Vaihtoehtoinen totuus ja 'trumputtelun' todellinen luonne #Trump

03.03.2017

Muistan, miten lukemattomat kerrat minullekin kerrottiin ennen USA:n presidentinvaaleja, miten Trumpin kritiikkini on 'vihapuhetta' ja miten 'liioittelen' ja miten Trump vaan 'liioittelee ja provosoi, kun se nyt vaan on sellainen'.

Muistan lukemattomat kerrat, kun minulle selitettiin, miten Trumpin syyttäminen rasismista, ankeasta nationalismista ja misogyniasta vain johtavat kiukkuun, jonka perusteella ihmiset sitten äänestävät Trumpia. Oli siis muiden vika, kun ihmiset päättivät äänestää Trumpia.

Jos tuo pitäisi paikkaansa, olisivat Trumpia äänestäneet ihan oikeasti rationaaliseen ajatteluun kykenemättömiä tomppeleita, sillä kuka perkele äänestää siksi, että 'joku sanoi tuosta sillai tuhmasti, niin mä sitten äänestän sitä'. Eli sillä poliitikon ajamalla asialla ja hänen arvomaailmallaan ei ole päätöksenteossa mitään vaikutusta?

Hölynpölyä.

Todellisuudessa Trump on tehnyt nyt jo nimenomaan niitä asioita, joita lupasi ja jotka perustuvat nimenomaan rasismiin, ankeaan nationalismiin ja misogyniaan - ja mitä me vielä mahdammekaan nähdä!

Oleellista on, että Trumpia ei äänestetty siksi, että häntä kritisoitiin, vaikka niin meille haluttiin myös kertoa. Oikeasti herra Trumpia äänestettiin nimenomaan siksi, että ihmiset uskoivat ja luottivat hänen lupauksiinsa kiusata muslimeita, pakolaisia, naisia, meksikolaisia ja uskoivat hänen lupauksiinsa laittaa rajat kiinni ja tehdä Amerikasta Jälleen Suuri. USA siis saa juuri nyt sitä, mitä siellä tilattiinkin ja juuri sitä, mitä Trump lupasi tarjotakin. Jos ette usko, niin katsokaa itse.

Meidän ei pidä tässä kohtaa myöskään unohtaa, miten vaaleja ennen dialogi Trumpiin liittyen meni suunnilleen näin - ja 'trumputtelusta' puhuttaessa tämä on omalta osaltaan hyvin oleellista:

Minä: "Trump on rasistinen protektionisti, joka kähmii naisia ja on pelkkä junttinationalisti".

Tolkun Ääni: "Kauheaa vihapuhetta tuollainen. Kutsut Trumpia natsiksi. Juuri tuon ansiosta Trump voittaa".

Minä: "Mutta onhan muslimien maahantulon estäminen nyt...".

Tolkun Ääni: "Taas väität Trumpin olevan natsi. Tulee tosi paha mieli. Ja kyllähän kaikki muslimit ovat terroristeja".

Minä: "Onhan tuo hieman rasistista".

Tolkun Ääni: "Vihapuhetta! Miksi harrastat vihapuhetta meitä vastaan? Juuri tuon takia Trump voittaa! Ei eliitti tajua tavallista kansaa! Punavihervasemmisto! Toivottavasti vaimosi perseraiskataan!".

Ja näin se keskustelu meni ennen USA:n presidentivaaleja. Nyt vaalien jälkeen keskustelu on puolestaan hyvin yksinkertaista. Nyt se menee näin:

Minä: "USA:ssa on aika hurja meno".

Tolkun Ääni: "Kansa on puhunut, pulinat pois. Punavihervasemmisto ei vaan kestä vaalitulosta. Näillä mennään nyt, turvat tukkoon. Sieg Heil!".

Minä: "Mutta onhan tuo...".

Tolkun Ääni: "Trumpiin uskominen on vakaumus. Ja vakaumukseen kohdistuva puhe suvaitsematonta vihapuhetta. Tulee tosi paha mieli ja ahistaa, tuo on poliittista vainoa!".

Minä: "Mutta....".

Tolkun Ääni: "Missä on Fobba? Täällä vihapuhutaan!".

Ja näin se homma etenee. AIka raskasta on dialogin yritys Tolkun Äänen kanssa. Mutta huomasitteko, mitä noissa esimerkkikeskusteluissa oikein tapahtui?

Niissä nimittäin kummassakin käännettiin väkisin huomio kritiikkiin, jotta itse asiasta ei puhuttaisi. Tuo on tyypillinen retorinen väistöliike, jossa pyrkimyksenä on neutraloida kritiikki ja kiinnittää huomio tuolla retorisella väistöliikkeellä luotuun uhripositioon - eli itseensä. Tuo tapa keskustella ja tuo tapa ylläpitää julkisen keskustelun tapaa ja muotoa, kertoo vain haluttomuudesta ja kyvyttömyydestä sietää tai ylipäänsä ymmärtää erimielisyyttä. Tuon retorisen väistöliikkeen seurauksena kritiikin päälle liimataan vihapuheen leima ja vastakritiikin puheet noista ainaisista, oikeiston suosimista perseraiskauksista alkaen ymmärretäänkin 'vain lyyrisenä puheena ja oikeutettuna vastareaktiona vihapuheelle'. Tuo on aktiivista pyrkimystä moralisoida kritiikki hiljaiseksi, määritellä julkisen keskustelun agenda. Ja tuo uhridemagogia toimii! Ei ole nykyään keskustelua, jota ei väännettäisi uhriutumispuheiksi ja tyhjäksi lätinäksi jostain ääripäistä.

Ja tähän samaan uhriutumispuheiden sameaan likasankoon lähti kalastelemaan Paavo Väyrynen 'Terve Helsinki'- listallaan tulevia kunnallisvaaleja silmällä pitäen:

-"Suomen maahanmuuttopolitiikka on ollut kaikkein liberaaleinta. Vain neljään EU-maahan on tullut suhteellisesti laskien enemmän turvapaikanhakijoita. Lisäksi Suomi on ottanut suhteellisesti eniten vastaan muista EU-maista siirrettyjä turvapaikanhakijoita.

"Suomen sisu", "Suomi ensin" ja muut liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa arvostelevat järjestöt on leimattu rasistisiksi. Niiden toiminnassa mukana olevien sananvapaus ja kokoontumisvapaus on asettu kyseenalaiseksi.

Maahanmuuttokriittisten järjestöjen toiminnassa mukana olleet ovat epäilemättä syyllistyneet ylilyönteihin. Tähän on johtanut sekin, ettei omia viestejä ole saatu valtamedian kautta julkisuuteen.

Kansanvallan perusedellytys on vapaa ja totuudenmukainen tiedonvälitys. Maahanmuuttoon liittyen on syntynyt ilmapiiri, jossa sen aiheuttamien ongelmien julkinen käsitteleminen on leimattu poliittisesti epäkorrektiksi.

Demokratian toimivuuden kannalta on tärkeää, että kansalaismielipiteet kanavoituvat poliittisen järjestelmän kautta. Muutoin saattaa syntyä ääri-ilmiöitä ja yhteiskuntarauhakin saattaa järkkyä. Ei ole oikein eikä viisasta, jos ehdokkaaksi vaaleihin voi päästä vain hyväksymällä poliittisen valtavirran mielipiteet."-

Paavo Väyrynen on siis ihan tosissaan kalastelemassa persujen äänestäjistä, joille PS on liian tavallinen ja tylsä, eikä tarpeeksi radikaali ja 'isäm maallinen'.

Herra Väyrysen haluaa ihan tosissaan palauttaa salaliittoteoriat, antisemitismin, huorittelun, tappouhkaukset ja rasismin osaksi normaalia poliittista keskustelua, sillä ne olivat juuri niitä aiheita, joista hänen listallaan olleita ihmisiä oli kritisoitu. Kyse ei siis ole ollut mistään 'sananvapauden kyseenlaistamisesta', vaan aiheellisesta ja perustellusta kritiikistä. Ja tätä kritiikkiä eivät Paavo Väyrynen ja hänen listoilleen nostamansa rasistinen klikki yleisesti suvaitse, vaan heidän puheitaan pitäisi jakaa sellaisenaan, niitä pitäisi totella ja niiden mukaisesti pitäisi toimia ja vain silloin sananvapaus tuossa kahelissa tarinassa toimisi täydellisesti. Tällä ihmisklikillä on yksi ongelma suhteessa sananvapauteen: siihen ei nimittäin kuulu muiden ihmisten ehdoton velvollisuus kuunnella saati totella.

Paavo Väyrynen on väärässä käytännössä kaikessa, jota hän sanoo: ei ole olemassa järjestöä saati toimijaa, jotka olisi 'leimattu' rasistisiksi saati yhdenkään tahon, ryhmän saati organisaation sananvapautta tai kokoontumisvapautta ei ole asetettu kyseenalaiseksi. Julkisuudessa on keskusteltu siitä, voiko julkisessa tilassa puhua rasistisesti ja solvata kansanryhmiä saati levittää natsiaatetta. Ja vastaus on: ei pitäisi voida - ja tämä on ollut se kritiikki, jota on esitetty. Huomionarvoista on, että kenenkään kokoontumisenvapautta ei ole pyrkinyt kukaan kieltämään (paitsi Paavo Väyrysen hellimät rasistit ovat vaatineet turvapaikanhakijoiden kulkemisen rajoittamista), vaan kyse on ollut sellaisen toiminnan kieltämisestä, joka ei edes nauti kokoontumisvapauden suojaa (kuten esimerkiksi lapsiin sekaantumisen kieltäminen ei ole ihmisen vapauden rajoittamista, sillä kyse on toiminnasta, joka ei nauti perusoikeuksien suojaa). Rautalankaa: kyse ei ole kokoontumisvapauden rajoittamisesta, vaan teoista, jotka on kielletty sinällään, eivätkä siis edes kuulu perusoikeuksien sisälle ja sellaista oikeutta, jota ei ole, ei voi edes rajoittaa.

Paavo Väyrynen asemoi itsensä niiden puolustajaksi, jotka haluavat polkea ihmisten perusoikeuksia perustelemalla se omilla oikeuksillaan. Mutta perusoikeudet eivät ole vain rykelmä yksittäisiä oikeuksia, vaan oikeuksien kokonaisuus, jossa yksi oikeus ei oikeuta toisen oikeuden sortamista. Paavo Väyrynen asemoi itsensä vihapuheen puolelle ja se on vain surullista.

Vihapuhe ei dynamiikaltaan ole sananvapautta edistämässä, eikä se edusta annettua lupausta keskustella vaikeistakin asioista avoimesti, vaan sen pyrkimys on määritellä keskustelun agenda ja sen pyrkimys on nostaa vihapuhujan agenda ensisijaiseksi käsiteltäväksi asiaksi ja ainoaksi toiminnan sisällöksi ja siten se on sananvapautta typistävää aggressiota. Ja kun yhteiskunta ei toimikaan halutulla tavalla, vihapuhe vain lisääntyy, sillä jäykän ajattelun ihminen ei vain osaa ottaa kritiikkiä vastaan saati se ei ymmärrä, että yhteiskunta ei voi toimia käskemällä. Ja mikä pahinta, vihapuhe koetaan oikeutettuna reaktiona, 'sillä minua ei kuunneltu'. Tai no, kuunneltiin kyllä, mutta ei kritiikittä toteltu.

Vihapuhe pyrkii valtaan ja vihapuhuja kokee tulleensa syrjityksi ja eristetyksi, kun hänen ehdotuksiaan muslimien leirittämisestä ei otettukaan tosissaan, eikä puhetta hukkuvien ihmisten auttamisen sanktioimisesta otettu vastaan ilolla. Ja miksi pitäisikään ottaa tosissaan? Minusta on absurdia vaatia mielipiteiden hyväksymistä sinällään ja kaiken mahdollisen kuonan nostamista keskustelun agendalle kuin järkevänä kannanottona (mutta esimerkiksi muslimien leiritysten kritiikki ei sitten samasta avoimuuden logiikasta nautikaan, vaan sitä tervehditään vihalla ja normaalilla maahanmuuttokriittisellä anuksen ympärille kietoutuvalla puheella). Vihapuhujien motto on edelleen sama kuin se on ollut aina ennenkin: "Sananvapaus, vain minulle!".

Ja tämä keskustelun dynamiikka kokonaisuudessaan on ehdottomasti juuri sitä, mikä oikeasti estää asiallisen debatin syntymistä tuon 'lyyrisen puheen' edustajien kanssa: kritiikki on tässä tarinassa aina 'hyökkäystä' ja erimielisyys on kuin automaationa 'vihapuhetta'. Samasta syystä populistisen uhriutumisen kliimaksissa puhutaan siitä, miten 'tietyistä aiheista ei saa puhua', 'miten asioiden tabuluonteet vain vahvistavat ilmiöitä' ja että 'oikeamieliset ne vaan päättää, mistä puhutaan.

Kritiikin sietämisen vaikeus on oleellinen kysymys tässä kohtaa tarinaa, sillä tuo kyvyttömyys sietää kritiikkiä on leimallista suomalaiselle populistiselle liikehdinnälle ja se onkin tavallaan luonnollista: populistinen politiikka räjähtävine lepakoineen inhoaa faktoja, sillä se ei perustu niille, vaan se perustuu tunteille ja Jussi Halla-ahon ja muiden populistiölähtelijöiden puheet perustuvat heidän alleviivaamilleen löyhille assosiaatioille maahanmuuton saatanallisuudesta sekä populistien kylvämille peloille siitä, miten väkivaltaa tulee olemaan kaikkialla ja puheille siitä, miten ghetot varmasti palavat vielä jonain päivänä! Ja näille kaikille tosiasiat ja edes alkeellinen rationaalinen ajattelu ovat myrkkyä. Ja siksi kriittinen mielipide tulkitaan heti äärimmäisellä tavalla vihapuheena ja oikeutuksena omaan uhriutumiseensa.

Tämän olemassaolevan klikin itseymmärrys perustuu yksinkertaiseen uhripositioon, jossa on olemassa kaksi selvärajaista Suomea: on se mystinen, 'suvakkien', punavihreän eliitin Suomi ja sitten on se aidompi, lihaa syövän valkoisen heteron Suomi, jossa musta mies kadulla on kauhistus ja oma tila on uhattuna jo silloin, kun miss Helsingiksi valitaan tummaihoinen nainen, jolloin kyse onkin marxilaisesta ideologiasta, jonka tarkoitus on tuhota valkoinen rotu. Aikamoista.

Tuo mahtivalkoisuutensa huumannuttama hetero haluaisi myös kertoa totuuden maahanmuuttajista, mutta kun tuo Appelsinin mainostama 'klikki', tuo Sanna Ukkolan parjaama 'eliitti', tuo ällön liberaali, suvaitsevainen, punavihreä eliitti sitä vihapuhet... eiku asialinjan puhetta kritisoi, niin paha mielihän siitä tulee. Ja tuosta pahasta mielestä syntyy uhriutumisen voimaanunuttama oikeutus tunteeseen eliitin halusta kontrolloida totuuden puhumista. Tässä tarinassa itse vihapuhetta suurempi ongelma onkin vihapuheiden kritisointi - ja näin maailma on saatu sujuvasti käännettyä ylösalaisin ja musta onkin selitetty valkoiseksi. 

Näin niitä asioita vaan koetaan. Pitää saada vapaasti sanoa 'ihanan naitavan näköinen suvakki' ja jos tuota kritisoit, 'et kestä debattia ja haluat vaimentaa eri mieltä olevat'. Ja tätä vapautta puhua 'naitavista suvakeista' puolustavat Donald Trumpista voimaantuneet populistit niin Suomessa kuin ympäri Eurooppaa. Nyt puhutaan jopa termistä 'alternative facts'. Niinpä. Kun totuus ei kelpaa, niin se muutetaan halutunlaiseksi, vaihtoehtoiseksi. Ihan tuosta vaan. Häpeilemättä.

Ei tässä ole mitään järkeä, hyvät ihmiset. Maailma, jossa vihapuheen kritiikki on selitetty vihapuheeksi, ei ole minun maailmani.

Kun me kuulemme noita 'trumputtelevia' puheita täällä Suomessa ja täällä Euroopassa, niin älkää enää kuvitelko niiden puheiden olevan vain tunnelman luontia. Ne puheet ovat täyttä totta ja tolkun ihminen vain hymistelee, hyväksyy kaiken ja katsoo muualle, jotta ei tarvitse ottaa kantaa, olla mitään mieltä, ettei vain tarvitse keskitieltä poistua, vaikka maailma ympärillä olisi liekeissä. Ja juuri tämän vuoksi kaiken maailman Trumpit voittavat.

Me ansaitsemme parempaa. Ei anneta 'trumputtelun' levitä meille Suomeen, emmehän anna?


PS. En mä oikeasti ajattele olevani David Beckham. Mä laitoin nyt vaan hyvän asian takia hieman 'kroppaa likoon'. 

PS2. Kirjoitusta hieman päivitetty 3.3.2017 tarinalla Paavo Väyrysestä ja hänen ajautumisestaan rasistisen klikin ja persujen likasangolle.