Vaalien jälkeen on myös elämää

12.04.2017

Huomasin joidenkin Vihreiden ehdokkaiden olevan pettyneitä omaan äänimääräänsä nyt käydyissä kuntavaaleissa. No, onhan se inhimillistä, sillä kun jotain tavoittelee, eikä sitä saavuta, niin tunne on sinällään oikeutettu.

Mutta pettymyksen lomassa kannattaa myös katsoa kokonaisuutta. Kun katsoo yksinkertaista dataa äänien jakautumisesta kotikaupungissani Vantaalla eri ehdokkaille, huomaa helposti, että pettymykseen ei oikeastaan ole syytä. Vaan päinvastoin!

Tämä ihan siksi, että tässä kuvassa näkyy hienosti se, miten jokaisen panos ratkaisee:

Oleellisia pointteja:

1. Ensimmäiset 10% ehdokkaista toivat Vihreille Vantaalla sellaiset 38% äänistä. Tämä lukema oli alhaisin vertailtaessa neljää suurinta puoluetta (KOK, SDP, PS, VIHREÄT).
2. Mediaanin kummallekin puolelle jakautuvat neljännekset toivat Vihreille 31% äänistä. Tämä oli neljästä suurimmasta puolueesta toiseksi suurin lukema heti Kokoomuksen jälkeen.
3. Jakauman viimeinen 10% toi 1,2% äänistä. Tämä olisi SDP:n jälkeen toiseksi suurin lukema, mutta neljä suurinta puoluetta olivat tässä vertailussa käytännössä samalla viivalla.
4. Vihreille tuli ääniä tasaisesti suurelle joukolle ehdokkaita. Tätä puoltaa myös se, että muihin puolueisiin verrattuna viimeiselle varasijalle vaadittiin Kokoomuksen jälkeen eniten ääniä.

Lisäksi luvut kertovat, että ilman jakauman alempaa päätä olisimme Vantaalla saaneet Vihreille kaksi paikkaa vähemmän. Eli 50 vähiten ääniä saanutta ehdokasta toivat yhdessä yhteiseen pottiin kaksi valtuustopaikkaa, joka on vajaa 17% kaikista saaduista paikoista. Ei tainnut olla turhia ehdokkaita, eihän?

Otetaan verrokiksi kolme muuta puoluetta Vantaalta:

Kokoomuksen profiili on hyvin samankaltainen Vihreiden kanssa: kohtuu terävä kärki ja laaja 'keskiluokka'. Vihreillä mediaanin suhteen alempi puolisko toi suhteessa hieman enemmän ääniä kuin Kokoomuksen vastaava, mutta mediaanin ympärille jakautuva 'keskiluokka' oli Kokoomuksella hieman Vihreitä vahvempi. Mutta en menisi näitä eroja kovin merkittäviksi sanomaan, vaan sanoisin kummankin puolueen profiilin olevan hyvin vahvan puolueen profiilin, sillä kärjen takana on aina hyvä olla sopiva massa ihmisiä.

Kun katsotaan Vantaan suurimman puolueen kuvaajaa, huomaamme selkeitä eroja näihin kahteen puolueeseen:

SDP:llä on selkeästi terävä kärki, joka johtaa myös siihen, että viimeiselle varasijalle päästiin SDP:n listoilta näiden neljän verrokkipuolueen listoilta kaikkein alhaisimmalla määrällä ääniä. SDP:n 'keskiluokka' oli myös selkeästi pienempi kuin Vihreillä ja Kokoomuksella.

Perussuomalaisilla on hyvin samankaltainen profiili kuin on SDP:llä.

Kuten näkyy, kapealla kärjellä mennään ja 'keskiluokka' on SDP:n tasoa. Myös viimeisen varasijan vaatima äänimäärä on kohtuullisen pieni.

Johtopäätös on simppeli: vaalit ovat kuin ovatkin tiimityötä ja jokaisella meistä on roolimme ja merkityksemme. Vihreät ystäväni, jotka petyitte äänimääräänne: ripotelkaa vielä hetki tuhkaa päällenne, mutta muistakaa, että siihen ei kokonaisuutena ole mitään syytä, vaan päinvastoin. Jokainen tekemisemme ja sanomisemme pitää Vihreitä esillä ja luo ja ylläpitää oikeutettua mielikuvaa toimeliaisuudesta. Muistakaa, että esimerkiksi sisäilmaproblematiikan suhteen Vihreät ovat Vantaalla puhuneet hyvin, hyvin paljon myös vaalien välissä ja olleet aktiivisia aiheen suhteen muutenkin kuin vaalipuheissa. Ja onneksi ihmiset ovat sen tainneet myös havaita. Olympialaisetkin käydään neljän vuoden välein, mutta duunia tehdään koko olympiadin ajan.

Meidän ei tule unohtaa, että jokainen tekemisemme ja sanomisemme pitää yllä tietoisuutta Vihreiden arvoista ja vihreästä arvomaailmasta. Arvot ovat kuitenkin aina politiikan ytimessä, ei matematiikka, sillä arvojen perusteella niitä leikkauksiakin määritellään loppujen lopuksi: se, mitä arvostetaan eniten, ratkaisee aina päätöksissä lopulta. Tämän vuoksi ei ole yhdentekevää, kuinka moni meistä tekee työtä vaaleissa ja kuinka moni meistä tekee Vihreitä näkyväksi somessa, kaduilla, rautatieasemilla, blogeissa, mielipidekirjoituksissa ja julkisissa keskusteluissa vaalien aikaan ja erityisesti myös vaalien välissä.

Tästä kaikesta syntyy se kriittinen massa, noiden kuvaajien 'keskiluokka', joka loppujen lopuksi määrittelee sen, olemmeko uskottavia vaiko emme. Ja tämä kriittinen massa ohjaa ihmisiä pohtimaan Vihreää vaihtoehtoa ja sitä kautta vihreitä ehdokkaita, sillä pelkät karismaattiset kärkihahmot eivät riitä. Vihreillä ja Kokoomuksella on kummallakin ainakin asuinkaupungissani Vantaalla hyvän kokoinen 'keskiluokka', jonka varaan on helppo rakentaa, eikä 'peli' kaadu tähtipelaajan mukana (jos sallitte kliseisen vertailun urheilumaailmaan). Se, minkä ajatuspolun kautta ääni annetaan juuri tietylle henkilölle, on kombinaatio julkista, kriittisen massan luomaa kuvaa, ja yksittäisen ehdokkaan sen hetkistä viestiä ja sanomaa sekä henkilön mahdollista, pitkän ajan kuluessa muodostunutta uskottavuutta.

Politiikka on joukkuelaji. Kuten Touko Aalto tiivisti Jyväskylän vihreän ihmeen:

-"Enemmän joukkuepeliä, vähemmän omien äänien maksimointia. Enemmän ihmisten kohtaamista, vähemmän rahalla ostettua näkyvyyttä. Selkeä yhtenäinen viesti ja hyvä ehdokasasettelu, taustalla pitkäjänteinen työ."-

Vihreiden ja muidenkin puolueiden kannattaisi edelleen miettiä hyvin tarkkaan, kannattaako politiikkaa tehdä 'kapean kärjen'- taktiikalla vai 'keskiluokka' edellä. Minä veikkaan, että paras ja kestävin ratkaisu on pyrkiä ylläpitämään kumpaakin ilman, että toista painottaa liikaa. Minä suosittelisinkin, että kannattaakin pyrkiä luomaan käytäntöjä puolueen sisälle kunnallisella tasolla, joilla saisi tuettua kumpaakin ja jolla saisi:

  • Tuettua oikea-aikaisen ja täsmällisen informaation tuottamista omalle valtuustoryhmälleen sekä lautakuntien työskentelyn tueksi.
  • Lavennettua osaamisen tasoa ja asiantuntijuutta.
  • Varmistettua viestinnän erityisesti vaalien pääteemoihin liittyen. Äänestäjillä on oikeus tietää, mitä luvatuille asioille tehdään myös vaalien välissä.

Näin toimien syntyisi toimintamalli, joka ruokkisi toimintaa myös vaalien välillä, sitouttaisi meistä useampia ihmisiä laadukkaan politiikan tekoon sekä valmentaisi meistä kaikista valmiimpia toimijoita yhteisen yhteiskuntamme kehittämisessä. Luomalla yhteisiä, operatiivista toimintaa tukevia prosesseja, me saisimme A. sparrattua meidän terävintä kärkeä vielä terävämmäksi, B. nostettua 'keskiluokkamme' tasoa entisestään. Myös muiden aktiivisina pitämistä eri tavoin voisimme pohtia. Tämä kannattaisi aloittaa nyt, kun on draivi päällä ja vaaleja tulossa. Siten tulevaisuudessa lopputulos voisi olla vielä timanttisempi!

Ehdotan seuraavaa mallia ainakin pohdittavaksi. Olen jakanut ehdotuksen kahtia:

  • Operatiivinen taso.
  • Tukitoiminta.

Sisällöllinen esimerkki osiosta 'operatiivinen taso':

Esimerkki osiosta 'tukitoiminnot':

Tätä koko mallia pitäisi edeltää strateginen suunnittelu, jossa kohdennettaisiin ryhmien fokusta liittyen aiheisiin, jotka olivat kantavat vaaliteemat ja tulevaisuuden potentiaaliset ydinteemat (mitä tunnistettavia, potentiaalisia ongelmia on jo kehittymässä, globaalit megatrendit jne.) sekä tukitoiminnan yhteys määriteltyihin tiimeihin. Ajatuksena tässä mallissa olisi se, että me saisimme liitettyä ihmisiä ihan konkreettiseen politiikantekoon jatkuvasti, ympäri vuoden. Kuvaajien esittämien ryhmien tarkoitus olisi ensisijaisesti aktiivisesti tukea oman teemansa mukaisesti valtuutettujen sekä lautakunnissa istuvien henkilöiden työtä tuottamalla valtuustoryhmän ideoiden ja tarpeiden mukaan tuki-informaatiota käyttämällä hyödykseen puolueen ohjelmia sekä yhteisiä arvoja. Tukitoiminnon tarkoitus olisi aktiivisesti tukea toiminnanjohtajan työtä ja nuo tiimit olisivat erityisesti toiminnanjohtajan 'omistuksessa' ja apuna.

Päätös siitä, hyödyntääkö tarjottua tietoa, on tietenkin valtuutetuilla sekä luottamustehtävissä olevilla henkilöillä sekä toiminnanjohtajalla itsellään. Yksikään noista tiimeistä ei voi olla päätöksiä tekevä, vaan toimintaa tukeva ja neuvoa-antava foorumi.

Toinen tehtävä ryhmille voisi olla tuottaa ehdotuksia aihe-alueensa tapahtumista, kuntalaisaloitteista, seminaareista jne. sekä laatia kannanottoja oman teemansa puitteissa.

Tällä tavalla me kokonaisuutena saisimme linkattua yhteen A. ihmisten halun ja energian toimia, B. konkreettisen poliittisen työskentelyn. Yhdistykset olisivat edelleen samassa roolissa kuin ennenkin, mutta niiden lisänä olisi tämä enemmän 'operatiivista' toimintaa tukeva struktuuri. Paikallisyhdistykset voisivat myös ehdottaa asioita ja konkreettisia teemoja jatkokehitettäväksi ja käytettäväksi päätöksenteon tukena niin halutessaan. Näin toimien me kehittäisimme koko porukan osaamistasoa sekä antaisimme valtuutetuille enemmän aikaa johtopäätösten tekoon sekä toimintastrategioiden suunnitteluun sekä tuottaisimme uskottavaa ulosantia myös vaalien välissä. Säännöllinen, erikseen määritellyn agendan mukainen ryhmissä työskentely tekisi myös tutummaksi poliittisen toiminnan mekanismit sekä varmistaisi sen, että tulevissa vaaleissa olisi tarjolla yhä kasvava joukko yhä potentiaalisempia, korkean tietotaidon omaavia, karismaattisia, sanavalmiita, yhteistyöhön tottuneita ja sopivasti itsevarmoja ehdokkaita, joille tämä maa, inhimillisyys sekä täällä asuvat ihmiset ovat aina politiikan keskiössä.

Jotta paikallisdemokratia voisi toimia mahdollisimman tehokkaasti ja jotta me saisimme yhä useamman osallistumaan pitkällä aikavälillä, tämä kuvaamani tapa voisi olla yksi tapa. Politiikka on kestävyyslaji, ei pikapyrähdys, eikä se toteudu sattumalta, vaan se vaatii treeniä sekä struktuuria.

Pidetään kaikki mukana. Se olisi ehdotukseni. Jatkuvasti. Ja sama teema sopii kaikille muillekin puolueille: mitä enemmän on ihmisiä, jotka tekevät duunia yhteisen yhteiskuntamme eteen, sitä paremmin demokratia toimii ja sen paremmin avoin yhteiskunta ja siinä elävät ihmiset voivat.

PS. Ja pidetään kiinni niistä vaalilupauksista, joohan?