymisessä ole pakolaispolitiikasta, vaan jostain ihan muusta: ihmisten eristämisestä sekä ihmisten juurettomuudesta. Ihmisten eristäminen tämän päivän Euroopassa on kulttuurista ja uskonnollista ja nykypäivänä vuonna 2017 se on erityisesti poliittista. Ja siksi ihmiset, jotka tulivat Eurooppaan jo 70- luvulla auttamaan taloudellisen nousukauden aikaan, ovat löytäneet jälkeläisineen paikkansa heille osoitetusta paikasta: piilossa, poissa silmistä, eristyksissä. Ei ihme, että radikalismia löytyy meidän omilta takapihoiltamme, sieltä, minne emme edes ole halunneet katsoa.

Ja he, jotka kokevat sen huonon kohtelun ja eristämisen, osaavat sanoa sen parhaiten:

-"For British Pakistanis like me there is a gap. I don't feel British. When I go to Pakistan, I don't feel Pakistani. But I do know that I'm a Muslim  -  Islam fills that gap."- Kash Choudhary

Ja tästä on puhuttu kauan: radikaalista islamista innostuvia nuoria vaikuttaa hyvin selkeästi yhdistävän juurettomuuden tunne suhteessa läntiseen yhteiskuntaan.

Ja mitä tekevät kaiken maailman persut ja muut rasistit kuin primitiivireaktioina pahuuteen? No, he tekevät kaikkensa, että tuo juurettomuuden ja eristymisen tunne vain vahvistuisi ja kasvaisi myös täällä Suomessa, jotta voi sanoa pahojen asioiden tapahduttua kyynisesti 'mitä mä sanoin'. Kun ihmiselle jätetään ainoaksi vaihtoehdoksi rakentaa identiteettinsä uskonnon varaan, jota muu ympäristö ei kuitenkaan hyväksy, mutta ei silti anneta mahdollisuutta tuntea kuuluvansa siihen yhteiskuntaan, jossa elää, jätetään tilaa ekstremistien propagandalle löytää maaliinsa.

Kun muuallakin maailmassa maahanmuuttajien yhteydessä puhutaan siitä, miten heidän integroitumisensa ei ole kaikkien osalta onnistunut, miten yhteiskunnallinen eriarvoisuus on totta ja miten erityisesti liian moni muslimi tuntee olevansa kulttuurien välissä ilman tunnetta mihinkään kuulumisesta, niin miksi meidän tulee tehdä ne samat virheet kuin on tehty muualla - ja kutsua maahanmuuttajia 'iPhonemiehiksi', 'kultamuniksi', 'pedofiiliuskonnon edustajiksi', 'loisiksi' ja 'raiskaajiksi', sillä mihin muuhun tämä johtaa kuin eristymiseen ja vie väistämättä ja vääjäämättä radikalisaatiopolun alkuun? Kuten olemme muualla Euroopassa nähneet.

Ja kuten muualla Euroopassa olemme nähneet ideologia löytää kannattajansa ja he itse valitsevat vihansa:

-"OIKEUSLAITOKSEN tehtävä on ratkaista, mikä on puukottajan - väkivallanteot hän on jo tunnustanut - rikosnimike ja tuomio.

Mutta terrorismiin tämä tietenkin kytkeytyy, oli kyseessä sitten usean ihmisen suunnittelema teko tai jihadisteista mallia ottaneen miehen yksittäinen teko. Sillä juuri tämä on osa Isisin strategiaa: vedota omalla häikäilemättömällä propagandallaan nuoriin miehiin ja saada heidät tekemään hirmutekoja ideologian nimissä. Nykyajan terrorismi ei ole vain sitä, että jossakin korkealla terrorijärjestön organisaatiossa suunnitellaan tuhoisa isku, johon sitten valitaan toteuttajat. Toimintamalli on usein itse asiassa käänteinen. Monet iskujen tekijät valitsevat itse itsensä ja uskovat toteuttavansa pyhää tehtävää."-

Tämä on erinomaisesti sanottu. Viha löytää kohteensa ja omalle vihalleen etsitään oikeutusta. Siksi on paljon puhuttu siitä, että islam ei ole radikalisoitunut, vaan radikalismi on islamisoitunut.

Me emme saa unohtaa sitä, että islamismiin radikalisoituneet henkilöt eivät kasva tyhjiössä ja että radikalisaation taustalta löytyvät selitykset ja kausaliteetit, kuten ihmisen käyttäymisestä aina löytyvät. Ihminen on yksinkertainen eläin ja me kaikki olemme samanlaisia tietyissä asioissa. Yksi niistä yhteisistä asioista on merkityksen hakeminen omalle elämälleen. Ja on tiedetty jo kauan, että terroristin kehityspolun tärkeitä elementtejä ovat juurettomuuden tunne, eristyneisyyden tunne, merkityksettömyyden tunne ja täydellinen kiinnekohtien puuttuminen elämässään siihen yhteiskuntaan, jossa yrittää elää. Siihen on syynsä, että Turun puukottajaa kutsutaan jo terroristiksi: hän nimittäin sopii täydellisesti tuohon elämässään ajelehtevien nuorten miesten profiiliin, joka Euroopassa on jo tehnyt tuhojaan. Kuten yllä olevassa lainauksessa sanottiin, viha löysi hänet ja hän avasi oven sille. Ja kyllä: hän on terroristi.

Minä en silti usko sekuntiakaan, että Turun puukottaja oli tuntenut vasta Suomessa olevansa hyljeksitty ja eristetty. Minä en usko, että hänen radikalisaationsa siemen olisi kylvetty täällä meillä. Minä uskon, että hänen vihansa vain saavutti kulminaatiopisteensä täällä. Ja meidän tulisi keksiä vastaus siihen, miten me näkisimme tuon kehityksen ajoissa. Me pystymme yhteiskuntana myös tekemään paljon asioita, jotka ennaltaehkäisisivät radikalisaatiota ja vihaa. Kun ihmisellä on mahdollisuus työhön, koulutukseen, harrastuksiin, elämään, vapauteen olla oma itsensä, uskoa ja olla osa yhteisöä, niin nämä vetävät kohti yhteiskuntaa, eivät siitä pois, piiloon, kyräilemään ja tuntemaan vihaa.

Minä uskallan myös veikata, että me suomalaiset emme oikein osaa suhtautua terrorismiin. Ja tämä on omalla tavallaan oikeastaan hyvä asia, sillä me emme ole yksinkertaisesti tottuneet siihen, emmekä siten osaa reagoida järkevästi. Ero esimerkiksi poliitikkojen reaktioihin eri maissa paljastaa tämän. Kun Barcelonassa tapahtuu isku, lähtee puoli miljoonaa ihmistä kadulle antamaan viestin terroristeille, että he eivät pelkää, että 'antaa tulla vaan, mutta meitä ette nujerra':

Kun Pariisiin iskettiin, he sanoivat heti, että Pariisi tanssii ja laulaa. Mites meillä Suomessa reagoitiin?

No esimerkiksi siten, että kaikkea sitä puhetta, jossa edes hieman yritetään ymmärtää koko terrorismin luonnetta, tuomitaan terrorismia helliviksi ja terrorismia hyväksyväksi puheeksi. Julkinen keskustelu on mahdotonta, sillä sitä ei edes haluta käydä, sillä hegemonia ei salli sitä: pitää puhua vain maahanmuutosta, islamista ja suljettavista rajoista. Meidän keskustelussamme pitää vain pelätä.

Meidän omassa tarinassamme poliitikot lietsovat Turun puukotuksen jälkeen paniikissa vain lisää pelkoa ja tekevät valtavasti duunia kuin varmistaakseen, että jokainen turvapaikanhakija saadaan leimattua potentiaaliseksi riskiksi. Siksi ilmatilan valtaa pohdinta siitä, miten turvapaikanhakijat pitäisi ehkä laittaa leirille Lappiin ja miten rajat pitää laittaa kiinni eväten maahan pääsy hakemaan turvapaikkaa vain siksi, että ihmisellä ei ole mukana passia.

Minusta tuo on pelkureiden reagointia, minusta tuo on pelosta kumpuavaa hätäilyä, mutta minusta tuo on myös kokemattomuudesta kumpuavaa selkäydinreaktiota. Pelko on vahva tunne.

Mutta minusta meidän tulee ja kannattaa luottaa niiden reagointiin, jotka ovat aiemminkin kokeneet terrorismia ja jotka ovat jo pelänneet. Minusta meidän kannattaa siksi ottaa mallia Barcelonasta ja sanoa julkisesti ja kovaa "NO TINC POR".

Minä en ainakaan pelkää. Älä pelkää sinäkään. Jotta terroristit eivät voittaisi.

NOTE!

Linkkaan muutamia kirjoituksia & sivuja, joista löytyy kymmenittäin artikkeleita liittyen radikalisaatioon ja terrorismiin. Tsekkaa siis tänne ja tänne.