Meillä on verta käsissämme #StopDeportations

21.02.2017

Kun sellaiset kaksikymmentä vuotta sitten koputin erään ystäväni oveen, maailman pahuus konkretisoitui minulle ensimmäistä kertaa.

Kun ovi avattiin ja menin sisälle, halasin ystävääni ja kysyin, missä Luka- poika on. Hän oli mennyt sängyn alle piiloon.

Kun Lukan isä kuoli, sitä edelsi poliisin vierailu heidän kotonaan entisen Jugoslavian alueella. Poliisi oli koputtanut juuri samalla tavalla kuin minä, vienyt isän, eikä isä enää palannut. Sillä Lukan isä tapettiin hänen uskontonsa vuoksi. Luka oli isänsä kuollessa pieni poika.

Ja kun minä menin kylään, meni Luka sängyn alle piiloon, sillä koputus sai hänet muistamaan kuolleen isänsä. Tuo hetki ja sen tunne vainoaa minua edelleen, vuosikymmenien jälkeen, sillä se oli hyvin surullinen hetki.

Jos te ikinä mietitte, miksi rasismia sekä vihaa vastaan pitää taistella, niin miettikää silloin Lukaa. Pienten poikien ei kuuluisi pelätä oveen koputtavaa ihmistä. Ikinä.

Minä olen myös keskustellut ihmisten kanssa, joiden lapset ovat Irakissa, Afganistanissa tai jossain Turkin rajalla. He ovat olleet järjiltään ikävästä. Niin minäkin olisin: omista lapsistaan erossa oleminen on ihmisen tyhjin tila.

Minä olen myös puhunut ihmisten kanssa, jotka ovat tulleet Irakista, Eritreasta ja Somaliasta, joiden syy lähteä pois omasta maastaan on ollut työttömyys, kuolemat, pommi-iskut, jatkuva, turhauttava epävarmuus. He ovat kaikki sanoneet kuin yhdestä suusta vain haluavansa töitä, kuulleensa Suomessa olevan töitä tarjolla, he kertovat haluavansa itselleen elämän, turvaa ja rauhaa. Heidän omat maansa ovat heidät pettäneet, osa on kohdannut vainoa, osa elänyt jatkuvan uhan alla, osa joutunut päivittäin pelkäämään ammattinsa vuoksi, osa seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Kaikille tarinoille on yhteistä ollut toivottomuus, joka pursuaa sanoissa, se pursuaa ihon huokosista, se kuuluu hengityksessä, mutta ennen kaikkea se näkyy silmissä, sumeana, verestävänä, väsyneenä epätietoisuutena huomisesta, joka ei vieläkään ole selkeä.

Olen myös puhunut ihmisten kanssa, jotka kiertelevät ympäri Eurooppaa. Seikkailunhalua. Yksi oli jopa paossa kotimaassaan tehtyjä rikoksia. Hän oli kotoisin Algeriasta (josta tuleville ihmisille ei myönnetä turvapaikkaa maan tilanteen vuoksi missään Euroopan maassa). Näitä tarinoita on yhtä monta kuin on ihmistä.

Jos te edelleen pohditte, miksi rasismia ja vihaa vastaan pitää taistella, niin miettikää silloin näitä ihmisiä: heillä jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan ja heillä jokaisella on omat syidensä kudelmat sen taustalla, että he ovat päätyneet Suomeen. Emme me voi heidän tarinoitaan yleistää. Emme me voi heistä yksilöinä pelkästään joukkoon kuulumisen perusteella sanoa yhtään mitään. Konfliktien, kurjuuden ja suoranaisen vainon vuoksi pakenemaan joutuneita ihmisiä oli maailmassa vuoden 2017 alussa yli 60 miljoonaa. Ihmisiä on kaiken kaikkiaan liikkeellä jatkuvasti yli 200 miljoonaa. Emme me heitä kaikkia tunne. Juuri siksi on turvapaikkaprosessi, jotta me kohtelisimme ihmistä yksilönä.

Niin karmeaa kuin se onkin joidenkin ihmisten mielissä, niin ihminen on aina ollut muuttoliikkeessä, ihminen eri syistä on aina vaeltanut sinne, missä hän on uskonut olevan parempi olla ja elää. Nykyaikana sodat, konfliktit, taloudellinen taantuma, ylikansoitus ja ilmasto-olosuhteet varmistavat, että ei se muuttoliike ole vähenemässä. Ikävä kyllä. Vain täydellisessä maailmassa ei tätä liikettä olisi. Tämän vuoksi Suomeenkin saapuu 'muukalaisia', kuin luonnonlakina, haluamme sitä tai emme. Siksi meidän tulisi muistaa seuraavat asiat:

  • Eurooppa ei voi vastaanottaa määräänsä enempää ihmisiä. Eurooppa voi ottaa vastaan vain sen, mihin se pystyy. Aivan kuten Suomikin. Tämä on fakta.
  • Silti niitä, jotka tänne pyrkivät ja jäävät kiinni, ei tarvitsisi kohdella epäinhimillisesti.
  • Eurooppa tarvitsee siirtolaisia, mutta pitää heidän elämäntilanteensa vaikeana, jotta voisi käyttää heitä mahdollisimman tehokkaasti hyväkseen huonosti palkatuilla aloilla, sillä ihmisreservi, tehokkuus ja globalisaation uhka.
  • Euroopassa on yli 10 miljoonaa laitonta siirtolaista, jotka yrittävät elää kurjissa lähiöissä töissä, joista ei makseta palkkaa tilanteessa, jossa he eivät saa mitään apua. Nämä laittomat siirtolaiset ovat kaikkein heikoimmassa asiassa, aivan kuten miljoonat kollegansa USA:ssa.
  • Ne ihmiset, jotka tänne meillekin päätyvät, voivat olla henkensä edestä Välimeren kautta tulleita, helvetin läpikäyneitä. He eivät ansaitse ylenkatsettasi, he eivät ole 'loisia', he eivät ole 'pedofiiliuskonnon raiskaajia' - he ovat ihmisiä, jotka ansaitsevat ihmisarvoisen kohtelun. Aivan kuten sinäkin.
  • Eurooppa on rikkauksineen globalisaation ikeessä peloissaan. Siksi ympärillemme rakennetaan muureja niin fyysisesti, kuin henkisestikin - ja Eurooppaan saapumista tavoittelevat ihmiset leimataan propagandalla vaaralliseksi massaksi. Vai luulitteko, että Europpan islamisaatio on oikeasti olemassa? Luulitteko tänne tulevan erityisesti terroristeja ja sosiaaliturvan perässä tulevia 'loisia'? Salaliittoja ja propagandaa on aina ollut. Ja on edelleen.
  • Jos sinua potkitaan päähän, sinä tuskin suutelet potkijan kengänpohjia. Jos uusi maa kohtelee huonosti, miten voidaan kuvitella kenenkään sopeutuvan? Sopeutuminen on aina kaksisuuntainen tie.

Miettikää, miten kurjat ovat olosuhteet lähtömaassa, jos sitäkin parempi on olla Euroopassa salaa ja vaivihkaa töissä, kehnolla palkalla, hyväksikäytettynä, piilossa. Yleiseurooppalanen haaste ei siis ole turvapaikanhakijuus ja turvapaikanhakijat sinällään, vaan yksinkertaisesti ihmisen halu ja tarve liikkua löytääkseen elämälleen edellytyksiä (sillä kaikista maailman maissa ei näitä edellytyksiä vain tunnu olevan).

Miettikää myös, että niin kauan, kun kurjimpien maiden johtajat eivät välitä ihmisistään luomalla yhteiskunnan prosesseja, joilla yhteiskuntaa ylläpidetään, ei paikanpäällä annettu kehitysapukaan riitä oikeastaan mihinkään - koeta itse esimerkiksi elää vuosikausia pakolaisleirillä vainottuna (joidenkin on vain pakko lähteä liikkeelle säilyäkseen hengissä). Niin kauan, kuin kurjimpien maiden johtajat eivät välitä ihmisistään luomalla esimerkiksi koulutusjärjestelmää, ei maa oikeasti voi kehittyä. Ja niin kauan, kuin kurjimpien maiden johtajat sallivat monikansallisten yritysten käyttää omia ihmisiään hyväkseen modernissa orjuudessa muutaman euron kuukausipalkalla, Eurooppaan on aina tunkua.

Ja niin kauan, kun kurjimpien maiden johtajat eivät välitä kansalaisistaan luomalla infrastruktuuria, ei sinne voi edes investoida, jotta uutta työtä syntyisi (paitsi hikipajoja, joissa hyödynnetään surutta ihmisen kurjuutta).

Mieti seuraavan kerran, kun ostat uusia vaatteita, että sinäkin edesautat tuon kurjuuden säilymistä.

Mieti seuraavan kerran, kun kohtaat 'muukalaisen', ansaitseeko hän itseensä kohdistuvan rasismin.

Mieti seuraavan kerran, kun ajattelet rasistisesti, tuon 'muukalaisen' menneisyyttä ja syitä, miksi hän on täällä. Heillä kaikilla on oma tarinansa kerrottavanaan.

Mieti seuraavan kerran, kun kansanedustaja komppaa rikollisia ja syyttää mielenosoittajia laittomiksi, että miten vinoutunut onkaan lainsäätäjän ajattelu:

'Ilmeisesti ei mitään erityisempää'. Niinpä. Poliisi vain poisti paikalta, kun eivät totelleet. Melkoista puhetta lainsäätäjältä. Ja 'kansallismielisiä'? Siis juuri heitä, jotka toivovat raiskauksia ja puhuvat omien kansalaistensa teloituksista? Huhtasaari ei myöskään paljasta, miten hän päätteli turvapaikanhakijoiden mielenosoituksessa olevien ihmisten olevan 'laittomia'. Onko hän käynyt kysymässä heiltä jokaiselta? Millä tavalla he ovat 'laittomia'? Ja mieti hetki sitä, jos se olisikin ollut se turvapaikanhakijoiden mielenosoitus, joka ei olisi suostunut siirtymään?

Nämä Huhtasaaren puheet ovat vastuuttoman ihmisen puheita, jolle ihmisen henki ei ole minkään arvoinen, kun erityisesti ihmisen etnisyys tai jopa mielipide on väärä.

Mutta ei sinun ole pakko kuunnella noiden kaltoin kohdeltujen tarinaa, jos et halua. Ei kukaan ole myöskään vaatimassa sinun muuttavan tapojasi, saati arvojasi. Ei meidän myöskään tarvitse, eikä kuulu olla koko maailman sosiaalitoimisto (jota emme toden totta ole), sillä mekin voimme ottaa vastaan vain osan maailman kymmenistä miljoonista avun tarvitsijoista. Mutta ne harvat, jotka tänne päätyvät, eivät ansaitse huonoa kohtelua kuin automaationa. Maailma ei tule paremmaksi paikaksi avaamalla rajat täysin auki, mutta ei se maailma myöskään tule paremmaksi paikaksi kohtelemalla ihmisiä huonosti.

Ja me kohtelemme juuri nyt, vuonna 2017, ihmisiä erittäin huonosti.

Suomi esimerkiksi puhtaasti poliittisista syistä pitää sellaisia maita turvallisina, jotka ovat kaikkien mahdollisten mittareiden mukaan maailman kurjimpien loukkojen joukossa, lähellä 'failed state'- tilaa ja joissa pommi-iskut ja ihmisten vaino ovat arkipäivää. Tämä tarkoittaa, että esim. näistä maista tulleille (pl. Syyria) ihmisille ei myönnetä turvapaikkaa kuin ainoastaan henkilökohtaiseen vainoon perustuen:

Yritä tässä nyt sitten ihan pokkana selittää ihmisille, että Maahanmuuttovirasto esimerkiksi pitää Irakia turvallisena maana. Mitä voimme vastata ihmisille, kun he ihmettelevät tätä? Valehdella, että 'onhan siellä jossain ihan hyvä olla'? Että 'lopeta nykyinen ammattisi, niin saat olla rauhassa'? Että 'me nyt vaan niitä vetovoimatekijöitä halutaan vähentää'? Irakilaisten suhteen on lisäksi poikkeuksellisen epäreilua se, että heidän suhteen Suomi muutti kriteereitään vasta, kun heitä tänne tuli. Ja sitten täällä Suomessa kehdataan ihmetellä, miksi niin moni jää 'paperittomaksi'. Me teemme sen ihan itse.

Ja kriteerimuutoksen lisäksi teemme jo tulleiden ihmisten elämän mahdollisimman kurjaksi vaikeuttamalla perheenyhdistämisiä, pienentämällä turvapaikanhakijoille sekä oleskeluluvan saaneille myönnettäviä tukia ja viestimällä valtiovallan tasolta asti, että täällä uskotaan ihmisten olevan vain tukien perässä ja että he ovat lähinnä kuluerä. Ja tämä siitä huolimatta, että yksikään ihminen ei täältä turvaa hae tukien vuoksi ja nyt tyrehtyneet hakijamäärät ovat osoitus tästä: ne tyrehtyivät välittömästi maakohtaisten kriteerimuutosten jälkeen.

Meidän kaikkien tulisi tässä kohtaa muistaa yksia asia: Irak ei ole turvallinen maa. Irakissa on kuollut viimeisinä vuosina sellaiset 20.000 siviiliä per vuosi. Vuoden 2003 jälkeen siviilejä on tainnut kuolla Irakissa sellaiset 170.000. Maan sisällä on jo nyt miljoonia pakolaisia. ISIS ryöstää siellä naisia. On siis täysin perusteltua kyseenalaistaa Migrin päätös siitä, että Irak olisi alueena niin turvallinen, ettei toissijaista suojelua alueella olevan uhan takia myönnettäisi. Ja kaikesta huolimatta osa meistä juhlii, kun lähetämme ihmisiä kuolemaan sinne. Ja meistä sinne voi ihmisen lähettää takaisin, vaikka hän pelkäisi henkensä edestä tai perheensä vuoksi. Ja osa meistä juhlii, kun pakolaisia hukkuu Välimerellä vain siksi, että meillä politiikot Jussi Halla-ahosta lähtien pitävät ihmisten auttamista rikollisena. Niin pahaksi me olemme itsemme päästäneet, että poliitikkomme haluavat vallan ytimessä kertoa apua hakeneille ihmisille, me toivomme pääsevämme teistä eroon niin nopeasti kuin mahdollista. Me kerromme, että suomalainen yhteiskunta ei välitä pelostasi. Miten me voimme kertoa tämän viestin ihmiselle, joka ihan oikeasti pelkää?

Ja nyt me tiedämme, että peloissaan oleva ihminen myös reagoi:

-"SUOMEN vastaanottokeskukset raportoivat viime vuonna yhteensä 58:sta itsemurhan yrityksestä, kertoo Maahanmuuttovirasto Migri. Yrityksistä vain yksi johti kuolemaan.

Itsemurhayritykset yleistyivät selvästi syys-marraskuussa, jolloin yrityksiä kertyi kymmenkunta joka kuukausi. Lokakuu oli tähän mennessä tilastoiduista kuukausista pahin 13 tapauksella."-

On todennettua faktaa, että turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten mielenterveys rakentuu toisaalta omien mahdollisten traumaattisten kokemusten kautta ja toisaalta se koostuu maahantulon jälkeisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Tämä kombinaatio on äärimmäisen stressaava. Lisäksi suurella osalla turvapaikanhakijoita stressiä lisää huoli siitä, miten asiat etenevät, mitä heille ja läheisilleen tapahtuu. Nämä ovat asioita, jotka kroonistuneina johtavat vain lannistumiseen, turhautumiseen ja väsymiseen. Turvapaikanhakijoiden todellisuus on hyvin ankea, johon jokaisen on keksittävä omia selviytymisstrategioitaan, joiden lopputuloksena toistuu se ainoa merkittävä ja todella merkityksellinen asia: turvapaikkapäätös. Kaikki turvapaikanhakijan elämässä VOK:issa kulminoituu tuohon yhteen päätökseen ja siihen ladataan valtavasti toiveita, energiaa ja ajatuksia. Tämänkin vuoksi oli Suomelta totaalinen floppi muuttaa turvapaikkakriteereitä sen jälkeen, kun ihmiset olivat tänne saapuneet.

Turvapaikanhakijoiden elämän suhteen kaikkein sietämättömintä on elää VOK:issa tekemättä mitään. Vain odottaa. Ja odottaa. Ja odottaa.

Kun turvapaikanhakijoilta kysytään, niin heidän toiveensa on saada tehdä oikeaa työtä, tehdä edes jotakin järkevää, merkityksellistä. Mutta tämä on tehty Suomessa aivan liian vaikeaksi, sillä ilman pankkitiliä ja henkilötunnusta esimerkiksi työn tekeminen ei vain onnistu. Mieti, jos itse joutuisit elämään kuukausia tekemättä mitään, ahtaasti ja epävarmuuden ympäröimänä? Minä en tajua, miten tuota tyhjää aikaa voisi kestää sekoamatta. On tiedossa, että turvapaikkaprosessi on hyvin kuormittava psyykkisesti, mutta tästä ei käydä juurikaan poliittista keskustelua. Se ei tunnu poliittista päätöksentekijää kiinnostavan, vaan oleellista vaikuttaa olevan lähinnä ihmisten elon kurjstaminen entisestään ja tärkeämpää tuntuu olevan puheet 'elintasopakolaisista', 'loisista' ja 'vetovoimatekijöistä'. Ihmisistä ei puhuta. Puhe ihmisistä koetaan 'hyysäämisenä' ja puhe ihmisistä väännetään oitis puheeksi rikollisuuden hyväksymisestä. Rasistinen vihapuhe on nykyisen keskustelun valtavirtaa, eikä sitä saisi edes kritisoida: se on heti vihapuhetta ja uhriutumista aiheuttavaa sananvapauden rajoittamista.

On helppoa olla kylmä, kun ei itse tarvitse kertoa esimerkiksi perheen isän päätyneen itsemurhaan, kun ei enää jaksanut. Me voisimme tehdä asioita toisin. Esimerkiksi:

  • Luodaan VOK:iin 'normaalit' olosuhteet kouluista lähtien.
  • Nopeutetaan yhteiskuntaan osallistumista työstä, työkokeilusta tai vapaaehtoistyöstä lähtien. Välitöntä työlupaa tulisi harkita ja kokeilla jo ennen lopullisen päätöksen saamista.
  • Nopeuttaa kielteisen päätöksen saaneiden ihmisten poistamista maasta. Jos maa ei ota vastaan, ei tehdä ihmisistä paperittomia, vaan annetaan määräaikainen oleskelulupa, sillä 'limbossa' oleminen kaikkein vaikein tilanne ihmiselle.
  • Määräaikaisuuden aikana Suomeen integroituneelle ihmiselle pysyvä lupa jäädä Suomeen (työ, perhe, kieli).
  • Turvapaikkaprosessissa myönnetyt oleskeluluvat aina pysyviä (pl. em. esimerkki). Väliaikaisuuden tunne ei ole omiaan edesauttamaan maahan integroimista. Määräaikaisuus myös vähentää yhteiskunnan halua ja motivaatiota auttaa integraatiossa (resurssien tuhlausta, jos ihminen kuitenkin joutuu lähtemään pois).
  • Varmistamme tarpeelliset resurssit esim. traumatisoituneiden ihmisten hoitoon.

Me voisimme tehdä inhimillistä ja järkevää turvapaikkapolitiikkaa. Meidän hallituksemme ei vain siihen ole juuri nyt halukas. Ja tämä on minusta hyvin surullista.

Me voisimme myös yhteiskuntana katsoa itseämme peilistä ja pohtia, mitä me juuri nyt teemme ja miltä me olemme tolkun nimissä kääntäneet katseemme pois. Me elimme tarinoiden mukaan lintukodossa ja rauhassa maailman pauhulta vielä vuosikymmeniä sitten. Ja sitten tuli somali oven taakse pyytämään apua, maailma tuli liki ja me keksimme syyttää häntä omasta arvoahdingostamme (kun tuli kaikenlaista: tasa-arvoa ja tasavertaisuutta ja globaali muuttui pysyväksi). Rasismi sai oikeutuksensa ja Halla-aho ja muut vallankumousta larppaavat immoset, huhtasaaret ja Odinin Temppeliritarit oivalsivat aikansa tulleen: vihaa luomalla he nyt oikeuttavat oman vihansa ja oman rasisminsa.

Eikä rasisti ole edelleenkään etsimässä tietoa, tosiasioita saati logiikkaa (viha ei logiikkaa kaipaa tuekseen). Rasistit ovat levittämässä valheita, solvaamassa ja nimittelemässä ihmisiä, luomassa omaa muukalaiskammoista folkloreaan, lukemassa MV- julkaisua, nyökytellen hyväksymässä toinen toistensa vihan ja purkamassa itse synnyttämäänsä ja ylläpitämäänsä vihaansa kaikin tavoin. Suomessa asuu ihmisiä, joille heidän vihansa ja identiteettinsä kaiken lähtökohta, standardi, jota muiden tulisi noudattaa. Siksi he loukkaantuvat kaikesta ja vaativat poliittista korrektiutta puhuttaessa rasismin kasvamisesta ja trumputteluun kohdistuvasta kritiikistä. Alt-right ei kestä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, valkoinen on niin kovin hauras sille puheelle, jota he itse kohdistavat kaikkeen.

Minä en pelkää turvapaikanhakijoita. Minä en pelkää, enkä vihaa maahanmuuttajia.

Jos minä jotakin pelkään, niin ihmisiä, jotka puhuvat kanssani samaa kieltä. Ihmisiä, jotka ovat kasvaneet samassa ympäristössäni kanssani. Ihmisiä, joiden vuoksi minun pitää laittaa puhelinnumeroni salaiseksi. Ihmisiä, joiden vuoksi minun pitää kulkea kaduilla peläten tulevani jälleen tönityksi mielipiteeni takia. Ihmisiä, joiden vuoksi minun pitää varoittaa sosiaalityöntekijöitä mahdollisista lastensuojeluilmoituksista. Ihmisiä, joiden vuoksi minä joudun selittämään työnantajalleni, miten nimiini tehty feikkiprofiili oli puhunut julkisella foorumilla pedofiliasta positiiviseen sävyyn. Ihmisiä, jotka soittavat vaimolleni kertoakseni, miten huono ihminen olen.

Minun on pitänyt pienentää omia rajojani, minun on pitänyt sulkea elämääni. Mutta mitään en ole joutunut tekemään maahanmuuttajien takia. Minä olen joutunut omia rajojani laittamaan kiinni siksi, että joku puolustaa minun Suomeani uhkaamalla, tönimällä ja solvaamalla minua. Olemme suuntaamassa kulkuamme kohti Eurooppaa, joka täällä kerran jo oli. Ja tuolloin lopputuloksena olivat miljoonien nääntyneiden ruumiiden röykkiöt. Sinnekö me haluamme? Uusintamaan historiaa ja tasaamaan tilit? Siksikö me juuri nyt haluamme unohtaa ihmisen ja vihata vierasta? Miksi meidän tarvitsee määritellä omaa identiteettiämme vihaamalla vierasta ja uskottelemalla heidän hukkumisensa Välimereen olevan vain lievä lakitekninen ongelma?

Hyvät ihmiset. Minä pyydän, että me muistamme alun Lukan tarinan. Hänen ei kuuluisi pelätä oven koputusta. Eikä Luka ole ansainnut yhtäkään sylkäisyä vasten kasvojaan, joita hän nykyään kadulla kulkiessaan saa. Ei tänään, ei huomenna, ei ikinä. Hän ja muut kaltaisensa ovat ennen kaikkea ihmisiä.

Ja minä toivoisin, että me emme unohtaisi niitä ihmisiä, jotka VOK:issa turhautuvat, päätyvät itsemurhaan tai tulevat kaduillemme juuri nyt mielenosoitukseen kertomaan tarinaansa muistuttaakseen meitä siitä, että Suomen hallituksen tekemät päätökset surmaavat ihmisiä. Meillä on verta käsissämme.

Ja minusta on perverssiä, että tästä asiasta meitä suomalaisia täytyy muistuttaa vuonna 2017.


..................................................................................................................................................................

NOTE! Hieman tylsää lakijuttua:

-"Palautuskiellon periaate on otettava huomioon sekä päätöstä annettaessa että päätöstä täytäntöön pantaessa. Tämä tarkoittaa sitä, että lainvoimaista päätöstä (KHO:n kielteinen päätös turvapaikka-asiassa) ei tulisi automaattisesti laittaa täytäntöön, vaan ennen päätöksen täytäntöönpanoa viranomaisen on selvitettävä, voiko kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen henkilön palauttaa voimakeinoin ilman, että kyseinen teko rikkoisi kansainvälisiä sopimuksia tai ihmis- ja perusoikeuksia. Lain mukaan päätöstä maasta poistamisesta ei saa panna täytäntöön, jos se saattaa ihmisen sellaiseen vaaraan, joka ulkomaalaislain pykälässä 147 § määritellään.

Suomen perustuslain 9 §:n 4. momentissa sanotaan, että: "Ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu."

Ulkomaalaislain 147 §:ssä sanotaan, että: "Ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle."

Miten Suomen viranomaiset selittävät sen, että irakilaisia turvapaikanhakijoita on palautettu vasten tahtoa, vaikka he eivät ole syyllistyneet rikokseen Suomessa? Mihin kansainvälisiin sopimuksiin kyseiset palautukset perustuvat?"-

Siihen on syynsä, miksi ihmiset osoittavat mieltään. Ja heillä on siihen täysi oikeus.