Ristiriitaisuuden anatomia #maahanmuutto

23.04.2017

Elämme ristiriitojen aikaa. Elämme sellaisten ristiriitojen aikaa erityisesti maahanmuuttoon, muslimeihin ja pakolaisiin liittyen. Näihin liittyvä keskustelu aiheuttaa lähinnä päänsärkyä.

Huh.

Nuo (epä)keskustelut ovat käytännössä silkkaa ristiriitaa, joista on mahdotonta saada mitään tolkkua. Iikka Kiven yo. kuvassa alleviivaama ristiriita on yksi niistä monista ristiriidoista, joihin törmää säännönmukaisesti ja jatkuvasti. Listasin muutamia asiakokonaisuuksia, jotka paljastavat näiden ristiriitojen luonnetta:

  • Rasistit selittävät meille kovaan ääneen, miten turvapaikanhakijat tekevät terrori-iskuja Euroopassa. Ja silti niistä iskuista ei ole tehnyt turvapaikanhakija käytännössä yhtäkään. Suurin osa ISIS:in nimiin iskeneistä terroristeista ovat olleet rikollisia, eristyneitä, väkivallasta voimaantuvia varttijihadisteja. Mutta muistakaa syyttää turvapaikanhakijoita ja islamia, se on tosi loogista!
  • Paavi vertaa Euroopan pakolaiskeskuksia keskitysleireihin. Meillä Suomessa tuota kutsutaan 'suvakin puheeksi' ja ääripääksi, jota ei tarvitse kuunnella. Sanoohan sen tolkkukin.
  • Alexander Stubb vetoaa Marjaana Toiviaiseen, että tämä ei lähtisi Suomesta. Sinällään suloista, mutta se oikea kohde noille vetoomuksille olisi Alexander Stubbin oma puolue ja Suomen hallitus, ei yksittäinen ihminen, joka yrittää auttaa niitä, jotka Suomen hallitus hylkäsi.
  • Suomen poliisi ei saa natsia kiinni, joka pakoilee yli vuoden oikeutta, mutta turvapaikanhakijoita perheineen tullaan hakemaan välittömästi, kun he ovat suomalaisen perheen luona lounastamassa. Turvapaikanhakijan ainoa rikos oli olla olematta läsnä vastaanottokeskuksessa, sillä ei heille kuulu vapaus liikkua. Sarjakuristaja Michael Penttilä toki saa kulkea vapaana, vaikka häntä epäillään jälleen sarjakuristamisharrastuksensa jatko-osien valmistelusta.
  • Meille kerrotaan, miten naisia ja lapsia kyllä otettaisiin Suomeen turvaan. Ja silti ei tehdä elettäkään esimerkiksi pakolaiskiintiöiden nostamisen suhteen, jolloin voisimme nimenomaan ottaa enemmään naisia, lapsia, perheitä, kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Emme edes humanitaarista viisumia ole ottamassa käyttöön, jolla voisimme auttaa naisia ja lapsia hakemaan apua ja turvaa täältä.
  • Apua pitäisi antaa enemmän paikanpäällä, mutta sitä apua luonnollisesti leikataan. Olemme niin köyhiä ja kurjia, me suomalaiset.
  • Pakolaiset vievät leivän vanhusten suusta, mutta köyhät ja kurjat olivat täällä jo ennen yhtäkään pakolaista. Me olemme vieneet sen leivän vanhusten suusta ihan itse ja on uskomatonta soopaa syyttää kurjien kurjuudesta pakolaisia. Miten me kehtaamme? No, kehtaamme me, sillä persut opettivat meille, miten kukaan ei tässä maailmassa ole niin heikko, ettei sen naamalla voisi virtsata ja sormille astua, jotta ne sormet irrottaisivat otteensa siitä viimeisestä leivän palasesta. Ei sekään haittaa, vaikka hukkuisivat Välimereen, mokomat loiset.
  • Pääministerimme sanoo meille, miten lasten palauttaminen turvattomiin maihin sotii hänen moraaliaan vastaan. Samaan aikaan meillä Suomessa on vangittuna 1,5- vuotias lapsi, joka palautetaan pakolla Afganistaniin.
  • Poliittinen eliittimme kertoo meille, miten kaikki vihapuhe on rumaa ja väärin. Ja siitä huolimatta poliittinen eliittimme systemaattisesti ja johdonmukaisesti ovat liittoutuneet nimenomaan vihapuheen, karkeuden ja raakuuden kanssa. Tähän kohtaan Risikon peukku.
  • Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg kertoi meille hetki sitten, miten Suomessa saa tapahtua samaa kuin on tapahtunut Ruotsissa: hänen mukaansa viranomaiset eivät Ruotsissa voi enää mennä tietyille alueille. Nergin mukaan Ruotsissa on NOGO- alueita. Ei sillä liene tässä tarinassa mitään merkitystä, että Ruotsin viranomaisten itsensä mukaan tällaisia alueita ei ole edes olemassa.
  • Pääministeri Juha Sipilä sanoo meille, miten poliitikot eivät päätä turvapaikoista ja turvallisuustilanteesta, vaan viranomaiset. Ja sitten viranomainen sanoo Päivi Nergin suulla, miten viranomaiset tekevät päätöksiä niiden lakien mukaan, jotka poliitikot ovat säätäneet. Ja kaikki tekivät vain töitään. Tehtiin, mitä piti. Sillä ei liene mitään merkitystä, että lain valmistelussa ihan suoraan sanotaan ja myönnetään, että lakimuutoksen tavoite on nimenomaan vähentää turvapaikansaantia Suomesta (Kohta: "Tämä on tärkeää siksi, että Suomeen ei kohdistuisi kohtuuttoman suurta osaa hakijoista verrattuna muihin maihin").
  • Ville Niinistön kehotus osoittaa mieltään, joka on yksi perustavaalaatua olevia oikeuksiamme läntisessä demokratiassa, määriteltiin esimerkiksi pääministeri Sipilän toimesta vihapuheeksi, mutta puheet suvakkihuorien raiskauksista kuitataan 'rosona' sekä hassuna 'hevosenleikkinä' ja 'pitäähän sitä ymmärtää, miten lapsia viedään harrastuksiin', joten oikea vihapuhe on tässä tarinassa vain luonnollista vastareaktiota. Näin maailma on saatu kännettyä nurinniskoin: perusarvot ovat vihapuhetta ja vihapuhe on yhteiskunnallista keskustelua.

Minun pääni sanoo tässä kohtaa 'poks'. Minä katselen tätä Suomea ja en tahdo uskoa sitä kuvaa, jonka näen. Tämä on yksi saatanan todellisuusvinouma suoraan Pahkasian sivuilta. Paitsi, että tämä kaikki on totta ja me elämme siinä juuri tänään. Eikä tässä hetkessä, jossa elämme, ole lainkaan ihmeellistä saati epäilyttävää, että on tolkun ihmisen mielissä vain ihailtavaa ja kunnioitettavaa pragmaattisuutta uskaltaa sanoa, miten ihmisoikeuksista voidaan tinkiä. Että ne oikeudet ovat vain sopimuksia. Että perustulakia kunnioittavatkin ovat jotain 'perustuslakifundamentalisteja', sellaista inhaa 'ääripäätä'.

Minä en ihmettele, että jengi on ihan kuutamolla pakolaisten suhteen, kun jopa poliittinen eliittimme sekä virkamieseliittimme ovat itse aivan hukassa politiikan, moraalinsa sekä johdonmukaisuutensa kanssa. Miettikää, että meillä rasistipoliitikko pääsee televisioon huhtikuussa 2017 puhumaan näin vahvistaakseen ja oikeuttaakseen pelon politiikkaa (kontekstina Belgian Molenbeek):

-"Perusongelma on se, että Eurooppaan tulee pääasiassa sellaisia ihmisiä, sellaisista kulttuureista ja maista, että heidän ennusteensa, kokemusperäisesti, integroitua eurooppalaisille ja suomalaisille työmarkkinoille ovat hyvin vähäiset ellei suorastaan olemattomat.

Meidän turvapaikkalainsäädäntömme sekä unionin tasolla että jäsenmaiden tasolla ei enää vastaa tämän päivän tarpeita. Eihän kukaan Geneven sopimusta laadittaessa pystynyt ennakoimaan sellaista tilannetta että satoja tuhansia tai miljoonia ihmisiä pyrkii yhdeltä mantereelta toiselle mantereelle selkeästi paremman elintason perässä."- (Jussi Halla-aho)

Ja tätä saa puhua täysin ilman haastamista, täysin ilman kyseenalaistamista tavalla, jossa Molenbeekin asukkaat asetettiin kulissiksi, täysin ulkopuolisiksi kuin välineeksi Halla-ahon puheelle, jossa hän leimasi Molenbeekissa asuvien ihmisten näkevän länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen lähinnä vihollisenaan ja toisaalta hyötymisen kohteena. Olisi voinut kysyä edes yhdeltä molenbeekiläiseltä, mitä mieltä he ovat asuinalueestaan ja elämästään. Olisi voinut myös sen verran taustoittaa, että olisi lukenut edes tämän artikkelin Molenbeekista ennen kuin päästää herra Halla-ahon televisioon julistamaan yksisilmäistä epätotuuttaan.

Halla-ahon maailmassa ei ole olemassa pakolaisuuden syitä, niitä ei edes haluta pohtia. Halla-ahon maailmassa on vain vääriä seurauksia, joihin jokaisen valtion pitää itse keksiä ratkaisunsa. Halla-ahon maailmassa kansainvälinen yhteistyö sekä kansainväliset sopimukset ovat haitallista ja vanhanaikaisia ja niiden mukana tulee riskejä ja velvoitteita, joilta isänmaallinen eristäytyminen suojaisi. Halla-aholle me elämme aikaa, jossa barbaarit uhkaavat elämäntapaamme ja kulttuuriamme haluamalla vain hyötyä meistä. Halla-ahon analyysissä ihmiset eivät pakene sotaa, vainoa saati hengenvaaraa, vaan nuo rajoillamme kolkuttelevat ihmiset vain tavoittelevat ilman mitään omaa panostaan osaansa juuri meidän yhteisestä, veteraanien verellä maksetusta kakustamme. Halla-ahon maailmassa ei ole sotia, kurjuutta, epätasa-arvoa saati eriarvoisuutta, jotka johtavat ihmisen liikkeeseen. On vain barbaarit, jotka saisivat hukkua Välimereen.

Jotenkin tähän kohtaan sopii täydellisesti vain ja ainoastaan yksi kuva. Nimittäin tämä:

Me elämme yhä kovenevan politiikan ja yhä kovenevien päätösten aikaa. Siksi Halla-ahon tarinoita halutaan kuulla, jotta voidaan oikeuttaa oma arvoton politiikka. Muuttuneissa pykälissä, muuttuneissa maalinjauksissa, poliitikoiden pakenemisessa jargonin taakse, kaikessa siinä näkyy paljaana poliittisen ilmapiirin kiristyminen ja jatkuvasti kapeneva ihmisoikeuden tulkinta. Tämä kaikki on seurausta siitä, että tolkun ihminen katsoo vierestä, tolkun ihminen katsoo ohi ja ajattelee, miten tämä ei kosketa häntä. Mutta tämä lipuminen kohti eriarvoisuutta ja tämä jo matka kohti halla-aholaista, ihmisten instrumentaalisen arvon maailmaa on nyt ja se tulee johtamaan ihmisarvojen tulkinnan kapenemiseen meidän kaikkien kohdalta siinä kohdassa, kun muita kiusattavia ei enää ole.

Nyt me haemme väellä ja voimalla raskaana olevia naisia ja pieniä lapsia, jotka ovat opettelemassa suomenkieltä suoraan koulutunnilta viedäksemme heidät pois Suomesta ja palauttaaksemme heidät Afganistanin koneeseen. Jos me emme edes naisia ja lapsia ota tänne Suomeen turvaan, ketä me sitten enää otamme? Aivan: emme ketään. Emme me jumalauta halua ketään auttaa, Suomi ei tänään halua auttaa ketään, ei täällä, eikä lähtömaissa, ei missään. Ja tämä on täysin itse valittu linja, eikä sitä ole kukaan meille pakottanut. Me teemme tämän ihan itse. Me, suomalaiset.

Minä en pysty tajuamaan tätä. Minä en kykene ymmärtämään sitä lainkaan, miten on mahdollista, että Suomi, minun kotimaani, hakee valtaisan poliisimäärän sekä koirien kanssa yöllä ihmisiä kodeistaan, kohtelee heitä kuin pahaisia rikollisia ja taluttaa kokonaisia perheitä lentokoneisiin, joiden määränpäänä ovat hengenvaaralliset maat. Kuten Afganistan, jonka kanssa EU kiristi diilin ehtona kehitysavusta. Ja me palautamme ihmisiä maahan, kuten Irak. Nuo maat ovat epäonnistuneiden ja vaarallisten maiden listojen kärjessä.

Ja samalla me kuulemme puheita siitä, miten Ruotsi on islamin ikeessä kurjistuva helvetti ja miten Ruotsi on menetetty maa. Me kuulemme tarinoita, miten Malmö on väkivaltainen NOGO- alue, josta ei paluuta ole. Me kuulemme tarinoita 'Ruotsin tilanteesta', jonka kryptisyyden pitäisi vakuuttaa meidät jostain suuresta pahasta. Mutta samalla me kuulemme tarinoita, miten Bagdad ja Kabul ovat niin turvallisia paikkoja, että sinne kelpaa vaikka lapsia lähettää. 

Miettikää hetki, mikä on ristiriitojen määrä lähtien puheiden ja tekojen ristiriidasta. Miettikää hetki, ketä ja mitä tämä ristiriitojen ylläpito palvelee. Miettikää hetki, keiden tarinat tässä ajassa ovat realistisia, järkeviä ja johdonmukaisia. Miettikää tätä hetki, hyvät ihmiset. Te huomaatte kyllä. Pelko on halpaa ja ristiriidat helppoja.

Ristiriitojen luonti ja ylläpito ovat tämän ajan suurin poliittinen trendi. Trendi, jonka ansiosta osasta Eurooppaa ovat valot jo sammuneet.