Rottien dialogi

25.01.2017

Hyvät ihmiset!

Minun 3- vuotias poikani sai tänään postia. Rottapostia:

Minulla on teille kaino pyyntö: jos te vielä jatkossakin lähetätte minun 3-vuotiaalle pojalleni postitse kuolleita rottia, niin laittaisitteko mukaan jonkun tarinan, miksi ajattelitte poikaani moisella lahjalla ilahduttaa? Nyt en oikein tiennyt, mitä kertoa, kun viesti oli unohtunut paketista.

Olisi myös hienoa, jos laittaisitte nimenne mukaan. Onhan se nimittäin hienoa, että haluatte ilahduttaa perhettäni ja olette oikein vaivaa nähneet rotan raadon hankkiaksenne, niin voisin kertoa, ketä poikani voisi kiittää.

Kiitos nyt kuitenkin näin netin välityksellä, just sulle, rotan raadon lähettäjä. Sydäntäni lämmittää, kun joku välittää ja näkee oikein vaivaa. Minä sieluni silmin näen aikuisen ihmisen menevän eläinliikkeeseen, ostavan muutamat rotanpoikaset, menevän hieman jännittyneenä takaisin kotiin, polttaen savukkeen, miettien, miten rotanpoikasen saisi helpoiten hengiltä, surmaavan pienen eläimen, kirjoittaen jännittynein käsin poikani nimen ja osoitteemme kirjekuoreen, pakkaavan raadon ja sitten vielä vievän kirjeen postiin postimerkillä varustettuna.

Ja kaiken tämän jälkeen maistui varmasti kylmä olut lähiterassilla, siinä oluen lomassa kirjoitettiin netin salaiseen FB- ryhmään taisteluraportti tehtävän suorittamisesta ja kaverit komppasivat ja edes hetken ylpeyden tunne sai hymyn huulille: päivän hyvä työ tehty. Voi tuota onnistumisen riemua! Onhan tuo nyt miltei suloista.

Mutta toisaalta: onhan tuo vain osoitus siitä, miten sanat eivät enää kaikilla riitä vallan tunteen saavuttamiseksi ja siksi dialogiin haetaan syvyyttä ja uusia ulottuvuuksia transgressiivisen performanssin hassun hauskassa hengessä lähettämällä postissa kuolleita eläimiä.

Voisi kuvitella, että olisin tämän rottaperformanssin jälkeen huolissani siitä, miten emme osaisi olla enää eri mieltä asioista täällä Suomessa ja että emme hyväksyisi sitä tosiasiaa, että kaikesta ei tarvitse löytää yksimielisyyttä. Ei nimittäin tarvitse. Mutta en minä siitä ole huolissani.

Oikeasti minä alan yhä enemmän olemaan huolissani siitä, että meillä Suomessa vaikuttaa enenevissä määrin olevan dialogiin kriittisesti suhtautuvia ihmisiä, joiden mielestä erimielisyyttä ei tarvitse lähtökohtaisesti edes hyväksyä. Nämä ihmiset ajattelevat heillä olevan oikeuden määritellä, mitkä mielipiteet ovat sallittuja. Tästä on kyse. Ja siksi minun 3- vuotiaalle pojalleni sekä Sakari Timosen 81- vuotiaalle äidille lähetetään kuollut rotanpoikanen, jotta me ymmärtäisimme olla hiljaa:

-"Tällainen viesti on harvinaisen selkokielinen uhkaus. Sen tarkoituksena on vaientaa minut ja antaa ymmärtää, että 81-vuotias vanhus on vaarassa minun tekstieni takia.

Me tiedämme missä asut ja keitä ovat läheisesi! Meiltä ette ole turvassa!

Sitähän sillä halutaan sanoa. Lähettäjä voi olla oikeasti hullu, joka on viettänyt ihan liian paljon aikaa Rajat kiinni-liikkeen verkkosivuilla ja lukenut ihan liikaa roskajulkaisu MV:tä. Alkujaankin hutera pää ei ole kestänyt sitä rasismin ja suvakkivihan ryöpytystä, vaan hän on päättänyt ruveta taistelemaan rohkeasti sairaan ideologiansa puolesta. Hän ei keksi mitään sen urhollisempaa kuin lähettää kuollut hiiri 81-vuotiaalle mummolle ja isomummolle."-

Muistakaa tässä kohtaa yksi asia: eivät mielisairaat tai mielenvikaiset ihmiset rotan raatoja lähettele. Niitä lähettelevät pahat ihmiset. Älkää siis kutsuko rottapostin lähettäjiä mielenvikaisiksi, he ovat vain pahoja ihmisiä, kuolleita sieluja. Eivät muuta. Jokin on heissä mennyt rikki.

Ja muistakaa myös vähätellen, hieman moraalisaarnaa suupielissänne sanoa, miten tässä rottien lähettelyssä on kyse vain ääripäiden välisestä dialogista, että itse kuitenkin provosoin ja että totuus löytyy sieltä keskitieltä, niin tällöin pääni sanoo 'poks'. Sehän tässä huhuilee taustalla, se ääripäänarratiivin yksinkertaistava Suomi: toiset kirjoittavat perusteltuja blogeja rasismista omalla nimellään ja toiset lähettävät nimettöminä perheenjäsenille kuolleita rottia. Ja vain siksi, että he eivät kestä keskustelua. Dialogi vuonna 2016. Se on rottien dialogia. Juuri sitä, missä ihmisarvo on muuttunut äärimmäisyydeksi ja rotista tullut vain yksi mahdollinen näkökulma. Ikävä kyllä.

Ja mitä muuten luulette minun jatkossa tekevän? No, minä jatkan edelleen samalla linjalla kuin aiemminkin: tinkimättömästi ihmisen ja ihmisyyden puolella pimeyttä vastaan. Ja tälle kaikelle on edelleen todellinen tarve ja oikeutus olemassa: tämän päivän rottien raadot todistavat tämän. Pidetään siis edelleen ääntä, perkele.

PS. Pyytäisin eläinliikkeiden työntekijöiden ympäri Suomen muistelemaan, josko oletettavasti alkuviikolla olisi liikkeessänne käynyt normaalista poikkeavia asiakkaita, jotka olisivat ostaneet kuvassa näkyviä eläimiä.

Jos meinaa tulee poikkeavia asiakkaita mieleen, niin ottaisitteko yhteyttä joko minuun tai Vantaan poliisiin. Kiitos.