Kun rasismi muuttui tolkun ihmisen ideologiaksi

10.02.2017

-"Kysymys kuuluu, pitääkö sitä (perustuslakia) päivittää tähän päivään vai ei. Viittaan muun muassa siihen, kun meille tuli turvapaikkakriisi. Monesti niiden asioiden yhteydessä on jouduttu keskustelemaan perustuslaista ja perustuslaillisuudesta."- (Jari Lindström, PS)

Näin pohtii Suomen oikeusministeri vuonna 2017.

Minä en keksi, miten esimerkiksi ihmisarvon voisi 'päivittää tähän päivään'. Sillä siitähän tässä on kyse. Minusta on hyvin kylmäävää, että herra ministeri pohtii tällaista ihan ääneen, sillä vastaan tulleet ongelmat eivät ole johtuneet perustuslaista, vaan ehdotusten täydellisestä typeryydestä.

Samaan lakien problematiikkaan on juuttunut myös herra Donald Trump, jonka pyrkimykset sulkea ihmisiä USA:n ulkopuolelle koki takapakkia tällä viikolla.

Näitä kahta - herrat Trump ja herra Lindström - yhdistää yksi asia: he eivät todellisuudessa kumpikaan edes yritä luoda oikeita ratkaisuja yhtään mihinkään näillä puheillaan, vaan he haluavat ylläpitää tunnelmaa itsensä sekä edustamiensa instanssien toimintakyvystä. Tämä tapa toimia on koko oikeistopopulistisen, 'rajat kiinni'- isänmaallisuuden ytimessä: he keksivät ratkaisuja, jotka rikkovat kaikkia mahdollisia arvojamme ja lakejamme, jotta voivat ylläpitää viholliskuviaan. He voivat tyrmätyksi tullessaan sanoa, että 'me kyllä yritimme, me olemme kyvykkäitä ja motivoituneita muutokseen isänmaamme parhaaksi, mutta NUO estivät meidän tolkun politiikkamme'. Mutta ei tuon politiikan tarkoitus edes ole ratkoa ongelmia, vaan sen tarkoitus on pelkästään lisätä juopaa ja vahvistaa poliittista kuplautumista yhteiskunnassamme. Samalla onnistuu myös toinen tavoite: se, että oikeista asioista ei puhuta lainkaan (sillä niihin ei populisti ei kykene tarjomaan mitään tyhjää elettä enempää).

Tuossa trumputtelevassa puheessa ihmisoikeussopimukset ja perustuslakimme eivät tunnu enää hyviltä ideoilta, vaan niistä puhutaan 'vanhentuneina' ja asioina, jotka 'pitäisi päivittää tähän päivään'. Meillä ei kuulemma ole enää varaa omiin arvoihimme ja ihmisarvoihin, vaan meidän pitäisi 'uudistua'. Arvoistamme on meille tullut niin itsestään selviä, emmekä enää muista niiden historiallista taustaa ja oikeistopopulismin puheissa niiden arvojen poistaminen saadaan tuntumaan 'raikkaalta uudistumiselta'. Ja kyllä minä tavallaan ymmärrän, miten ihmisarvot tuntuvat rasistista kurjalta noudattaa. Kyllä minä ymmärrän, miten ihmisarvojen noudattaminen tuntuu rasistin maailmassa uhkaavan kansallista yhtenäisyyttä, sillä haluavathan he nostaa omat arvonsa yhtenäisyyden kriteereiksi, siten 'uudistaa' Suomea ja haluavathan he samalla sortaa heikompiaan kokeakseen voiman ja sorron luomaa yhteenkuuluvuuden tunnettaan: "Me yhdessä päätimme, että ihmiset saavat hukkua Välimereen. Torilla tavataan!"

Tämä on juuri se syy, miksi me kuulemme niin paljon puheita ihmisten leirityksistä, muurien rakentamisesta, ihmisten erottelusta, ihmisten hukkumisen hyväksymisestä Välimereen meidän omana päätöksenä sekä perustuslain problematiikasta ihmisarvottoman kohtelun vaikeuttajana. Tavoite on tolkullistaa ja arkipäiväistää viha ja inho ja muuttaa meidän moraalista skaalaamme, vioittaa eettisyyden kompassiamme. Ja rasismin tolkullistaminen on toiminut: puhe, jota jokunen vuosi sitten ei olisi ollut mitään vaikeutta määritellä rasistiseksi, on muuttunut niin normaaliksi ja niin salonkikelpoiseksi puheeksi, että tuo puhe sekä muu rasismille tyypillinen termistö on ujuttautunut ihan normaaliin puheeseen sen täysin normaaliksi osaksi (eikä se tunnu miltään, kysykää vaikka herra Tasavallan Presidentiltä).

Ja silloin, kun viha tolkullistuu, on taas tavoite saavutettu: rasismi on tolkkua ja ihmisarvo vain anekdootti historian hämärissä.

Rasisti ja rasistinen populisti voi omassa kuplassaan vain voittaa, sillä rasistin ei tarvitse ikinä pohtia omia ajatusluutumiaan saati oman toimintansa perusteita: epäonnistuminen on muiden vika ja onnistuminen on omaa hyvyyttä. Siksi rasismin kanssa on vaikea käydä älyllistä debattia, sillä se on lähtökohtaisesti epä-älyllistä ja epärehellistä puhetta. Se ei toimi normaaleiden sääntöjen mukaan, vaan se on luonteeltaan henkistä väkivaltaa, joka pyrkii hiljentämään, kohtelemaan huonosti ja oikeuttamaan oma ideologiansa. Rasismi on väkivaltaa, jonka ansiosta esimerkiksi puheet 'aavikkoneekereistä', 'pedofiileista' ja 'iPhonemiehistä' ovat muuttuneet yhdentekeviksi, huumoriksi, lyyriseksi puheeksi, jotka ovat muuttuneet rasistisen kuplan omistamista sanoista realistiseksi kuvaukseksi maailmasta, jossa me nykyään elämme ja siksi kyse onkin nykyään tolkun puheesta. 

Minä en myöskään usko rasisteja olevan Suomessa yhtään enempää kuin ollut aikaisempinakaan vuosina. Ja vaikka rasismia olisikin enemmän, niin huomionarvoista on, miten nykyisin havaitussa rasismissa on oikeammin kyse siitä, että tolkusta on tullut rasistisempaa. Tolkun puheeksi muuntunut lyyrinen puhe 'muslimeista terroristeina' saa esitetyt asiat tuntumaan normaaleilta ja järkeviltä ja tolkun rasismi elää sanoissa ja merkityksissä, eikä siksi rasismissa ole kyse ihmisen luonteenpiirteestä, vaan rasismi on osa ideologista raamitusta, jolla ympäröivää todellisuutta ja sen ilmiöitä hahmotetaan.

Eikä tämä rasismin tolkullistuminen onnistu vain siten, että yksittäiset henkilöt toimivat rasistisesti. Tuohon tolkullistumiseen vaaditaan juuri kuvatunlaisia ideologisia tolkun ihmisiä, jotka eivät puutu, vaan kääntävät katseensa ja antavat hiljaisen hyväksyntänsä, sillä miksi puuttua, kun kysehän on tolkun puheesta? Tällöin rasismi on jo osa meitä, osa yhteiskuntaamme, osa rakenteitamme, hyväksyttynä tapana rajata sekä luokitella ihmisiä vuohiin ja lampaisiin. Rasismista on tullut tolkun puhetta siinä kohdassa, kun sen harjoittaminen ei tunnu enää epäsopivalta ja sen kritiikki on julkisessa keskustelussa muutettu vihapuheeksi. Ja me olemme Suomessa juuri nyt tällä tiellä. Me olemme jo tämän tolkullistamisen tiellä.

Natsi-Saksassa tolkun ihminen ei ollut se, joka pelasti juutalaisia ja puhui natsipropagandaa vastaan. Natsi-Saksassa tolkun ihminen oli siellä keskitysleirillä töissä. Neuvostoliitossa hän heilutti punalippua ja USA:ssa tolkun ihminen äänesti nyt Donald Trumpia ja Suomessa tolkun ihminen äänesti Perussuomalaiset hallitukseen asti.

Hyvät ihmiset.

Se, että yhteiskunnassamme havaittava rasistisuus vielä pistää useimpia meitä silmään, paljastaa sen, että emme ole vielä tolkullisuuden läpitunkemia, emmekä siten vielä ole rasismin läpitunkemia ja ihmisarvottomuuden lähtökohdaksi määritteleviä perussuomalaisia.

Meillä on siis vielä toivoa. Pidetään se toivo elossa.

MOT.