Meidän ei tarvitse valita vihaa #Turku

19.08.2017

Turussa kuoli eilen kaksi ihmistä.

Aluksi tapauksen taustoista oltiin vaitonaisia, mutta varhain tänään lauantaina 19.8.2017 viranomaiset alkoivat puhumaan mahdollisesta terrorismista.

Terrorismista.

Se on suuri ja valtaisa sana. Pelottava, epämääräinen, tappava, alati ihmiskunnassa läsnä.

"Kaikki muslimit eivät ole terroristeja, mutta kaikki terroristit ovat muslimeja".

Tämä on se teema, jolla terrorismi nykyään marinoidaan. Muslimit. Islam. Terrorismi. Tämä yhtälö on yksi maahanmuuttokriittisen keskustelun pääteemoista. Tämän huomasintänään jälleen kerran, kun seurasin keskustelua Turun surmista. Tähän väitteeseen törmää nyt kaikkialla.

Mutta minä toistan nyt hieman itseäni: miettikää hetki sitä, miten Euroopassa on vajaat 60 miljoonaa muslimia ja muslimien tekemiä terrori-iskuja on tehty viimeisen 10 vuoden aikana täällä Euroopassa sellaiset 40.

40.

Miettikää hetki myös kysymystä, montako terrori-iskua on kokonaisuudessaan tehty Euroopassa samalla aikavälillä Europolin tilastojen mukaan?

Uskokaa tai älkää, niin reilut 3000 kpl.

Kaikki terroristit ovat muslimeita, eikö vain?

No, eivät ole. Terrorismi on Euroopassa minun elinaikanani vain pienentynyt, ei lisääntynyt:

Mutta tuoreimmat ja pahimmat terroriteot Euroopassa ovat islamistien tekemiä, se hyvin selkeä asia, enkä usko kenenkään tätä kiistävän. Eikä se ole mikään yllätys, sillä merkittävin tappavaa terroria suoltava taho on sotaa käyvä ISIS, joka sodassaan pyrkii vaikuttamaan myös täällä Euroopassa ylläpitäessään ajatustaan kulttuurien sodasta. Siksi se iskee täällä Euroopassa. Me olemme kaikki heidän vihollisiaan.

Ja siksi me pelkäämme, että ISIS iski nyt myös Suomen Turussa. Enkä ihmettele tätä lainkaan, pelko on oikeutettua, se on inhimillistä. Me pelkäämme, vaikka mitään pitävää todistetta kansainvälisestä terrorismista ei vielä edes ole. Mutta ei se teon kammottavuutta muuta mihinkään, on kyse sitten yksinäisestä sudesta tai jihadistien propagandan tuotteesta.

On helppo havaita, että ilmapiiri on koko Euroopassa, Suomi mukaan lukien, kiristynyt muslimeita, tummaihoisia ja erityisesti Lähi-Idästä tulleita maahanmuuttajia kohtaa. Tämän näkee ylitsepursuavana rasismina, ihmisten huonona kohteluna ja jopa väkivaltana.

Jo pelkästään tänään meillä vihaan vastataan jo vihalla. Ikkunoita rikotaan natsitervehdysten saattelemana:

Meillä on myös suuri määrä ihmisiä, jotka toivovat ihmisten vain kuolevan: :

Nämä ihmiset tuomitsevat jyrkästi Turun terroristiteot, mutta ovat valmiita tekemään saman sujuvasti 'suvakeille'. Väkivalta on joillekin se paras tapa ratkaista ongelmia. Esimerkiksi terroristeille, joiden sielunmaisema avautuu hienosti näiden 'isänmaallisten' puheista. Aika sanattomaksi vetää.

Lisäksi Perussuomalaiset Nuoret vaativat jo kodinturvajoukkojen perustamista. Myös mielenosoituksia pidettiin jo rasistien toimesta (mutta kiellettiin maahanmuuttajilta):

Minä en ihan ymmärrä tätä: rasisteille annetaan lupa osoittaa mieltään ja ratsastaa juuri kylmenneillä ruumiilla, mutta maahanmuuttajat käsketään pysymään poissa. Ymmärretäänköhän tässä lainkaan sitä, että juuri näin lietsotaan vihaa, erottelua ja etnistä painetta?

Me tulemme myös näkemään ja kuulemaan vaatimuksia rajojen sulkemisesta, etnisen profiloinnin arkipäiväistämisestä, ja me tulemme näkemään vaatimuksia poliisien toimivaltuuksien lisäämisestä, suvakkien sullomisesta leireihin ja loputonta ulinaa siitä, miten 'me kyllä varoitimme tästä'. On helppo todeta, miten tämä kaikki viha sataa terroristijärjestöjen laariin. Tätä he ovat tilanneet ja tämä heille annetaan tarjottimella. Jos ihmisiä eristetään ja toiseutetaan yhä enemmän vihan oikeutuksen eetoksella, me luomme hedelmällisen ympäristön sellaisen aineksen kasvulle, joka on yhä alttiimpi jihadistiselle propagandalle.

Meidän ei tule unohtaa järkevää ja rationaalista keskustelua. Meidän pitää yhä enemmän kuunnella heitä, joilla on sanottavaa ja joilla on ymmärrystä asioista, joiden koko valtaisa ja mieltä musertava:

-"Olipa Turun veritekojen tekijän motiivi se tai tämä, on meidän ymmärrettävä, että sillä on liittymäpintansa meneillään olevaan kansainväliseen terrorismin aaltoon, joka ei todellakaan ole sinänsä ilmiönä mitenkään ainutlaatuinen ihmiskunnan, Euroopan tai Suomenkaan historiassa. Nyt tapahtuvien epätoivoisten ja erikokoisten terroritekojen taustalla niin meillä Euroopassa kuin muuallakin on ISIS/ISIL:n hajoaminen. Solut ja yksittäiset wannabe-terroristit aktivoituvat toimimaan vailla kunnollista tai mitään koordinaatiota ja johtoa. Syyriasta ja Irakista kotiutuvat murhamiehet jatkavat harhaista väkivaltaansa epätoivoisesti ja yhä useammin yksin. Lopulta sen erottaminen onko teko terrorismia vai mielenvikaisten silmitöntä väkivaltaa, muuttuu mahdottomaksi.

Terrorismin uhreille terrorismi on konkreettinen ja usein lopullinen katastrofi. Mutta yhdellekään eurooppalaiselle yhteiskunnalle terrorismi ei ole uhka. Terrorismi uhkaa hajoavia ja hajonneita valtioita Aasiassa ja Afrikassa, mutta meille se on kuitenkin vain ongelma, ei uhka. Suomea ja Eurooppaa uhkaavat todelliset uhat ovat aivan muualla. Suurin uhka iltaruskon sivilisaatioille on degeneraatio ja kyvyttömyys mukautua maailman muutokseen. Hajautuva tuotanto, digitalisaatio, globalisaatio, uudet rahoitusmarkkinat ja koveneva kansainvälinen kilpailu ovat kaikki mahdollisuuksia, eivät uhkia. Mutta jos niihin ei pysty mukautumaan jää jalkoihin. Ja se on suurempi uhka kuin terrorismi.

Terrorismi on oire. Sen taustalla oleva sairaus vaihtelee.

Tarvitaan sekä älykästä ja osaavaa hyvin kohdennettua ennakoivaa voimankäyttöä, että valtava määrä pehmeitä keinoja, kuten ennalta ehkäisevää sosiaali- ja nuorisotyötä ja toki myös niitä näkyviä sotilas- ja poliisitoimia. Lääke terrorismiin on olemassa ja se ei ole populistien yksinkertainen kansanryhmien tai uskontojen leimaaminen syyllisiksi. Leimakirveellä tai päättömästi joka suuntaan ampumalla ongelmat vain pahenevat."- (Suomen Sotilas, 19.8.2017)

Me kaikki voimme yksilöinä ja ihmisinä auttaa terrorismin torjunnassa. Me voimme esimerkiksi olla lietsomatta vihaa ja epäluuloja vierasta kohtaan. Me voimme olla eristämättä ihmisiä ja me voimme olla kohtelematta ihmisiä oletetun viiteryhmänsä olemuksen kautta, vaan me voimme kohdata ihmiset ihmisinä. Tänään ja huomenna meistä jokainen voi tehdä valinnan sen suhteen lisääkö teoillaan tai puheillaan vihamielisyyden ilmapiiriä vai päinvastoin.

Meidän ei kannata liioitella terrorismin merkitystä ja terrorismin laajuutta. Meidän ei kannata myöskään olla puhumatta avoimesti terrorismin taustoista, tekijöistä ja siitä, mikä on terrorismin logiikka. Meidän ei pidä olla hiljaa, sillä se vain auttaa tappajaa siinä työssään, jonka hän uskoo oikeaksi.

Jos ja kun me haluamme kitkeä vihan marinoiman jihadismin ja sen 'oikeuttaman' terrorismin tästä maailmasta, tulee meidän edelleen, yhä enemmän, laittaa panoksia vihasaarnaajien rankaisemiseen, terrorismia ylläpitävien konfliktien ratkaisuun ja jihadistien propagandakoneistojen kitkemiseen pois toiminnastaan. Ja me voimme yleisesti vain toivoa, että ihmiset muistavat dissata terroristeja, eivät ihmisryhmiä, eivät etnisyyksiä, eivät ihonvärejä.

Meidän pitää myös muistaa surra. Meidän pitää antaa kaikkien surra, olla peloissaan, olla kauhuissaan, kukin omalla tavallaan, sillä mitään oikeaa tapaa näihin reaktioihin ei ole olemassa.

Meidän pitää myös muistaa se, mikä Turussa oli suurta. Me todistimme Turussa suurta sankaruutta niiden ihmisten toimesta, jotka laittoivat oman elämänsä alttiiksi suojellakseen muita ja auttaakseen uhreja. Nämä ihmiset olivat valmiit laittamaan oman henkensä uhatuksi tuntemattomien ihmisten puolesta. Keksitkö sinä suurempaa rakkautta tässä maailmassa kuin valmiuden uhrata oma elämänsä suojellakseen muita ihmisiä?

Minä en nimittäin keksi. Nuo teot ovat juuri niitä, jotka tekevät meistä ihmisiä ja jotka luovat meille sen uskon ja luottamuksen, että me olemme yhdessä vahvoja. Meidän pitää muistaa tämä ja näyttää niille, jotka vihaavat, että meitä ette saa, että me emme luovuta. Meidän pitää muistaa, että hyviä ihmisiä on joukossamme aina enemmän kuin niitä, jotka haluavat tehdä pahaa.

Turku ehkä näytti meille eilen maailman nurjat puolet, mutta se näytti myös juuri sen, mistä ihmisenä olemisessa on kyse. Me emme antaudu. Meidän ei ole pakko valita vihaa.

Meidän pitää jaksaa uskoa siihen, että viha ei edelleenkään ole ratkaisu. Minä ainakin jaksan uskoa. Jaksathan sinäkin?