Parempaa maahanmuuttopolitiikkaa, kiitos!

11.09.2017

Olen noin vuosikymmenen ajan odottanut, että persuilla, maahanmuuttokriitikoilla ja muilla rasisteilla olisi edes yksi järjellisen pohdinnan kestävä, kokonaisvaltainen ehdotus määrittelemiinsä ongelmiin. Olisi edes yksi.

Enempää en ole pyytänyt saati odottanut. Olisi edes yksi järkevä ehdotus tarjota, joka olisi kokonaisvaltainen, eikä perustuisi rasistisiin olettamuksiin.

Mutta kun ei niitä vain ole.

Kun tätä pohtii, niin on oikeasti helppo löytää juurisyy tähän ehdotusten puuttumiseen: he eivät ole edes ymmärtäneet sitä ongelmaa, jota ovat ratkaisemassa. Kun logiikka kulkee muodossa 'muslimi pieraisi = pieru liittyy islamiin = syy on islam = muslimien maahanpääsy on estettävä', niin luokattomat avaukset eivät ole mikään yllätys. Tai siis 'ullatus'. Heidän koko olemuksensa ja identiteettinsä perustuu etniselle identiteetille, etnisen paineen ylläpitoon ja rasistisille taustaoletuksille, joten lopputulosta ei ole vaikea ymmärtää. Keisarilla ei tosiaan ollut vaatteita, vain vesikauhuisen mahtivalkoisen rakin vaateita.

Kun nuo ihmisyyskriittiset eivät ole vuosikymmenen lapsen loogiselta tasolta päässeet eteenpäin saati keksineet 'rajat kiinni'- ajattelua syvällisempää tarjoomaa, niin joko me uskaltaisimme päästä eroon tuosta persujen hellimästä narratiivista, lopettaisimme sen nostamisen validiksi kannanotoksi ja jatkaisimme politiikkaa aikuisten kanssa?

Vai onko tämä liikaa vaadittu?

Perussuomalainen maahanmuuttopolitiikka tiivistettynä:

1. Ehdota ratkaisuksi:

  • vankilaa
  • vankileiriä Lapissa
  • vankileiriä Ahvenanmaalla
  • vankileiriä missä tahansa hevonperseessä
  • asumista pois ihmisten keskeltä jossain, missä asuntoja tyhjillään
  • asumista teltoissa jossain korvessa
  • liikkumisen yleistä rajoittamista

2. Kutsu turvapaikanhakijoita:

  • raiskaajiksi
  • koko populaation osalta riskeiksi
  • iPhonemiehiksi
  • partalapsiksi
  • pedofiileiksi
  • aavikkouskonnon edustajiksi
  • loisiksi
  • huoriksi ja erityisesti ihmiskaupan uhreja, äläkä unohda syyttää uhria tästä
  • esteettiseksi haitaksi

3. Esitä vaateita:

  • pukeutumisen rajoittamisesta ja kutsu sitä naisten puolustamiseksi
  • koulunkäymisen estämisestä ja kutsu sitä riskien hallinnaksi
  • avun antamisesta paikan päällä ja leikkaa kehitysapua
  • nopeasta turvapaikkaprosessista ja samalla kritisoi sen kalleutta
  • turvapaikanhakijoiden työllistymisestä ja kritisoi heidän työllistymistään vain 'suojatyöpaikkoihin'
  • tukea kuntien passiivisuutta myöntää kuntapaikkoja pakolaisille
  • sosiaaliturvan laskemisesta tasolle, jolla ei elä ja selvästi alle kantaväestölle myönnettävästä tuesta
  • Lieksan ABC:n roskiksesta löydettyjen kuittien perusteella tehtävästä tutkimuksesta, sillä NE saavat ihan varmasti enemmän tukia kuin kantaväestö
  • turvapaikanhakijoiden auttamisen kriminalisoinnista

Ja tämän kaiken jälkeen vaadi ja edellytä sujuvaa kotoutumista ja syytä kaikista turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista islamia ja kulttuurien eroja (sekä tietenkin suvakkihuoria ja Vihreitä).

Muista myös loukkaantua ja uhriutua, jos tällaista politiikkaa kutsutaan rasistiseksi, äläkä unohda mainita fraaseja 'ääripään nahistelua', 'turvapaikkaturismi', 'entäs Stalin?' sekä 'isänmaallisuus ei ole rasismia'.

Väitä myös, että maassa ilman lupaa oleva henkilö syyllistyy rikokseen.

Hengästyttää.

Pohditaan hetki tätä maahanmuuttopolitiikkaa vakavasti. Siinä on nimittäin asioita, joita en ymmärrä ja toisaalta paljon asioita, joita voisi tehdä toisin eli paremmin.

Lähdetään liikkeelle siitä, mitä en ymmärrä. Nimittäin tässä nykyisen maahanmuuttopolitiikan tarinassa minun on vaikea ymmärtää erityisesti sitä, miten se auttaa ketään, jos ja kun laittomasti maassa olevien ihmisten asemaa heikennetään entisestään nimenomaan näissä tilanteissa, joissa viranomainen ei edes pakkokeinoin kykene palauttamaan ihmistä oletettuun kotimaahansa?

Tässä kontekstissa on täysin epäreilua kohdella ihmistä huonosti vain siksi, että maailma ei toimi aina järkevällä tavalla. Tämän vuoksikin on erityisen kyseenalaista, miten me voimme rangaista ihmistä pelkästään läsnäolosta tilanteessa, jossa maassa olemisen laittomuudessa kyse ei ole yksinään laittomasti maassa oleskelevan henkilökohtaisesta päätöksestä, vaan lainsäädännön luomasta täydellisestä umpikujasta. Kun ihmisellä on oikeus esimerkiksi hakea turvapaikkaa Suomesta, emme me voi rangaista häntä siitä, että negatiivisen päätöksen saatuaan hän jää limboon ei-kenenkään maalle.

On siis hyvinkin kyseenalaista, missä määrin puheet ja mahdolliset päätökset ihmisten leirittämisestä, oikeudesta ottaa oletettu laittomasti maassa oleva ihminen kiinni jokamiehenoikeutena ja muusta laittoman maassaolon kriminalisoinnista, ratkaisisivat itse ongelmaa (paperittomuutta/laitonta maassaoloa). Tässä kohtaa on täysin oikeutettua esittää kysymys, että missä määrin laittoman maassaolon kriminalisointi ja vankileirien saaristo pikemmin kurjistaisivat jo tällä hetkellä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien paperittomien asemaa? Uskokaa tai älkää, mutta ne paperittomat, joita Suomi ei pysty eikä kykene pakollakaan palauttamaan, eivät muuttuisi Lapin leirien saati kansalaisten tekemien kiinniottojen myötä yhtään enempää palautettavimmiksi kuin mitä he olivat aikaisemmin. Tässä suhtautumisessa paperittomiin ihmisiin, jotenkin kulminoituu nykyisen maahanmuuttopolitiikan absurdius: se ei mieti seurauksiaan lainkaan.

Minusta niille ihmisille, jotka ovat vaarassa jäädä limboon, pitäisi antaa määräaikainen turvapaikka, jotta he olisivat mukana yhteiskunnan prosesseissa ja siten heille voitaisiin taata mahdollisuus elää ihmisen elämää työstä ja opiskelusta lähtien. Näin toimien ihmiselle annettaisiin mahdollisuus saada oma arkensa sellaiseen kuosiin, että hän mahdollisesti saisi oleskeluluvan myöhemmin esim. työperusteisesti tai sitten oman kotimaansa rauhoituttua, hän voisi palata kotimaahansa viimeistään määräaikaisen oleskeluluvan päätyttyä. Jos me toimisimme tällä tavalla pikemmin ihmisiä positiivisesti kohtelemalla kuin eristämällä ja ylläpitämällä pelkoa ja vihaa, minä saisin takaisin hieman karissutta uskoani tähän yhteiskuntaan (ja uskon, etten olisi ainoa näin ajatteleva ihminen tässä maassa).

Ja jatketaan sillä asialla, jonka minä ymmärrän. Minä nimittäin ymmärrän, että me emme voi ummistaa silmiämme siltä, miten maailmalla on käynnissä suurin pakolaiskriisi sitten toisen maailmansodan. Tällaisena aikana globaali vastuu tulee kotiovellemme. Heitä tulee tänne noin 0,03% kaikista maailman 65 miljoonasta pakolaisesta. Minä ymmärrän myös sen, että ihmiset, ne 0,03%, jotka pakenevat kärsimystä, sotaa ja vainoa Suomeen, löytävät mahdollisesti uuden kodin täältä meiltä, suomalaisista kunnista. On hyvin paljon meistä kiinni, miten otamme heidät vastaan ja miten he pääsevät kiinni uuteen elämäänsä tässä maassa, osallistuvaksi osaksi tätä yhteiskuntaa.

Me voisimme tehdä esimerkiksi seuraavia asioita:

Kotoutuminen:

  • Hoidetaan kotoutuminen hyvin ja nopeasti: kotoutujalle kunnista koti. Kotoutuminen ei onnistu ilman kotia, johon asettua. Kuntien on tärkeää tarjota kuntapaikkoja turvapaikan saaneille. Tähän tarvitaan pitkäjänteisempää työtä ja lisää kapasiteettia.
  • Kieliopinnot kaikille. Heti. Kieli on kotoutumisen a ja o. Varmistetaan että kielikoulutusta on tarjolla tarpeeksi ja että se tavoittaa kaikki tulijat, myös naiset. Maksetaan koulutuksen toteuttajille tuloksista - onnistuneesta kielen oppimisesta - ei pelkästä tuntien pitämisestä.
  • Otetaan huomioon yksilöiden tarpeet. Kartoitetaan myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden osaaminen ja koulutus tarkasti, jotta heitä voitaisiin tarvittaessa oikein tukea ja ohjata oikealla tavalla oikeaan suuntaan. Ihmiset eivät ole samanlaisia, joten standardiproseduurit eivät toimi.
  • Luodaan 'kotouttamiskeskuksia', jossa toteutettaisiin suomalaisten tapojen ja lakien opettaminen ja kouluttaminen, mahdollinen koulunkäynti, kirjallisuuden- ja kielen opiskelu. Sinne voidaan myös keskittää tulkkaus- ja lupa- sekä sosiaaliviranomaisten palvelut.
  • Turvapaikkaprosessiin ei pisteytyksiä. Tämä on tärkeä viesti: ihmisen oikeus saada turvapaikka perustuu avun tarpeeseen, ei ihmisen muuhun statukseen. Pisteytyksiä voidaan harkita muun maahanmuuton kohdalla, mutta pisteytys ei tuo mitään sellaista lisäarvoa, jota ei nykyiset käytännöt toisi. Pistetytys toisi vain lisää byrokratiaa.
  • Järjestöt mukaan vielä nykyistä enemmän. Järjestöt ovat isossa roolissa kotoutumisessa. Otetaan yhdistykset, esimerkiksi liikunta- ja kulttuuriyhdistykset, mukaan kotoutumistyöhön. Tuetaan maahanmuuttajien omien yhdistysten toimintaa muun muassa rahoituksella ja tarjoamalla tiloja.
  • Perheet yhteen, ei erilleen. Kotoutumisen kannalta keskeistä on, että ihminen voi saada perheensä luokseen. Kukaan ei kotoudu, jos joutuu elämään jatkuvassa huolessa rakkaistaan. Hallitus on tehnyt perheenyhdistämisen vaatimukset käytännössä mahdottomiksi saavuttaa. Se on epäinhimillistä. Ei eroteta vanhempia lapsistaan ja puolisoita toisistaan.
  • Kielten opetukseen muutos tukemaan maahanmuuttajien integraatiota. Esimerkiksi kotikaupunkini Vantaa on Suomen monikulttuurisin kaupunki: valinnanvapaus kieliopintoihin takaa sen, että yhä useampi puhuu niiden kieltä, jotka täällä asuvat. Kaksi pakollista kieltä, jos äidinkieli on suomi tai ruotsi (oma äidinkieli + englanti) ja kaikki muut valinnat vapaaksi (min. 1 kieli) ja kielitarjonta perustuen Vantaan väestöpohjaan (esim. ruotsi, viro, venäjä, somali, albania, arabia). Jos äidinkieli jokin muu kuin suomi tai ruotsi, pakollisina toinen näistä, oma äidinkieli sekä englanti ja muut kielet valinnaisia. Monikielisyys kunniaan, sillä se myös tukee ihmisen kotoutumista ja osallistumista yhteiskuntaan.
  • Koulutus ja varhaiskasvatus nostettava maahanmuuttopoliittiseen keskiöön. Tämä on oleellista, sillä esimerkiksi Ruotsissa taitaa olla Euroopan korkein erotus työssä käyvän kansanosien välillä kantaväestö vs. maahanmuuttajat.

    Työelämän jalostuminen yhä korkeamman jalostusasteen töihin vaikuttaa tähän merkittävästi ja siten koulutuksen taso. Ruotsissa koulutettujen ihmisten määrä taitaa olla myös yksi Euroopan korkeimmista. Ei ihme, jos maahanmuuttajien työllisyys nikottelee.

    Mutta ei siihen kyllä auta muu kuin kouluttaa ja tukea koulutusta, sillä jos sitä ei tehdä kunnolla, alkavat toisen sukupolven maahanmuuttajien ongelmat myös eskaloitua (joka on muuten yhteinen piirre kaikissa pohjoismaissa, Saksassa ja muutamassa muussa Suomen kanssa kohtuullisen samanlaisessa maassa). Tähän liittyy myös perheiden dynamiikka: kun vanhemmat eivät opi kieltä, eivät pysty oppimaan ja omaksumaan asioita samalla vauhdilla kuin lapsensa, perheiden normaali dynamiikka pettää. Koululla olisi tässä mahdollisesti iso rooli varmistaa ja tukea perheitä. Voisi pohtia Helsingin mallin mukaista PD- rahaa valtakunnalliseksi ja lisää resurssiopettajia.

    Erityisen tärkeää on selvittää erikseen, mitä haasteita kullakin ikäryhmällä/erityisryhmällä on: varhaiskasvatusvaiheessa olevat, eskarivaiheessa olevat, perusopetuksessa olevat, oppivelvollisuusiän ylittäneet (millaisia koulutuspolkuja heille on tarjolla), työikäisten koulutus sekä sitten työvoiman ulkopuolella olevat (sairaat, vammaiset, miten heitä tuetaan jne.).

Turvapaikkaprosessi kokonaisuutena:

  • Varmistetaan turvapaikanhakijoille inhimilliset olosuhteet ja ihmismäistä tekemistä prosessin ajaksi. Laitostuva, päätöstä odottava ihminen ei kuulosta hyvältä politiikalta. Esimerkiksi työmahdollisuus heti olisi erinomaisen hyvä asia ja pyritään poistamaan ne esteet työlle, joita nyt on havaittu lähtien tilinumeron puutteesta.
  • Nopeutetaan yhteiskuntaan osallistumista työstä, työkokeilusta tai vapaaehtoistyöstä lähtien. Välitöntä työlupaa tulisi harkita ja kokeilla jo ennen lopullisen turvapaikkapäätöksen saamista.
  • Nopeutetaan kielteisen päätöksen saaneiden ihmisten poistamista maasta. Jos maa ei ota vastaan, ei tehdä ihmisistä paperittomia, vaan annetaan määräaikainen oleskelulupa, sillä 'limbossa' oleminen kaikkein vaikein tilanne ihmiselle. Tällä tavalla toimien ihmiset eivät katoaisi, vaan pysyisivät yhteiskunnan prosesseissa.
  • Määräaikaisuuden aikana Suomeen integroituneelle ihmiselle mahdollisuus saada pysyvä lupa jäädä Suomeen (työ, perhe, kieli).
  • Turvapaikkaprosessissa myönnetyt oleskeluluvat aina pysyviä (pl. em. limboesimerkki). Väliaikaisuuden tunne ei ole omiaan edesauttamaan maahan integroimista. Määräaikaisuus myös vähentää yhteiskunnan halua ja motivaatiota auttaa integraatiossa (resurssien tuhlausta, jos ihminen kuitenkin joutuu lähtemään pois).
  • Varmistamme tarpeelliset resurssit esim. traumatisoituneiden ihmisten hoitoon. Myös turvapaikkaprosessissa olevien ihmisten mielenterveystyöhön noin yleisesti kannattaa panostaa.

Yhteiskunnallinen viestintä:

  • Toimimme aktiivisesti poliittiselta huipulta alkaen rasismia vastaan, sillä rasismi on kotoutumisen estäjä, ei sen mahdollistaja.
  • Emme puutu ihmisen pukeutumiseen. Raja voidaan vetää siihen, kuinka vähissä vaatteissa voidaan julkisessa tilassa olla, mutta ei siihen, kuinka paljon vaatetta on. Pukeutumiseen puuttuminen on ihmisten toiseuttamista ja ihmisen perusoikeuksiin puuttumista. Jos halutaan puuttua sukupuolittuneeseen väkivaltaan ja/tai naisen alistamiseen, varmistetaan mieluummin resurssit tämän tunnistamiseen ja matalan kynnyksen puuttumiseen yleisellä tasolla, ei vain muslioletettujen tasolla.
  • Tunnistamme mahdolliset ekstremismirekrytoijat sekä vastaavat rasistiset vihapuhujat ja saatamme heidät pois julkisesta tilasta promoamasta vihaansa, sillä viha on huono kotouttaja, viha vain ylläpitää etnistä jännitettä yhteiskunnassa.
  • Ihmisryhmien eristämiseen ja dehumanisaatioon tähtäävään puheeseen ja politiikkaan on reagoitava selkeämmin ja johdonmukaisemmin. Vihan kohteet ansaitsevat suojelua yhteiskunnalta.
  • Esimerkiksi muslimeja tuettava avoimesti ja viestittävä nykyisessä ilmapiirissä, että islam ei ole mikään ongelma sinällään liittyen yhteiskunnalliseen epävakauteen, vaan ongelmana ovat uskonnon ääritulkinnat ja konflikteihin liittyvät jihadistit, jotka käyttävät uskontoa propagandavälineenään.
  • Meidän on oltava myös avoimia ja kerrottava, miksi yhteiskunnan rakenteiden sekä ihmisarvojen murtamiseen tähtäävä vihapuhe ei ole sallittua, eikä Suomessa hyväksyttyä kenenkään tekemänä.
  • Tunnistetaan ihmisryhmiä dehumanisoiva politiikka ja tähän perustuvat rakenteelliset, syrjivät elementit ja korjataan ne. Erityisesti toisen sukupolven maahanmuuttajat ovat alttiita vieraantumiselle ja jopa turvapaikanhakijoita pyritään tarkoituksellisesti radikalisoimaan lietsomalla konflikteja suomalaisten ja maahanmuuttajien välillä. Myös nykyinen turvapaikkapolitiikka pitää sisällään syrjiviä elementtejä perustuen siihen hypoteesiin, jossa maahan saapuva turvapaikanhakija on ensisijaisesti 'onnenonkija', ei todellinen pakolainen.
  • Nollatoleranssi jihadismia promotoivalle puheelle. Jihadismin innoittamat rekrytoijat ja jihadismiin suuntautuneet puhujat ovat käyneet Suomessakin puhumassa ja haalimassa kannatusta, jopa rekrytoimassa. Tämä on yksi oleellisimmista radikalisaation ennaltaehkäisyn lyhyen aikavälin kohteista. 

Turvapaikkaprosessi:

  • Nostetaan kiintiöpakolaisten määrä 5000:een ja varmistetaan heille sujuva alku elämään asunnoista lähtien heti heidän saavuttuaan Suomeen. Nämä voisivat olla erityisesti lapsiperheitä. Myös humanitaarinen viisumi käyttöön. Tällä tavalla turvapaikanhaku saataisiin prosessina selkeämmin kontrolliin ja siinä olevien ihmisten tiedot ovat oikeita ja tarkkoja.
  • Turvapaikkaprosessin pullonkaulat poistettava ja jatkuva kapasiteetti oltava sellainen, että on tarpeeksi erityisesti kuntapaikkoja kiintiöpakolaisille sekä yleisesti vastaanottokeskuksia. Kun prosessi on aina toiminnassa, päätöksiä tehdään pidemmälle kuin seuraavalla vuodelle, on toiminta pitkäjänteistä ja itseään alati kehittävää. Avainasioiksi tulisi joka tapauksessa nostaa prosessin pullonkaulojen ja byrokraattisten umpikujien poistaminen.
  • Turvapaikkaprosessissa annettut virheelliset tiedot luokiteltava petokseksi (jos voidaan osoittaa, että virheelliset tiedot on annettu tarkoituksella ja pyrkimyksenä on ollut tietoinen sellaisen hyödyn saaminen, johon ei muuten olisi ollut oikeutettu). Tämä on hyvä mainita, sillä väärät tiedot kuluttavat turhaan viranomaisten aikaa ja prosessin nopeus ja luotettavuus tulee nostaa koko prosessin kehittämisen keskiöön.
  • Jokainen hakemus on käsiteltävä yksilöllisesti. Ja jotta tämä onnistuisi, on prosessin alkupäähän saatava lisää resursseja, sillä A. prosessin pituus sinällään aiheuttaa kustannuksia, B. prosessin kesto on sinällään jo stressitekijä, C. käsittelyn puutteet ja yleisten periaatteiden orjallinen copy-paste- noudattaminen vaarantavat ihmisten oikeusturvaa.
  • Jos turvapaikkapäätöksen tueksi ei ole saatavissa kaikkea tarvittavaa informaatiota ja hakijan tarina on uskottava, on päätöksen aina oltava myönteinen. Tämä on tärkeää yleisen oikeudentajun vuoksi: on parempi pelastaa yksi elämä epävarmoin tiedoin kuin lähettää ihminen mahdollisesti kuolemaan vain siksi, että ei tiedetä tarpeeksi. Tämä on nykyajan versio keskiaikaisesta noitatestistä, jossa oletettu noita heitettiin veteen ja olit syytön, jos hukuit.

EU ja yhteinen politiikka (tämä on kopio Pekka Haaviston tekemästä listauksesta):

  • EU:n tulisi rakentaa yhteistä rajavalvontaa. EU:n ulkorajamaana hyötyisimme siitä.
  • EU:n tulisi kehittää pakolaisten taakanjakoa ja Dublin-sääntöjen uudistamista. Ei ole oikein, että ulkorajamaat kantavat koko taakan.
  • EU:n tulisi luoda laillisia, turvallisia väyliä siirtolaisuuteen. Pitää olla mahdollista hakea EU:n alueelle töihin tai opiskelijaksi. Tämä vähentäisi tarpeettomia turvapaikkahakemuksia.
  • EU:n pitäisi tukea rauhanprosesseja ja rauhanturvaoperaatioita vielä nykyistä tehokkaammin mm. Syyriassa, Irakissa, Libyassa, Somaliassa ja Afganistanissa. Näin puututtaisiin ongelmien juuriin.
  • EU voisi olla mukana luomassa kriisialueille turvallisia saarekkeita, joista ei ole tarvetta hakeutua pois. Näitä turvaamassa voisi tarvittaessa olla EU:n poliisi- ja rauhanturvaoperaatioita.
  • EU:n tulisi yhdessä neuvotella tehokkaita palautussopimuksia turvallisille alueille, ja vaikuttaa palaajien turvallisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Esimerkkinä Eritrea, jossa nyt EU, Suomi, Ruotsi, Saksa ja YK ovat aktiivisia nuorten ihmisoikeuksien puolustamisessa. Tehokas apu paikan päällä vähentää pakolaisuutta.
  • Meidän tulee lisätä, ei vähentää kriisialueille kohdistuvaa kehitysyhteistyötä ja humanitaarista apua.
  • Meidän tulisi lisätä tasavertaista kaupankäyntiä erityisesti Afrikan maiden kanssa. EU näkee Afrikan edelleen resurssina, ei tasavertaisena kumppanina (tämä on minun lisäykseni).

Meillä on oikeasti valtaisasti asioita, joita me voisimme tehdä kokonaisvaltaisesti maahanmuuttoon liittyen ja listaukseni on vain yksi esimerkki asioista, joita voisi tehdä. Ja hyvin oleellista on ymmärtää, että nämä kaikki asiat vaativat huomiota, sillä vain muutamaan asiaan keskittyminen eivät tuo parasta mahdollista lopputulosta, vaan kyse on kokonaisuuden hallinnasta.

Listauksestani näkee hyvin myös sen, että nykyinen hallituksemme on jumissa perussuomalaisessa maahanmuutto-ohjelmassa, jonka ytimessä ovat etnisen paineen ylläpito, ihmisten elämän hankaloittaminen ja turvapaikanhakijoiden näkeminen ensisijaisesti taloudellisena taakkana, ei apua tarvitsevana ihmisenä. Tämä näkyy hienosti siinä, miten esimerkiksi Turun tapausta halutaan käyttää keppihevosena entistä tiukemmalle politiikalle, jonka keskiössä ovat ihmisten elinolosuhteiden heikentäminen, ihmisten palauttaminen vaikka väkisin alueille, joissa on sota, auttamisen kriminalisointi sekä pelon ylläpito.

Jos hallituksella esimerkiksi olisi tavoitteena terrorismin vähentäminen, he etsisivät ratkaisuja, jotka vähentäisivät terrorismia. Jos terrorismi oikeasti koettaisiin uhaksi, hallitus pyrkisi löytämään juurisyitä terrorille etsimällä terroristeja, hallitus tekisi kaikkensa ja etsisi terroriin rekrytoijia, pyrkisi politiikkaan, joka loisi rauhaa konfliktialueille, pyrkisi politiikkaan, joka ei kasvattaisi tuloeroja sekä eriarvoisuutta. Jos terrorismin vähentäminen olisi hallituksemme tavoitteena, he tekisivät kaikkensa, että Suomeen ei syntyisi paperittomien varjoyhteiskuntaa saati Molenbeekin kaltaisia jihadismikeskittymiä, joissa ihmisten eristäminen on ollut pitkäjänteistä, huonoa politiikkaa. Jos hallitus tekisi järkevää politiikkaa, se selvittäisi sen, mikä meni pieleen, kun SUPO ilmoittaa maassa olevan satoja terroristiepäilyjä, mutta Turun puukottajan he olivat määritelleet vaarattomaksi. Mutta hallitus ei tee mitään näistä, vaan hallitus keskittyy sulkemaan rajoja, pohtimaan vetovoimatekijöitä ja puhumaan 'niistä kahdesta ääripäästä'.

Nykyisen hallituksen politiikan kannalta lienee kuitenkin niin, että se valittu linja on juuri se, josta pidetään kiinni, eikä sovitusta narratiivista luovuta. Vaikuttaa siltä, että nykyiset hallituspuolueet katsovat nykyisen reagoivan politiikan itselleen edullisimmaksi tukemaan muuta politiikkaansa ja siinä politiikassa rasismin ja turvattomuuden lietsonta ovatkin mitä mainioimpia työkaluja tukemassa hallituksen politiikkaa, joilla vain lisätään ihmisten säilöönottoa ja siten entisestään vain tehdään turvapaikanhakijoiden asemasta entistä arvaamattomampaa. Näin toimien on vain todennäköistä, että piilossa elävien ihmisten määrä kasvaa ja entisestään lisääntyy niiden ihmisten määrä, jotka eivät edes pyri hakeutumaan turvapaikkajärjestelmään, sillä siihen ei voi luottaa, joten pysytään mahdollisimman kaukana kaikista viranomaisita.

Ja mitä tekee hallitus tässä kohtaa? No, osoittaa sormellaan paperittomia ja syyttää heitä ongelmista, jonka ovat itse luoneet. Ikiliikkuja on keksitty.

Ihmiset ansaitsevat parempaa politiikkaa, vai mitä?