Seksuaalinen häirintä on vain perussuomalaista flirttiä #Hakkarainen

19.12.2017

Teuvo Hakkarainen on Perussuomalaisten varapuheenjohtaja. Hän miehinen mies. Sahuri. Hän on monen miehen esikuva. Macho. Suomalainen, rehti äijä.

Teuvo Hakkarainen on myös naisia työpaikalla seksuaalisesti häiritsevä juntti. Ja jokseenkin oireellista on, että tuo seksuaalinen häirintä ei puoluetta juurikaan haittaa. Business as usual. Kännissä. Läpällä. Sattuuhan näitä. Mies on mies ja miehellä on kulli. Ei mitään ihmeellistä.

Miettikää hetki sitä, miten puolueen puheenjohtaja kommentoi, kun junttipuolueen alfauros oli riehunut eduskunnassa ja ottanut siinä samalla kontaktia naiseen (luonnollisesti ilman kyseisen naisen suostumusta, sillä perussuomessa ei ämmiltä lupia kysellä, saatana):

Suurin ongelma junttimachojen puolueen mukaan ei ollutkaan junttimachon käytös, joka junttimachojen maailmassa on luonnollisesti kunniakasta ja miehekästä, sillä känni ja naisten ahdistelu vaikka työpaikalla nyt vaan kuuluvat perussuomalaiseen sielunmaisemaan.

Tästä teostaan herra Hakkaraiselle palkkiona tulevaisuudessa irronnee ministerin positio, jos PS hallitukseen vielä joskus pääsee, sillä onhan herra Hakkarainen vain toiminut perussuomalaisen kulttuurin mukaisesti ja siten omalla panoksellaan estänyt islamisaatiota ja vieraiden kulttuureiden vaikutuksia isänmaalliseen seksuaalisen häirinnän monopoliin, jota Perussuomalaiset puolueena ovat johdonmukaisesti jo vuosia ajaneet. Kähmintä on sallittua vain mahtivalkoisille! Täällä ei tumma käsi naisten pakaroita hamua!

Suurin ongelma kyseisen puolueen puheenjohtajan mielestä olikin inha media, joka kirjoitti puolueen varapuheenjohtaja Hakkaraisen junttimachoperformanssista.

Perussuomalaisten yksi varapuheenjohtajista on taas aiemmin ollut sitä mieltä, että seksuaalisesta häirinnästä saatu kritiikki on taas omiaan johtamaan siihen, että ihmiset eivät enää uskalla lisääntyä. Sillä tiedättehän, flirtin ja seksuaalisen häirinnän rajanveto on näille junttimachoille niin sietämättömän vaikeaa ja toisaalta, heidän tekonsa ovat aina vain laadukasta flirttiä ja sellaista ihanaa arjen erotiikkaa:

Minua todella hämmästyttää se, että Juho Eerolan kanssa seksuaalista häirintää laimentavat isät eivät selvästikaan ole itse ymmärtäneet häirinnän ja yhteisymmärryksessä harjoitetun seksin eroa. Siksi minua huolettaa hieman, että mitä nämä opettavat omille lapsilleen? Että mikäli se 'häirintä' johtaa lapsiin, on se ihan hyväksyttävää? Että miehen nyt vaan pitääkin hieman häiritä naisia ja että kyllähän se nainen nyt pääasiassa on toimia 'tuotteliaan' miehen siemennyksen kohteena? Siksihän niillä on se p****kin!

Kuulen Juho Eerolan jo huutavan, miten tuo #metoo menee nyt ihan liian pitkälle, kun enää ei edes puolueen varapuheenjohtaja voi kännissä eduskunnassa tunkea flirttailumielessä kieltään toisen kurkkuun ilman, että aiheesta nousee kohu!

Minun vihjeeni toki noille itsereflektioon kykenemättömille junteille on, että mikäli ette tuota eroa flirttailun ja häirinnän välille osaa tehdä, olkaa ihan vaan hiljaa, älkää tehkö mitään, pitäkää vetoketjunne kiinni, sillä ette selvästikään vielä ole tarpeeksi kypsiä rakkauden tekoihin. Ja uskokaa, kun sanon teille: peniksenne tee teistä älykkäitä saati jotenkin erityisen valovoimaisia ihmisiä, vaan te olette häpeäksi peniksellenne, ettekä te ole edes ansainneet moisen vehkeen käyttöoikeutta, mokomat juntit.

Helsingin PS:n puheenjohtaja syytti uhria jo ihan suoraan:

"Heh, heh", sanoo herra Saarikangas. Ongelma ei siis ollut lainkaan Teuvo Hakkaraisen seksuaalinen häirintä, vaan oleellista oli pohtia mahdollista poliittista peliä. Että Veera Ruoho jotenkin antautui tapahtumaan saadakseen jotain poliittista hyötyä itseensä kohdistuneesta seksuaalisestä häirinnästä.

Teuvo Hakkaraisen omat kannattajat puhuivat aiheesta herra Hakkaraisen sivuilla näin:

Miettikää: nuo ihmiset ihan vakavissaan ajattelevat noin.

Miettikää: tuolta näyttää seksuaalista häirintää hyväksyvä kulttuuri.

Miettikää: ei perussuomea kauheasti kiinnosta seksuaalinen häirintä, he vain dissaavat sitä perussuomalaisena tapana, naisten hysteriana ja haluna kiusata miehiä.

Perussuomea kiinnostaa seksuaalinen häirintä vain, jos tekijä olisi muslimi, maahanmuuttaja tai muuten vaan vieraasta kulttuurista. Perussuomalaisia ei kiinnosta seksuaalinen häirintä sinällään lainkaan. Perussuomalaiset ovat maahanmuuttovastaisiakin osittain vain siksi, että he haluavat seksuaalisen häirinnän olen puhtaasti kotimaista alkuperää. Kähmintä, raiskaukset ja seksuaalinen häirintä kiinnostavat näitä sinivalkoisia talibaneja ja muita isänmaallisia myrkyllisen junttimachouden kannattajia vain silloin, kun asialla voi demonisoida maahanmuuttajia. Ei se heitä muuten kiinnosta. Raiskauskulttuuri todellakin on nyt ja se elää ihan kotimaisin voimin. Persuilla ja muilla junteilla on kähmintään tässä tarinassa monopoliasema.

Koko seksuaalisen häirinnän ympärillä käytävän keskustelun vuoksikin on hyvin, hyvin mielenkiintoista seurata, seuraako eduskunnassa tehdystä seksuaalisesta häirinnästä eduskunnan itsensä toimesta muuta kuin huomautus. Ja huomautus on se rangaistus, jonka Suomen eduskunnassa on saatu esimerkiksi minihameen käytöstä. Jos rangaistus on näissä kahdessa tapauksessa sama eli pelkkä huomautus, tiedämme olevamme henkisesti aika syvällä suossa, sillä silloin me käytännössä annamme viestin, että Suomen eduskunnassa saa olla kansanedustaja, jonka seksuaalista häirintää samassa tilassa olevat ihmiset joutuvat pelkäämään. Miksi emme siis sallisi samaa jokaisessa työpaikassa, kaduillamme, kaikkialla?

Todellisuudessa meidän pitäisi ajatella niin, että nollatoleranssi seksuaaliseen häirintään tarkoittaa, että sitä ei kuitata anteeksipyynnöllä, huomautuksella saati varoituksella. Tämä on toki osalle kansaamme hankalaa hyväksyä, sillä persuille ja muille mahtivalkoisille nollatoleranssi tarkoittaa lähinnä sitä, että aiheesta ei saa puhua, kun he sitä harrastavat (sillä heillä on siihen oikeus ja silloin kyse on vain flirtistä). Mutta oikeasti: seksuaalisesta häirinnästä tulee olla aina seuraamuksia. 

Nollatoleranssi. Nyt.


PS. Kuvista saamme kiittää Dmitri Gurbanovia, Emil Eloa sekä sivustoja 'Kännissä ja läpällä' ja 'Anarkistimeemejä'.