Kun imetys on huonon kohtelun oikeutus #RavintolaAune

26.07.2017

Kun vanhin poikamme oli reilun vuoden ikäinen, menimme eräänä päivänä syömään yhdessä. Siis vaimoni, minä ja pieni poikamme. 

Seurassamme oli myös muutamia ystäviämme.

Vietimme siis aivan normaalia iltapäivän ruokailuhetkeä (meillä syödään aina iltapäivällä melko järjestelmällisesti klo.16:30 - 17:00). Oli sunnuntai. Me nauroimme ääneen. Ja me nauramme aina kovaan ääneen. Vitsimme ovat myös huonoja. Kadulta kuului kova liikenteen ääni. Poikamme jokelsi ja nauroi. Muutkin ihmiset puhuivat. Ovet pitivät ääntä ihmisten kulkiessa niistä. Helsingin keskusta ei ikinä ole hiljaa. Mutta jostain syystä vain pienen pojan jokellus häiritsi niin paljon, että yhden nuoren miehen piti tulla pyytämään lapsen hiljentämistä.

Rautalankaa: minun ääneni ei siis häirinnyt, vaikka se on kova ja puhun turun murteella.

Seurueemme railakas nauru ei häirinnyt.

Liikenteen äänet eivät häirinneet.

Kaupungin äänet eivät häirinneet.

Mutta pienen pojan jokellus ja nauru häiritsivät.

"Kokeile vaikka jotain heijaamista tai jotain, mutta mun treffit häiriintyvät lapsenne äänestä", nuori mies neuvoi.

Kaikki muu ääni kelpasi, mutta pienen pojan puhe ja nauru eivät. En sanonut mitään. Mietin, että pitäisikö pyytää koko Helsingin keskustaa hiljenemään, jotta nuo treffit eivät vain häiriintyisi. Oleellista oli, että kaikesta tuosta taustamelusta huolimatta vain yksi ääni häiritsi ja se ääni oli juuri se, joka on maailman yksi tavallisimmista äänistä ja jota kuulee tasapuolisesti kaikkialla maailmassa joka päivä ja aina. Se on ihmisen ääni. Pienen ihmisen ääni.

Tämä tapaus tuli minulle mieleeni, kun luon turkulaisen ravintola Aunen oivalluksesta laittaa imettävät äidit vessaan piiloon. Sillä imetys häiritsee. Ruokaileva lapsi ällöttää asiakkaita. Aune on aikuisten paikka:

Aune unohtaa yhden asian heti alkumetreillä: vauvat tulevat ravintolaan harvoin ilman perhettä. Siis juuri niitä aikuisia, joita ravintola Aune haluaa palvella. Nyt muun perheen ruokaillessa pöydän ääressä, imettävä äiti ei siis syö ja vauva ruokailee vessassa: 

Aikamoista, sanoisin.

Hyvä ravintola Aune: ette te halua tarjota kaikille asiakkaille viihtyisää juoma- tai ruokahetkeä. Te haluatte tarjota sellaisen niille, jotka tulevat ilman lasta. Te haluatte tarjota pienille lapsille imettävän äidin kanssa vessan. Speksinne ja todellisuuden välissä on nyt ammottava aukko.

Minä kerron nyt muutaman yksinkertaisen asian teille, hyvä ravintola Aunen väki.

Lapsen imetys on yhtä outoa kuin hengittäminen.

Lapset tarvitsevat ravintoa.

Jos asiakas kokee kiusaantuvansa lapsen ruokailusta, ohjatkaa hänet pihalle tai vessaan ruokailemaan. Älkää totelko kiusaajia.

Lapset ovat aikuisten elämässä ja on ihan 'aikuisten' aikaa mennä koko perheenä syömään. Nyt te alleviivaatte sitä, että lapsi on häiriö, taakka ja epämiellyttävä.

Siinä ei ole mitään 'aikuista' ruokailla ilman lapsia. Siinä ei ole mitään 'aikuista' vaatia lapsia piiloon ruokailun yhteydessä.

Imetys ei aiheuta ääniä, imetys ei ole meluamista. Jos lapsi pitää ääntä, silloin on kohteliasta mennä sivuun ja siihen tarkoitukseen olisi mitä hienointa, mikäli olisi tila rauhoittumiseen. Kyllä: ne lapset ihan oikeasti joskus pitävät häiritsevän kovaa ääntä.

On 'aikuista' tehdä päätös siitä, mikä paikka on just kiva paikka perheen ruokailulle. Lapset eivät opi vessassa asiakkaaksi, saati vessassa ei opita olemaan ravintolassa.

Se, mikä tuossa ravintola Aunen tapauksessa erityisen paljon risoo, on asenne lapsia ja lapsiperheitä kohtaan. Ravintola Aunessa kerrotaan, että heille on tullut palautetta imettävistä äideistä ja siitä, miten se häiritsee ruokailijoita.

Luin jopa erään kommentin, jossa äidinmaitoa ja imetystä verrattiin ravintolapöydässä virtsaamiseen. Ajatuksena tässä oli se, että virtsaaminenkin on luonnollista ja yhtä lailla tuottaa eritteitä kuin vauvan imettäminen (ja siksi pöydässä virtsaaminenkin tulisi sallia, jos imetyskin sallitaan). Minä en ole ihan vakuuttunut siitä, että tuo kommentoija tiesi, mistä puhui. Tämä ihan siksi, että lapsi syö maitoa. Maitoa, ei virtsaa. Virtsa on eri asia kuin maito ja virtsaaminen on eri asia kuin imetys, sillä virtsaamisessa tavaraa tulee ulos ja imetyksessä sitä ikään kuin syödään sillee sisään. Tiedättekö: imetään (siksi sana 'imetys'). Minä itse olen valmis sietämään sen, että joku haluaa nauttia lounaakseen virtsaa, niin mikäli se tehdään samalla metodilla kuin äiti imettää lastaan, niin ei se virtsalounas minua häiritse. Tällä tavalla toimien sitä virtsaamista ja imetystä voisi jotenkin vertailla keskenään.

Minulla on vinkki teille siellä ravintola Aunessa: teidän kannattaisi varata se suojattu tila noille lapsen ruokailusta häiriintyneille ihmisille, sillä nyt te toimitte kiusaajan logiikalla: ihminen ei pitänyt näkemästään, pyysi epämiellyttäväksi kokemansa asian piilottamista - ja te teitte niin. Jos joku asiakas kertoo, miten ei halua nähdä rumia ihmisiä ruokaillessaan, niin järjestättekö myös rumille ihmisille suojatilan? Entä romanit? Somalit? Tamperelaiset? Lihavat? Otatte selfien ja sanotte: "Tästä tulee kyllä pitkä lounas?".

Ravintola Aunen suhtautuminen lapsiin alleviivaa ajatusta siitä, miten lapset ovat joillekin vain kuluerä, vaiva, aikuisten rauhanhäiritsijöitä, aikuisten vapauden nitistäjiä, elämänkokemusten rajoittajia, jarruja ja yleisiä vaivoja, jos eivät tajua olla hiljaa ja heidän tulee mieluiten olla ruokailematta samassa tilassa aikuisten kanssa. Jokainen saa toki ajatella näin, se on tietenkin sallittua, mutta yleistä sääntöä ei tuosta voi vetää, sillä lapset eivät ole kaikille taakka, vaan osa normaalia elämää ja arkea, joka on täynnä kokemuksia, naurua, vapautta, tekoja, yhdessä olemista, osa ihan normaalia aikuisten aikaa. Tämäkin on valinta.

Arvokysymyksistä syntyy usein ristiriitatilanteita, mutta silloin pitää kysyä, syrjiikö jokin arvovalinta jotain toista ihmistä. Ravintola Aune syrjii omalla toiminnallaan lapsen oikeuksia ja lapsella ja häntä imettävällä aikuisella on oikeus ihan normaaliin elämään ilman eristämistä, ruokailua vessassa ja kohtelua jonain häiriötekijänä.

Lopuksi esitän teille kysymyksen: kuinka moni teistä lukijoista menisi vessaan syömään vain siksi, että olemassaolonne vaivaa ja häiritsee kanssaihmisiä?

Niinpä. En minäkään menisi. Miksi siis imettävien äitien pitäisi mennä?