Pertti Rönkkö ja rasistisen klikin yleinen anatomia

06.03.2017

Vuonna 2016 Suomessa keskusteltiin poikkeuksellisen paljon vihapuheesta - ja se keskustelu jatkuu edelleen vuonna 2017. Vastenmielistä törkyä liikkuu sosiaalisessa mediassa ja netissä niin paljon, että poliisissakin on pohdittu, miten siihen voisi paremmin puuttua.

Vihapuheen problematiikassa oleellista on ymmärtää, miten Suomessa on omanlaisiaan ns. oikeaoppisia, jotka haluaisivat määrittää, mitä Suomessa saa sanoa ja ajatella. Kuten aiemminkin historiassa, tämä joukko on taitava hallitsemaan yhteiskunnallista keskustelua sekä perinteisen mutta nykyisin myös sosiaalisen median kautta. Keinotkin ovat osin samoja: jos ei jaa tämän älymystön näkemyksiä, on vaarassa joutua vähättelyn ja pilkan kohteeksi.

Mutta miten tämä joukko sitten käytännössä toimii? Se ei ole mikään yhtenäinen ryhmä, siksi sen toimintatapaa ei ole helppo määritellä. 70-luvullakin oli vaikea osoittaa, mistä lähteestä veteraanien arvostelu lopulta oikein kumpusi. Tuomitseminen vain leijui ilmassa niin vahvasti, että esimerkiksi taiteilijoiden suosimassa Helsingin Kalliossa asunut Marskin ritari peitti ritaritapaamisiin mennessään varmuuden vuoksi mitalinsa päällystakilla, jotta välttyi pilkkahuudoilta.

Otetaan helppo esimerkkiaihe vihapuheeseen liittyen: maahanmuutto. Oikeaoppisen älymystön klikki sallisi siitä vain yhdenlaisen keskustelun eli sen, jossa Suomeen tuleviin turvapaikanhakijoihin ei liity mitään hyvää saati inhimillistä. Päinvastoin: kaikki mahdolliset ongelmat liittyvät pelkästään turvapaikanhakijoihin, maahanmuuttoon, islamiin ja räjähtäviin lepakoihin. Jos tältä klikiltä kysyy, suomessa on liikaa 'suvakkeja, jotka pitäisi internoida'.

Tähän ryhmään itsensä identifioivat ihmiset hahmottavat maailman mustavalkoisesti: on vain me ja ne. On tavalliset ihmiset, jotka eivät arvosta rasismia ja on oikeaoppisten kaltaiset hyvät ihmiset, se oikea 'älymystö' ja joko olet ehdoitta tämän älymystöryhmän puolella tai sitten olet heitä vastaan.

Oikeaoppiseen älymystöön itsensä laskevat julistavat usein olevansa kaiken hyvän ja isänmaan puolella. He tuomitsevat julkisesti selkeät vihapuheet ja väkivallan, mikä on tietenkin aivan oikein, mutta tämä klikki toimii itse asiassa hämmentävän usein samoin kuin kritisoimansa länsimaisen vapauden viholliset, nuo inhaksi määritellyt muslimit: pelottelevat ja suurentelevat jonkun ihmisryhmän uhkaa (esimerkiksi tavalliset ihmiset, jotka haluavat vain elää rauhassa, eivätkä halua luokitella ihmisiä heidän uskonsa perusteella hyviin ja huonoihin, ovat uhka ja luotia päähänsä ansaitseva kansanryhmä). Alkuvuodesta näkyi esimerkiksi tuhoa maalailevia puheenvuoroja, joiden mukaan Suomessa on alkanut valtava vihatekojen joukkoilmiö, joka vain kasvaa. Mutta eivät ne ghetot syttyneetkään palamaan. Ja sekös tuota oikeamielisten klikkiä on harmittanut.

Tässä joukossa viihtyville älymystön edustajille tyypillistä onkin kaikenlainen ehdottomuus. Se koskee lähes kaikkea, yhteiskunnasta jopa ruokaan. He tietävät, mitä saa syödä ja miten pitää ajatella ja korostavat mielellään, miten moni asia Suomessa on huonosti valkoisen heteromiehen asemaa myöten. Tämän joukon edustajat levittävät myös ilmapiiriä, jossa ketä tahansa eri lailla ajattelevaa ihmistä on sallittua ivata.

Mitä merkitystä tällä kaikella sitten on? Sitä, että monen ihmisen voi nyky-Suomessa olla vaikeaa olla julkisesti eri mieltä, jos sosiaalisessa mediassa on vastassa viha- sekä anusretoriikaltaan lahjakas ja keskusteluilmapiiriä hallitsemaan pyrkivä oikeamielisten armeija. Armeija, jolla on halu murskata jokainen paretskoi, joka katsoo asioita tavallisen ihmisen näkökulmasta.

Tällä on merkitystä myös siinä, miten vihapuhe yhteiskunnassamme määritellään. On helppo taluttaa poliisin puheille kansalainen, joka lähettää raiskausuhkauksen vaikkapa kansanedustajalle. Aivan kuten koulussakin: on helppoa huomata se välitunnilla nyrkkiä puiva ja tunnilla nurkasta huoraa huutava kaveri ja vaatia sitä kuriin. Mutta mikä vaikuttaa koululuokan ilmapiiriin lopulta eniten? Se yksittäinen (kenties omien ongelmiensa kanssa kipuileva) häirikkö - vai se klikki, joka pyrkii näkymättömästi pitämään lankoja käsissään ja joka keskitetysti pyrkii solvaamaan lain ja moraalin rajamailla ihmisiä pyrkimyksenään hiljentää rasisminvastainen puhe? Se joukko, joka katsoo, että sillä on valta päättää, mitä saa sanoa ja mitä saa tehdä - ja jonka oma käsitys asioista on erittäin usein negatiivinen?

Kun me puhumme vihapuheesta, mistä me lopulta puhumme? Keitä me syytämme - ja keiden toimintaa emme koskaan edes huomaa? Juuri niiden, jotka vihapuhuvat laittomuuksien rajamailla ja jotka kirjoittavat väkivaltaan ja seksiin liittyviä kommenttejaan netin vihapalstoilla (toimintaa, jota lietsotaan esimerkiksi Pertti Rönkön sivustolla esimerkiksi minua kohtaan, jossa aika-ajoin viha ja rasismi ryöppyävät, kun sivuston isäntä hieman lietsoo, eikä tietenkään moderoi yhtään mitään). Ja sehän tuolle oikeamielisten klikille sopii!

Näin esimerkiksi kommentointiin yhtä satunnaista ihmistä, joka kehtasi kritisoida muukalaisvihan Saksassa asuvaa sanansaattajaa, YLE:lle työtä tekevää Pertti Rönkköä:

Kuten näette, tuon älymystön klikki ei tosiaan siedä mitään kritiikkiä.

Pertti Rönkkö puolestaan on jo aiemmin loukkaantunut siitä, että hänen kirjoitteluaan on kutsuttu rasistiseksi esimerkiksi FB:n RASMUS- sivustolla:

Hän on myös kertonut minulle tekevänsä kirjoituksistani rikosilmoituksen. Herra Rönkölle tiedoksi: rasistiksi moittiminen ei ole rikos. Kun se on todennettavissa oleva asiantila ja oikeutettu mielipide, se on vain siedettävä.

Mutta tuo oikeamielisten klikki ei tietenkään tyydy vain rikosilmoituksiin. He pohtivat miltei kaikkea mahdollista aina internoinnista lähtien. Tässä maistiainen siitä oikeaoppisen klikin tavasta määritellä keskustelua ja hiljentää ne, jotka ovat kehdanneet kritisoida oikeaoppisia ihmisiä (kuvat Pertti Rönkön FB- sivulta):

Pertti Rönkkö on tosiaan aloittanut oudon ajojahdin RASMUS- sivustoa vastaan:

Olen hämmentynyt. YLE:n toimittaja Pertti Rönkkö käy RASMUS-ryhmän kimppuun oikein tosissaan. Ensin hän kiihotti seuraajansa hyökkäämään vihaviestien tulvan kanssa yksittäisen RASMUS-ryhmässä keskustelevan kimppuun, nyt vuorossa on ryhmän rahoitus. Vastakkainasettelu Suomessa johtuu tämän tarinan mukaan RASMUS Ry:stä ja yhdistyksen väki sivuston keskustelijoineen ovat saadun palautteen mukaan fasisteja, rahankeräyshuijareita ja mahdollisesti rikollisia ja heidät olisi hyvä 'internoida'. Aikamoista.

Kun itse olen RASMUS Ry:n hallituksen jäsen, niin tuntuu jokseenkin absurdilta tuo puhe, mutta toisaalta arvostan ihmisen mielikuvituksen lentoa ja sitä, miten joku pystyy saamaan itsensä tuollaiseen tilaan, jossa todellisuuteen on matkaa valovuosia. Taito se on tietoinen vainoharhakin.

Herra Rönkkö meni jopa niin pitkälle, että hän Maria Dammertin tavoin on ottanut yhteyttä RASMUS ry:n rahoittajiin vihjaten RASMUS ry:n rikkovan lakia. 

Maria Dammert oli myös RASMUS ry:hyn yhteydessä ja vaatinut vastauksia yhdistyksen rahoitukseen liittyen sekä tietenkin suora kysymys minuun liittyen:

-"Jori Eskolin on hallituksessa sanojensa mukaan. Kommenttinne hänen vihapuheisiinsa mm. Pertti Rönkön herjaaminen + perussuomalaisten toivominen uuniin Zyklon B:n kera."-

Kun ajattelee, että minä en ole herjannut ketään, en ole ikinä vihapuhunut saati toivonut ketään uuniin, on tällaisessa tiedustelussa vaihtoehtoinen todellisuus todistettavasti läsnä. Nämä tiedustelut poikivat muutamia kirjoituksia vaihtoehtoisessa todellisuudessa, kuten:

Toimittaja Dammert myös lupasi, että hänen kirjoittamansa artikkelit saadaan lukea ennen julkaisua, mutta ei hän sitä tietenkään tehnyt, vaan tuuttasi artikkelinsa eetteriin sellaisenaan, ilman mitään mahdollisuutta oikoa virheitä. En tätä toki ihmettele, sillä artikkelit todistavat vain yhden asian: mitään oikeaa ja edes etäisesti kriittistä sanottavaa ei RASMUS ry:n toiminnasta saatu esille ja tämä ihan siitä syystä, että kyseisen yhdistyksen toiminnassa ei ole mitään ihmeellistä. Rasismiin negatiivisesti suhtautumista noissa kirjoituksissa vain pyritään leimaaman jonain 'vihayhteisön toimintana' ja toisaalta herra Rönkön toiminnassa toistuu rasisteille tyypillinen primadonnareaktio kaikkeen kritiikkiin, jota he kutsuvat uhriutumisen kyyneleet silmissä heti vihapuheeksi ja vihapuhujat tuossa narratiivissa pitää aina perseraiskata. Järjetöntä. Tuota primadonnavaikutelmaa vahvistaakseen herra Rönkkö on ollut yhteydessä myös Vihreisiin ja tiedustellut kelpoisuuttani kunnallisvaaliehdokkaaksi. Lienee selvää, että hänen ongelmansa tässä kohtaa on, ettei hän kestä minkäänlaista kritiikkiä ja kritiikki on välittömästi 'herjaamista'. Ja tämän kritiikin vuoksi hän on valmis ajojahtiin sekä pyrkimykseen vaikuttaa minun vapauteeni toimia politiikassa.

Nyt minäkin kysyn, voiko YLE:n toimittaja tehdä näin? Toki kaikilla meillä on sananvapautemme ja herra Rönkkö voi tiedustella ja puhua periaatteessa mitä tahansa, mutta yksittäisen yhdistyksen vainoaminen, rasistisen huuhaan jakaminen, suoranainen valehtelu sekä toistuvien vihakampanjoiden masinointi syö uskottavuutta sekä toimittajalta, että YLE:ltä. On oikeasti aika erikoista, että YLE:lle juttuja tekevä toimittaja nostattaa lokakampanjan minua vastaan, rasismin ja syrjinnän vastaista yhdistystä vastaan ja yhdistyksen sivuilla kommentoivia vastaan. Kun kritiikkiä ei vain siedetä. 

Mikä on tämän koko tarinan opetus? No, meillä on olemassa vaihtoehtoisen todellisuuden vaihtoehtoisen faktan kupla, joka ylläpitää itse itseään luomalla tarinoita ja jonka olemassaolon elinehto on vastakkainasettelu ja ihmisten erottelu selvärajaisiin kategorioihin. Rasismi on jo lähtökohtaisesti vastakkainasettelua ja tämä kuvaamani vaihtoehtotodellisuus elää siitä, että ihmiset ruokkivat omia pelkojaan kadulla tallaavista raiskaajamuslimeista sekä heitä hellivistä ja hyysäävistä ihmisistä. Ja tuossa tarinassa ei ole sijaa kritiikille, heille juuri heidän tarinansa on ennakko-oletuksineen ja jäykkine dogmeineen koskematonta ja pyhää. Tämä ilmiö näkyy kirkkaasti Pertti Rönkön omassa sekä hänen seuraajiensa tahdottomassa kuolareaktiossa kaikkeen kritiikkiin: itse asiaan ei koskettu, vaan kritiikin esittäjään, henkilöön ja yhdistykseen. On alleviivatun selkeää, miten antirasismi on tuossa tarinassa ilmiö, josta ei pidetä, sillä se rikkoo inhalla tavalla tuon rasistisen klikin kognitiivista vinoumaa. Me tavalliset tolkun ihmiset emme kaipaa näitä tarinoita, meille riittää ihan todellisuus sellaisena kuin se on. 

Suomi täyttää pian 100 vuotta. Se on komea luku. Sitä voisi juhlia myös siten, että jättäisimme vuoden 2016 toimintatavat taaksemme. Jos me haluamme päästä vihapuheesta eroon, silloin siihen pitäisi kaikkien pyrkiä. Tätä toivoisi näkevän yleisemmin. Myös noilla netin vihasivustoilla, joissa itseään piestään käsittämättömään vihaan meitä tavallisia ihmisiä kohtaan.

On kovin helppoa olla jonkun kanssa samaa mieltä. Haaste on osata olla eri mieltä - asiallisesti. Asiallinen keskustelu kuitenkin osoittaisi, että 100 vuotta täyttävä Suomi on kasvanut aikuiseksi. Myös mieleltään.

Mutta pahoin pelkään, että vihaaja on tiensä valinnut. Vihaaja vihaa ja lietsoo. Ja juuri siksi minä toivon Pertti Rönkölle voimia, sillä ei taatusti ole helppoa ylläpitää tuota vainoharhan ja vihan tunnelmaa omalla sivustollaan. 

MOT.


PS. Yhdistyksemme (RASMUS ry.) kotisivua ei ole piilotettu, vaikka joku jo sellaistakin epäili. Se sivusto on nurin: palvelunestohyökkäys. Ja sellaisen sivuston löytäminen, jossa olisivat kaikki halutut ominaisuudet, on ollut vaikea löytää (mutta nyt sellaisen olemme löytäneet). Harmi, että totuus oli hieman tylsempi kuin villi teoria.

PS2. Kirjoitus on osaltaan suora parodia Ulla Appelsinin kirjoituksesta 'Millaista on se vihapuhe, jota ei huomata?'