Kun ruumiiden tuottamisesta on tullut normaalia politiikkaa #JussiHallaaho

25.01.2017

Ihminen liikkuu. Tämä ei liene kenellekään kovin suuri uutinen?

Ja ihminen on aina liikkunut. Vain määrät ovat vaihdelleet. Ja ihminen liikkuu myös tänään ja myös tänään ihmisenä pysymisen taito on alati paineen alla. Ikävä kyllä.

Tutkimusten mukaan ihmisen halu lähteä liikkeelle koostuu useasta eri tekijästä:

  • Työttömyys
  • Paremman elämän etsiminen
  • Ystävien vaikutus
  • Muut ulkopuoliset vaikuttimet
  • Alhainen tulotaso
  • Toivon puute
  • Poliittinen epävakaus
  • Epäluottamus maan tilanteeseen
  • Huonot elinolosuhteet
  • Koulutuksen laatu

Tähän listaan kun lisää sodat ja pitkittyneet konfliktit, niin ei liene yllätys, miksi miljoonat ihmiset ovat liikkeellä juuri nyt.

Esimerkiksi UNDP:n mukaan 14-29-vuotiaiden työttömyysprosentti Somaliassa on 67. Somaliassa on pitkäaikainen konflikti ja valtiota ja yhteiskuntaa ei käytännössä ole olemassa. 'Failed state', voisi joku sanoa. Ei ole siis sattumaa, että esimerkiksi somalialaisia liikkuu edelleen valtaisat määrät, eikä myöskään ole sattumaa, että nykyään sekoittuvat 'pakolaisuus', 'turvapaikan hakeminen' sekä 'siirtolaisuus', sillä erityisesti pitkittyneiden konfliktien maista (kuten esimerkin Somaliasta) syyt lähteä ovat useiden osiensa summia, eivät vain yksittäisiä tekijöitä.

Tässä vielä yksinkertaistettu graafi aiheesta:

Syitä ihmisen liikkumiselle on siis useita ja niistä jokaista tulisi käsitellä omana kokonaisuutenaan ja nykyinen ihmisen liikehdintä on niin suurta, että pelkästään pakolaisia on vuonna 2016 yli 60 miljoonaa ja siirtolaisia yli 200 miljoonaa. Ja pakolaisetkin voi nähdä koko liikehdinnän jäävuorenhuippuna, niin koko problematiikan skaala alkaa hahmottua paljon paremmin.

Eikä näihin yhteenkään kohtaan ole yksinkertaisia ratkaisuja, eikä ratkaisujen löytymiseen poliittisesti ole oikein mahdollisuuksiakaan, jos ja kun rasistipopulistit eivät edes yritä määritellä ongelmaa oikein.

Kun ajattelee, miten esimerkiksi EU:n alueelle arvellaan tulevan vuosittain noin 500.000 laitonta maahantulijaa - eli yksinkertaisesti ihmisiä ilman oleskelulupaa saati edes tarkoitusta hakea oleskelulupaa, niin ymmärtää helpommin ongelman luonteen. Ongelma ei ole turvapaikanhakijuus ja turvapaikanhakijat sinällään, vaan yksinkertaisesti ne syyt, jotka ruokkivat ihmisen halua ja tarvetta liikkua löytääkseen elämälleen edellytyksiä.

On selvää, että läheskään kaikilla Eurooppaan tulijoilla ei ole oikeutta turvapaikkaan tai pakolaisen statukseen, eikä niin olisi järkevää edes olettaa. Voidaan huoletta puhua myös laittomasta siirtolaisuudesta ja tätä laitonta siirtolaisuutta ruokkii myös Euroopan harmaa talous, joka ottaa mielellään halpaa työvoimaa vastaan.

-"Etelä-Espanjan kasvihuoneviljelmät ovat hyvä esimerkki. Sinne tulee työvoimaa, jolle voi maksaa palkkaa tai olla maksamatta. Viimeksi tulleet ovat huonoimmassa asemassa, ja se estää työntekijöiden joukkovoiman käytön, kuvaili Välimeren venesiirtolainen -kirjan julkaisutilaisuudessa paneelikeskusteluun osallistunut Helsingin yliopiston tutkija Marko Juntunen."-

Kun Kölnissä reilu vuosi sitten Uudenvuoden hulinoissa turvapaikanhakijoiden osuus nostettiin koko Euroopan tasolla tikun nokkaan, pienelle huomiolle jäi, että valtaosa kiinnijääneistä riehujista ei edes ollut varsinaisesti turvapaikanhakijoita. Suurin osa kiinni jääneistä oli kotoisin Algeriasta, Marokosta ja Tunisiasta, eivätkä he siis olleet edes rekisteröityneet turvapaikanhakijoiksi ja jättäneet hakemusta (eikä varmaan ollut oikeasti tarkoituskaan). Minä uskallan veikata, että osa noista rikollisista riehujista lienee niitä ihan perinteisiä laittomia siirtolaisia, joilla ei ollut edes tarkoitus hakea turvapaikkaa saati rekisteröityä. Ja turhaan olisivatkaan jättäneet hakemusta, sillä ilman henkilökohtaista vainoa, eivät he olisi turvapaikkaa saaneet, sillä Saksa on luokitellut kyseiset maat turvallisiksi maiksi ja siksi he olisivat lentäneet hevonkuuseen Saksasta. Se, että tuollaisia rikollisia nilkkejä tulee maahan, on väärin, rumaa ja erityisen ärsyttävää, mutta kaikkien turvapaikanhakijoiden leimaaminen yleisesti noiden takia on yksinkertaisesti väärin ja kritiikki heitä kohtaan menee siksi ohi maalinsa. Euroopassa on suunnilleen saman verran laittomia siirtolaisia kuin on USA:ssa, ja USA:ssa rajat todellakin ovat kiinni ja silti jengiä lappaa ovista ja ikkunoista sisään (kummassakin laittomia siirtolaisia on noin 12 miljoonaa).

Ja tässä on se probleema, jota ei korjata millään prosesseilla, rajavalvonnalla saati kriteereillä: kaikki nuo puheet pelkistä rajojen valvonnan tiukentamisista ovat oireeseen reagoimista. Ja siksi koko ongelma on paljon syvempi ja vaikeampi kuin halutaan edes ymmärtää, sillä muuten ei tarjottaisi vain nykyisiä yksinkertaisia ratkaisuja.

Suurin kysymys lienee, miten voitaisiin poistaa ne ongelmat, jotka alun perinkin ajavat ihmiset hakeutumaan Euroopan tai USA:n elintason piiriin. Kansainvälinen yhteisö pystyisi auttamaan noissa juurisyissä: konflikteissa sekä taloudellisessa epätasa-arvossa suhteessa meihin.

Ongelmia ei kuitenkaan noin vain poisteta, sillä siirtolaisuus voidaan toisaalta nähdä köyhyyden poistamisen kannalta myös hyvänä asiana. Esimerkiksi Marko Juntunen kirjoittaa 'Välimeren venesiirtolainen' -kirjassa, että 1990-luvulla siirtolaisten lähettämien rahasummien merkitys Marokon kansantaloudelle kasvoi koko ajan. Iso osa Marokon bruttokansantuotteesta tulee siirtolaisten lähettämistä rahoista, ja jopa kolme neljäsosaa Pohjois-Marokon köyhälistökorttelien kotitalouksista on täysin riippuvaisia siirtolaisten lähettämästä taloudellisesta avusta.

Mutta juuri tuon laittoman siirtolaisuuden yhtenä sivuoireena voidaan nähdä myös osittain noiden köyhälistöjen muodostuminen Eurooppaan ja noissa köyhälistöissä asuu se sama radikalisaation uhka kuin mikä asuu kaikkialla, jossa ihmiset asuvat kurjissa ja eriarvoistavissa olosuhteissa ilman toivoa paremmasta. Yhdistä tuohon vihapuhe, huono kohtelu, niin alat ymmärtämään ja näkemään koko ihmisen massiivisen liikehdinnän ja sen problematiikan monimutkaisuuden. Ja jos olet vielä laittomasti ja paperittomana maassa ilman aitoa mahdollisuutta palata kotimaahasi, josta jo kerran pakenit, se kurjuus on vielä vaikeammin korjattavissa, sillä laittomana pysyt maan alla ja piilossa.

Tämä sama toivottomuuden radikalisaatio löytää myös tiensä Suomeen, jos me emme saa ihmisiä kotiutumaan tai jos laittomien siirtolaisten määrä kasvaa myös täällä:

-"Mikäli riittävän voimakasta poliittista ohjausta ei tehdä ja tyydytään koordinoimattomiin, paikallisesti vaikuttaviin hankkeisiin, satunnaisiin kampanjoihin ja vaalikauden kestäviin strategisiin linjauksiin, tuloksena voi olla yhteiskunnallista ja yksilöiden turvallisuutta vakavasti vaarantavia ilmiöitä sekä kielteisen kehityksen kierteitä."-

Tämä on totta. Ja tämä on itsestään selvää. Se, että uutisessa tulkittu raportti puhuu myös 'sadoista tuhansista' maahanmuuttajista, onkin sitten toinen asia, sillä tuollaisilla lukemilla pelottelu on hieman kyseenalaista.

Mutta itse asiaa tuo kauneusvirhe ei poista. Meillä on jo havaittu seuraavia haasteita ja potentiaalisia ongelmia:

  • Turvapaikanhakijoita pyritään tarkoituksellisesti radikalisoimaan lietsomalla konflikteja suomalaisten ja turvapaikanhakijoiden välillä.
  • Maahanmuuttajien enemmistö työllistyy etupäässä matalapalkkaisiin ammatteihin, joka on voimakkaasti sosiaalisesti periytyvää ja siten segregaatiota ylläpitävää. Yleinen eriarvoistumiskehityksen suunnan muuttaminen auttaa myös tätä.
  • Yhteiskunnasta eristyminen, eristäminen ja tästä syntyvä vieraantuminen ja radikalisoituminen ovat tekijöitä, jotka yhdistävät useita jihadistiterroristeja. Näitä tekijöitä on myös havaittu Suomessa.
  • Järjestäytynyt rikollisuus käyttää hyväksi maahanmuuttajia.
  • Jihadismin innoittamat rekrytoijat ja jihadismiin suuntautuneet puhujat ovat käyneet Suomessakin puhumassa ja haalimassa kannatusta, jopa rekrytoimassa. Tämä on yksi oleellisimmista radikalisaation ennaltaehkäisyn kohteista.
  • Kyky puuttua ulkomaalaistaustaisten perheiden ja sukujen sisäiseen sukupuolittuneeseen väkivaltaan (kunniamurha, pakko- ja lapsiavioliitot, ympärileikkaukset ) on korkeintaan tyydyttävä.

Ja nämä ovat asioita, jotka on otettava tosissaan. Nämä ovat kaikki asioita, jotka pitkittyessään ja eskaloituessaan muuttuisivat todella konkreettisiksi ja vakiintuneiksi yhteiskunnallisiksi ongelmiksi ja yhteiskuntaan juurruttuaan nämä syntyvät ongelmat olisivat muuttuva todella vaikeiksi korjata. Ennaltaehkäisy on tässä(kin) kohtaa avainsana.

Meillä on myös paljon asioita työkalulaatikossamme, joita me voisimme tehdä sen puolesta, että ihminen ei edes joutuisi lähtemään liikkeelle joutuen olemaan salakuljettajien armoilla sekä elämään maan alla ja tekemään työtä ilman oikeuksia ja joskus jopa ilman palkkaa. Ja niin kauan kuin emme toimi näiden asioiden korjaamisen puolesta, me tyydymme vain pohtimaan ja luomaan käytänteitä, miten tehdä ihmisten elämästä vaikeaa ja Suomesta mahdollisimman luotaantyöntävää maata.

Yksinkertaisesti: niin kauan kuin juurisyyt ihmisen liikkeelle ovat olemassa, heitä tänne tulee. Joko laillisesti tai laittomasti, joko näkyvästi tai sitten maan alla pysyen. Ja tämä on realismia jo nyt ympäri Eurooppaa.

Pekka Haavisto kiteytti jo taannoin omassa listauksessaan monia erityisesti humanitaariseen avun ja ihmisen liikkumiseen liittyvään tarpeeseen liittyviä tärkeitä pointteja:

  • EU:n tulisi rakentaa yhteistä rajavalvontaa. EU:n ulkorajamaana hyötyisimme siitä.
  • EU:n tulisi kehittää pakolaisten taakanjakoa ja Dublin-sääntöjen uudistamista. Ei ole oikein, että ulkorajamaat kantavat koko taakan.
  • EU:n tulisi luoda laillisia, turvallisia väyliä siirtolaisuuteen. Pitää olla mahdollista hakea EU:n alueelle töihin tai opiskelijaksi. Tämä vähentäisi tarpeettomia turvapaikkahakemuksia.
  • EU:n pitäisi tukea rauhanprosesseja ja rauhanturvaoperaatioita vielä nykyistä tehokkaammin mm. Syyriassa, Irakissa, Libyassa, Somaliassa ja Afganistanissa. Näin puututtaisiin ongelmien juuriin.
  • EU voisi olla mukana luomassa kriisialueille turvallisia saarekkeita, joista ei ole tarvetta hakeutua pois. Näitä turvaamassa voisi tarvittaessa olla EU:n poliisi- ja rauhanturvaoperaatioita.
  • EU:n tulisi yhdessä neuvotella tehokkaita palautussopimuksia turvallisille alueille, ja vaikuttaa palaajien turvallisuuden ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Esimerkkinä Eritrea, jossa nyt EU, Suomi, Ruotsi, Saksa ja YK ovat aktiivisia nuorten ihmisoikeuksien puolustamisessa. Tehokas apu paikan päällä vähentää pakolaisuutta.
  • Meidän tulee lisätä, ei vähentää kriisialueille kohdistuvaa kehitysyhteistyötä ja humanitaarista apua.

Lisäksi alueelliset kehityserot ovat siirtolaisuutta (niin laillista kuin laitonta) aiheuttavia ilmiöitä, niin niitä tasoitetaan erityisesti kansainvälisellä, kestävällä kaupalla ja niillä kehitysyhteistyön muodoilla, jotka ovat vaikuttavia.

Kehittyvien maiden valtionrakennuksessa yhdet tärkeimmistä osista ovat harmaan talouden sekä korruption vastaiset toimet, demokratia sekä ihmisarvojen kunnioitus.

Mutta myös Suomessa pitää tehdä asioita oikein tilanteessa, jossa ihmisiä liikkuu ja hakee turvaa:

  • Nopeuttaa entisestään turvapaikkaprosessia.
  • Ottaa huomioon yksilöiden tarpeet (kartoittaa myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden osaaminen ja koulutus tarkasti, jotta heitä voitaisiin tarvittaessa oikein tukea ja ohjata).
  • Varmistaa turvapaikkakriteerit yhteneväisiksi muiden maiden kanssa.
  • Varmistaa turvapaikanhakijoille inhimilliset olosuhteet ja ihmismäistä tekemistä prosessin ajaksi ihan jo pelkästään inhimillisistä syistä, mutta myös siksi, että riski VOK:eista rikollisuuden kasvualustoina ei realisoituisi. Esimerkiksi työmahdollisuus heti olisi erinomaisen hyvä asia.
  • Pyrkiä luomaan VOK:iin 'normaalit' olosuhteet kouluista lähtien sekä nopeuttaa yhteiskuntaan osallistumista erityisesti positiivisen päätöksen jälkeen työstä tai työkokeilusta lähtien.
  • Välitöntä työlupaa tulisi harkita ja kokeilla.
  • Nopeuttaa kielteisen päätöksen saaneiden ihmisten poistamista maasta. Jos maa ei ota vastaan, ei tehdä ihmisistä paperittomia, vaan annetaan määräaikainen lupa jäädä, sillä 'limbossa' oleminen kaikkein vaikein tilanne ihmiselle.
  • Turvapaikkaprosessissa myönnetyt oleskeluluvat aina pysyviä (pl. yo. esimerkki). Väliaikaisuuden tunne ei ole omiaan edesauttamaan maahan integroimista. Määräaikaisuus myös vähentää yhteiskunnan halua ja motivaatiota auttaa integraatiossa (resurssien tuhlausta, jos ihminen kuitenkin joutuu lähtemään pois).
  • Edesauttaa vapaaehtoisten ihmisten osallistumista auttamiseen ja varmistaa tarpeelliset resurssit esim. traumatisoituneiden ihmisten hoitoon.
  • Koulutus ja suomen kielen osaaminen. 
  • Toimia aktiivisesti poliittiselta huipulta alkaen rasismia vastaan.
  • Vihapuheeksi pitää määritellä kaikki ihmisryhmiä demonisoivat, panettelevat, ihmisarvoa halveksuvat ja niiden hävittämiseen tähtäävät puheet. Meidän pitää olla ehdottomia sen suhteen, että niin rasistinen vihapuhe kuin esimerkiksi uskonnon varjolla tapahtuva jihadistipuhe, tuomitaan selkeästi ja sanktioidaan.
  • Jihadistirekrytoijat pitää saada tunnistettua ja heidät on saatava pois promoamasta vihaa.

  • Muslimeja tuettava avoimesti ja viestittävä, että islam ei ole mikään ongelma sinällään liittyen yhteiskunnalliseen epävakauteen, vaan ääritulkinnat ja sotiin liittyvät jihadistit, jotka käyttävät uskontoa välineenä.

  • Luotaisiin suurimpiin kaupunkeihin 'kotouttamiskeskuksia', joissa toteutettaisiin tapojen ja lakien opettaminen, koulutus, kirjallisuuden ja kielen opiskelu. Sinne voidaan myös keskittää tulkkaus- ja lupa- sekä sosiaaliviranomaisten palvelut.

Ja kyllähän niitä oikeita asioita tehdäänkin, en minä sitä epäile. Mutta meidän tulee julkisesti myös reagoida siihen, jos me toisaalta pelkäämme turvapaikanhakijoiden vievän työpaikat ja samalla suutumme siitä, kun he menevät töihin tai jos turvapaikanhakijat haluavat harrastaa karatea, niin tässä suomalaisessa vieraasta häkeltyvässä todellisuudessa osa suomalaisista suuttuu siitäkin. Ja tämä on absurdia. Me tarvitsemme vielä paljon julkista keskustelua, jotta me alamme ymmärtämään absurdin pelkomme ydintä, avaamme sen ja paljastamme itsellemme pelkojemme mekanismit.

Jos turvapaikanhakijoilla on oppimista suomalaisesta yhteiskunnasta, niin meillä suomalaisilla on vielä oppimista ihmisten kotiutumisen edesauttamisesta. Eräs viisas mies sanoi minulle kerran, että: "Parasta olisi, kun pakolaisia tulisi maahan nolla. Mutta jos me ihmiselle annamme luvan jäädä tähän maahan asumaan, pitää meidän toivottaa heidät tervetulleiksi ja unohtaa ennakkoluulomme, sillä he ovat ihmisiä, luoja paratkoon".

Minusta tuo oli oikein hyvä neuvo. Ollaan ihmiselle ihmisiä. Se jo auttaa.

Hallitulla tai ei-hallitulla ihmisten 'sisäänottamisella' ei ole mitään merkitystä, jos kotiutuminen uuteen maahan ei ole mahdollista, vaan ihmistä kohdellaan kuin roskaa:

"Refugees are especially in need of de facto (and eventually legal) citizenship recognition. All refugees are also, on some level, regular immigrants: They are seeking a safer and more stable place for their families, which entails having a job, a secure house, and the ability to affect their surroundings. Some countries, such as Sweden, have left refugees in dangerous limbo by forbidding them from seeking work until they've learned the language, if at all. 

They're left with little to do but hang around public squares and malls, creating a negative public image that helps spread anti-refugee rhetoric, all because the newcomers are barred from normal life.The most successful and non-controversial refugee groups are those that are transformed, as quickly as possible, into regular "economic" immigrants: If they're included quickly in the employment, education and housing systems of the established immigrant community, they will be more likely to stabilize their lives, give up their temporary mindset and become valuable members of their communities."-

Siksi olen sanonut jo aiemmin, miten rasistit sekä muut maahanmuuttokriitikot ovat kuin nokare ulostetta: enempää ei tarvita, niin kuutio vettäkin muuttuu käyttökelvottomaksi. Tämä on myös se syy, miksi meidän tulee yhteiskuntana tuomita rasismi, vihapuhe, ihmisten erottelu, sillä polttopulloineen, naamalle sylkemisellään, ihmisiä ulos sulkevalla ja eristävällä toiminnallaan sekä dehumanisoinnillaan, rasisminsa elähdyttämät vihan demagogit tekevät tänne kotiutumisen vain entistä vaikeammaksi, ellei jopa mahdottomaksi. On kysyttävä ja pohdittava:

-"Jos heistä aiotaan tehdä kotoutettuja, integroituja, tyytyväisiä ja jihadismille immuuneja kansalaisia, millaisen alun he nyt uudelle elämälleen saavat? Katsotaanpa:

Kreikassa he elävät Human Rights Watchin mukaan"pöyristyttävissä oloissa ilman toivoa ja ihmisarvoa". Heiltä takavarikoidaan omaisuus ja heidät teljetään muurien taakse odottamaan karkotusta.

Kreikan ja Makedonian rajalla he viruvat leirissä, jota sisäministeri Panagiotis Kouroublis on kutsunut "nykyajan Dachauksi".

Saksassa he asuvat vastaanottokeskuksiksi muutetuissa varastoissa, joissa tilanahtaus, toimettomuus ja huoli kotimaahan jääneistä synnyttävät niin pahan ahdistuksen, että jotkut mieluummin palaavat Aleppoon.

Hollannissa heitä pidetään vankilassa kahden neliön selleissä. Tappelut ja itsemurhat ovat arkipäivää.

Britanniassa heidät pakotetaan käyttämään punaisia rannekkeita, joita ilman he eivät saa ruokaa.

Tanskassa heiltä voidaan uuden lain mukaan viedä arvoesineet, joilla kustannetaan heidän ylläpitonsa. Jos tanskalainen antaa heille kyydin autollaan, hän saa sakkoja ihmissalakuljetuksesta."-

Ei tarvitse olla maailman nerokkain radikalisoitumistutkija tajutakseen, että jos olosuhteet joskus ovat olleet otolliset wahhabistivärväreille, niin nyt. Esimerkiksi Brysselin terrori-iskujen yhteydessä viisasteltiin taas kerran "hallitsemattoman maahanmuuton" seurauksista, ikään kuin Najin Laacharoui ja kumppanit olisivat olleet jonkin kaoottisen siirtolaisaallon tuotteita.

Vielä mitä!

Marokkolaisten siirtotyöläisten muutto Belgiaan 60-luvun alussa oli täysin hallittua. Belgia tarvitsi työväkeä, Marokon kuningas Hassan kehitysapua ja paikan, jonne heivata kapinalliset berberinsä. Syntyneessä sopimuksessa kuningas sai rahaa ja Belgia uuden kansanosan, joka ei köyhänä ja lukutaidottomana koskaan päässyt yhteiskunnan alinta porrasta korkeammalle.

Tämän synkän kronikan päätepisteessä, siellä missä rasismi, syrjäytyminen, rikollisuus ja urbaani mätä kohtaavat, seisovat berberien jälkeläiset ja Isisin värväri."- (Jari Lindholm)

'Urbaani mätä' on hieno termi. Kun siihen liittää vihapuheen, olemme ISIS:in sekä rasistisen identiteettipolitiikan ytimessä. Koko Eurooppa ei sekoa tyhjiössä ja sattumalta, vaan se viha tarvitsee tekijänsä. ISIS, jihadismi, rasismi, nationalismi. Siinä ne vihan tekijät, jotka ruokkivat toisiaan, ne todelliset ääripäät.

Tuo 'urbaani mätä' vaatii antibioottinsa ja se alkaa ihmisyyden sekä ihmisen kunnioituksesta. Ei ehdoteta ihmisten auttamisen kriminalisointia, sillä se on minusta vain sairasta.

Pysytään ihmisinä. Ei enempää, ei vähempää. Ihmisinä. Elämme aikaa, jossa ruumiiden tuottamisesta on tullut normaalia politiikkaa ja ruumiiden tuottamisen politiikasta niin tavallista, että media toistaa sen kritiikittä, ihan tuosta vain, haastamatta ja kyseenalaistamatta. Ja miten oireellista onkaan, että linkatun uutisen loppuun laitettiin vielä kysely siitä, pitääkö ihmisten antaa hukkua vaiko ei. Hukkuminen on siis yksi pohdittavissa oleva vaihtoehto.

Ja Halla-aho sentään haluaisi sanktioida ihmisten auttamisen. Miettikää hetki, mitä se tarkoittaa. Se nimittäin tarkoittaa aktiivista, tarkoituksellista ruumiiden tuottamista. 

Emmekä me tarvitse tällaista politiikkaa, jossa tavoitteena on normaaliuden rajojen siirtäminen, maltillista rasismia hyväksyttäväksi neutraloivaa provokaatiota - ja siinä samassa kuin vaivihkaa, muutaman kuolleen hyväksymistä ihan validina lopputuloksena, sillä eiväthän he sentään kuole takapihallamme, eiväthän? Ja olihan niillä 'pahat mielessä, olihan?'.

Vaaditaan parempaa politiikkaa, ihmiset. Me kaikki ansaitsemme parempaa politiikkaa.