Jotta tolkun fasismi ei voittaisi #Charlottesville

14.08.2017

-"Presidentti Donald Trump piti lauantaina puheen sen jälkeen, kun Virginian Charlottesvillessä käynnissä olleessa äärioikeiston ja vastamielenosoittajien välinen mellakointi johti 32-vuotiaan naisen kuolemaan ja 19 muun loukkaantumiseen. Ilmeisen presidentilliseksi kansan yhdistämispuheeksi tarkoitettu esiintyminen sai amerikkalaisilta hämmentyneen vastaanoton.

"Amerikan vihan ja kahtiajaon täytyy loppua nyt heti. Meidän pitää tulla yhteen amerikkalaisina ja rakastaa valtiotamme", Trump sanoi.Hän tuomitsi Charlottesvillen väkivallan, mutta ei väkivaltaisen mellakoinnin aloittanutta äärioikeistoa, joka viikonloppuna otetuissa kuvissa marssi virginialaiskaupungin kaduilla ja kantoi avoimesti muun muassa natsien ja Ku Klux Klanin symboleja."-

Heather Heyer kuoli, kun hänen yli ajettiin USA:n Charlottesvillessä. Tekijä oli paikallinen mahtivalkoinen, heidän versionsa meidän suomalaisten omasta Jesse Torniaisesta.

USA:n presidentti Donald Trump ei kyennyt tuomitsemaan tuota väkivaltaa. Hän ei kyennyt sanomaan sitä ääneen, mitä oikein tapahtui. Herra Trump teki täsmälleen samoin kuin tekee meidän oma poliittinen eliittimme Juha Sipilää ja Timo Soinia myöten, kun kohteena on oikeistolainen, valkoisen miehen väkivalta: he kaikki vähättelevät, neutraloivat ja haluavat puhua väkivallasta yleensä (sama ei luonnollisestikaan päde, kun kyse on muslimin tai muun vieraan ja toiseutetun ihmisen väkivallasta).

Tämä valkoisen haurauden ilmiö on läsnä täällä Suomessakin ja nuo Charlottesvillen marssijat ovat valmiina täällä Suomessakin, he kulkevat jo kaduillamme. Ja silti me vain puhumme kaikesta muusta: klovneista, rikkoutuneista ikkunoista ja muiden väkivallasta. Me puhumme näin, koska tolkun ihmiset eivät halua nähdä sitä, mitä tapahtuu ja rasistit eivät taas halua, että kukaan näkee sitä, mitä oikeasti tapahtuu.

Mutta tuolla he ovat, marssimassa meidän kaduillamme ja vaatimassa niitä katuja itselleen ja vain itselleen:

Tolkun ihmiset kulkueessa. Pitäähän sitä saada kadulla kulkea, sanoohan sen nyt tolkkukin.

Onneksi USA:ssa on tolkun presidentti, joka muistutti, miten kaikki väkivalta on tuhmaa ikään kuin sanoakseen, että olihan se nyt uhrinkin oma vika. Ei ketään tällaisesta nyt erikseen voi tuomita. Tolkun ihminen hymistelee tyytyväisenä. Kyllä keskitiellä on kivaa, kun voi jeesustella kaikille ja kieltäytyä aktiivisesti näkemästä sitä, mitä ympärillä tapahtuu. Trumpin haluttomuus tuomita valkoisen miehen terrori, on täysin linjassa hänen aiempien puheittensa kanssa. Ja toisaalta: kuka nyt omia äänestäjiään menisi tuomitsemaan?

So sad.

Me olemme täällä Suomessakin trumputtelevien rasistien ja muiden perussuomalaisten ansiosta ajautuneet tilaan, jossa ihmisen jokainen ele ja liike ovat selitettävissä etnisyydellä ja ihonvärillä. Siksi he myös puolustavat omaansa, jonka he kokevat vieraan uhkaamaksi. Normi perussuomalainen rasisti ja maahanmuuttokriitikko, on rodullistanut itsensä ja hän projisoi omia ennakkoluulojaan muihin ihmisiin: aivan kuin häneen kohdistuneessa kritiikissä olisi kyse hänen 'rodustaan', hänen etnisyydestään, hänen ihmisarvostaan. Perussuomalainen kroonistunut rasisti uskottelee, että häneen kohdistuva kritiikki perustuu siihen, mitä hän edustaa etnisyytenä ja ihmisenä ja siksi hän vie kritiikin uhriutuen heti puheeksi ihmisarvosta ja puheeksi juuri hänen oikeuksistaan. Huomiota ei saa kiinnittää siis siihen, että hän on rasisti (sillä se on heti vainoa ja kiusaamista). Muiden arvoilla ei luonnollisesti ole mitään merkitystä, sillä trumputtelevalle persulle arvot ovat häntä varten, ne ovat hänen etuoikeuksiaan, eivät muiden.

Siksi alkeellisinkin etnistä painetta ylläpitävään rasistiin kohdistuva kritiikki koetaan uhaksi ja maanpetturuudeksi. Siksi näille persuille ja muille trumputtelijoille on 'valkoisuutta' vähentävä asia kohdella vierasta inhimillisesti ja siksi heillä on etuoikeusdefenssi päällä koko ajan. Eikä kukaan ole edes kenenkään etuoikeuksia viemässä pois, vaan sallimassa ne samat oikeudet kaikille, tasapuolisesti, tasa-arvoisesti.

Tämä etuoikeusdefenssin läpitunkema ilmiö näkyy hyvin selkeästi julkisessa keskustelussa, jossa herra Trumpin puheet p******n kourimisesta, hänen halunsa poistaa muslimit maasta, hänen ilmastodenialisminsa ja Trumpin meksikolaisten kutsuminen raiskaajiksi ja juopoiksi, koetaan ihan valideiksi kannanotoiksi. Aivan sama retoriikka elää ja voi hyvin Suomessa. Mutta näiden puheiden kritiikki on välittömästi rumaa, epäisänmaallista puhetta, jota tulisi välttää (ja siksi keskustelu ajautuu metakeskusteluksi, jotta itse asiasta ei puhuttaisi). Ja tämä on ihan loogista rasistin omassa tarinassa: omaa valkoisuutta ollaan puolustamassa, niin kaikki sen kritiikki on valkoisuuden 'sheimaamista'. Tämä sama ilmiö näkyy meillä Suomessa täydellisenä haluttomuutena käydä dialogia, saati suhtautua asioihin rationaalisesti. Ei se ole sattumaa, että persu vinkuu, eikä keskustele. Mutta meidän on puhuttava:

Me elämme nykyään maailmassa, jossa mahtivalkoisen silmissä perusarvoja kunnioittava ihminen henkilö on ääriajattelija, joka pilaa tolkun ihmisten pyrkimyksen rasis... eiku avoimeen dialogiin. Mutta uskokaa, kun sanon: dialogia käydään jo. Sitä käydään joka päivä, minä käyn sitä ja lukemattomat muutkin ihmiset käyvät sitä. Sitä dialogia eivät vain rasistit ja muut persut käy, sillä he esittävät vain vaatimuksia. Ja tämä on juuri se asenne, joka on läpileikkaus nationalismin eetoksesta vuonna 2017: mahtivalkoista ei saa kritisoida, hänelle ei saa nauraa, häntä pitää vain totella. Typerysten autoritaarinen ajattelu on juuri noin jäykkää ja siksi se on myös omalla tavallaan pelottavaa, sillä rationaalisen ajattelun totutut perussäännöt eivät enää päde.

Ja siksi me olemme tolkun keskitiellä sallimassa sen, että ainoat vastaukset nykyiselle politiikalle ovat rasismin marinoima isänmaallisuus, ympäristötuho, eskapismi, viha sekä brutaali, moraaliton kapitalismi ja mahtivalkoisen miehen puheet pillusta ja sen kähminnästä. Enkä minä ainakaan tajua, miksi meidän pitäisi sietää tätä omasta valkoisuudestaan hauraan ja herkän ihmisen tarinaa, jonka valkoisuuden etuoikeutetun psykoosin vuoksi maailma on ollut aiemminkin tulessa. Vuosisatojen aikana luoduista perusoikeuksista ollaan valmiita luopumaan ja niitä murennetaan ja me vain seuraamme hiljaa vieressä, sillä tolkun ihmisen mielestä piti mennä rasistia vastaan.

USA:n presidentinvaalit voitti mies, joka on globaalin markkinatalouden vastustaja ja joka sanoi tuovansa työpaikat takaisin halpatyömaista, jotta Amerikasta tulisi jälleen suuri. En voi olla pohtimatta, että miten herra Trump aikoo tuoda esim. Applen tuotannon takaisin maahan, jossa perusduunista ei makseta juurikaan palkkaa (kuten ei makseta sen työn nykyisessä kohteessakaan)? Kun palkkaa ei voida USA:ssa juurikaan enää pudottaa, tuo tavoite vaatinee ihmisten menemistä töihin ilman palkkaa vain siksi, että Trump halusi tehdä Amerikasta jälleen suuren.

Herra Trumpin valinta oli ja on edelleen pelottavaa ja perverssiä monesta syystä. Miettikää hetki: muslimien, latinoiden, seksuaalivähemmistöjen kansalaisoikeudet, mihin ne päätyvät Trumpin ansiosta? Mitä käy ihan tavalliselle ihmiselle, kun Trump antaa luvan solvata vammaisia, kouria naisia ja solvata kaikkea ja kutsua meksikolaisia lähinnä raiskaajiksi? Miten vähemmistöt oikeasti voivat elää tuossa lanseeratussa vihan ilmapiirissä? Miten käy USA:n kurjistuville kaupungeille, jotka uskoivat saavansa vanhat työnsä takaisin, eikä niin tule oikeasti käymään? Minusta noissa tulevaisuuden pettyneissä äänestäjissä asuu USA:n väkivallan ja todellisen muutoksen siemen, sillä Trump lupasi kaiken ja tiedätte kyllä, miten populistin lupauksille käy? Se muutos, jonka pettyneet mahtivalkoiset tulevat mahdollisesti tekemään, ei tulisi olemaan kaunis muutos. Trump on ottanut nationalismin kyyn syliinsä ja minua se kauhistuttaa. Ja me saimme häivähdyksen siitä Trumpin mahtivalkoisesta maailmasta Charlottesvillessä:

"We're going to fulfill the promises of Donald Trump." - David Duke

Lisäksi emme voi ummistaa silmiämme siltä, miten herra Trump puhuu siitä, miten muslimit eivät sopeudu mihinkään, miten naisia voi kouria, miten hän rakentaa muurin Meksikon rajalle ja paljon, paljon muuta puuta heinää. Ei tarvitse olla nero ymmärtääkseen rasismin sekä junttimachon nationalismin kombinaation olleen Trumpin voiton taustalla. Herra Trump kannattajineen olivat kiinnostuneet nationalismin gloriasta ja Syvän Joen retoriikasta, jossa realistisilla lupauksilla ei ollut mitään tekemistä. Trumpin voitto oli rasismin, isänmaallisuuden, konservatismin, islamofobian ja ksenofobian voitto, jossa tavoitteena on patriarkaalinen, arvoiltaan perinteinen, etnisesti mahtivalkoinen valtio, joka päättää kaikesta itse ja joka tekee juuri kuin itseään huvittaa. Ja tämä meidän on ymmärrettävä ja hyväksyttävä: Trumpin ja nationalismin typerryttävässä tarinassa totuus oli ensimmäinen asia, joka kärsi ja tilalle tulivat vihjailut, puolitotuudet, valheet, identiteetin luonti ja populismi. Kyllä: paras tarina voitti, faktoista viis!

Sama kaiku on askelten meillä Suomessakin. Meillä ovat perussuomalaiset, heidän äänestäjilleen valehteleminen, takin jatkuva kääntö, linjattomuus, ihmisten kusetus, rasismi ja isänmaallisuuden tympeä eetos. Oikeisto on kaikkialla oivaltanut, miten oikeuttaa ja vahvistaa omaa rasismiaan ja käyttää sitä oman suosionsa polttoaineena: valhe, viha, epäluulo ja pelko ovat suomalaisenkin (pseudo)isänmaallisuuden ytimessä. Näille Syvän Joen uudelleen syntyneille Exit Only- miehille edes kurjuus ei ole kurjaa, vaan se on elinehto, sillä he synnyttävät vihansa ja epäluulonsa tarkoituksella, taloudellisen kurjuuden motivoimasta ja oikeuttamasta muukalaisvihastaan, jossa 'vieraan' aiheuttaman näennäisen uhan torjunta on oleellinen osa isänmaallisen oman napansa puolustamisen orgiaa. Tästä on kyse. Pelosta, veren kaipuusta, omahyväisyydestä. Juuri niistä arvoista, joita nationalismin eltaannuttama Eurooppakin juuri nyt liiaksi rakastaa liian monessa maassa. Tympeän nationalismin maailma olisi maailma, josta ei olisi enää paluuta sivilisaatioksi. Jos tämä trumputteleva, persujen hellimä konservatismin omahyväinen nationalismi jatkaisi voittokulkuaan koko Euroopassa, seuraavaksi me voisimmekin sitten palata kaikki omiin, isänmaallisiin lokeroihimme ja aloittaa uuden maailmansodan. Nationalismi on jo kaksi sellaista aloittanut, joten ei kahta ilman kolmatta.

Onneksi meillä suomalaisilla on edelleen valtaisa määrä asioita, joita me voimme tehdä ja joihin me voimme vaikuttaa. Me voimme aktiivisesti edelleen ylläpitää yhteiskuntaa, jota voi kutsua hyvinvointiyhteiskunnaksi. Me voimme edelleen pyrkiä pitämään huolta vähäosaisista, vanhuksista, eläkeläisistä, oikeudenmukaisuudesta, tasa-arvosta, perusoikeuksista, ilmastomuutoksen torjunnasta. Me voimme yksinkertaisesti edelleen pitää hyvää huolta toisistamme, eikä sitä vie meiltä kukaan pois. Ikinä.

Me näemme nyt, että EU, eikä USA kumpikaan ole onnistunut vielä luomaan sellaista pysyvää järjestelmää, joka takaisi rauhan. Meillä on työtä tehtävänä ja se työ pitää tehdä ja meidän itsemme pitää tehdä se työ. Me suomalaiset voimme edelleen näyttää koko muulle maailmalle, että meidän tapa toimii ja meidän tavallamme maailmasta voi tulla parempi paikka. Sillä uskokaa tai älkää, Jytkyn takapakista huolimatta Suomi on edelleen yksi maailman onnistuneimmista valtioista. Silti meidän hyvien ihmisten on pohdittava, mikä on meilläkin mennyt pieleen, tehtävä korjausliike ja alettava hommiin. Yhdessä. Jotta juuri nyt Trumpin kasvot omaava vihan ja valheen, valkoisen miehen nationalismi ei tulisi ja veisi meitä perikatoon. Ei nyt, ei enää ikinä.

Tässä kaikessa on kyse pyrkimyksestä siirtää politiikkaa ja yhteiskuntaa hiljalleen kohti mahtivalkoista, isänmaallista fasismia ja jäykkää autoritaarisuutta. Haluatko sinä maailman, jossa vain valkoisuus on ihmisyyttä? Minä en nimittäin tuollaista maailmaa halua.

Jokin on tässä maailmassa vakavasti pielessä, jos paskapuheesta, misogyniasta, rasismista ja ihmisten erottelusta vuohiin ja lampaisiin palkitaan edelleen vaalivoitoilla. Siksi minä käyn sitä dialogia. Joka perkeleen päivä.

Jotta tolkun fasismi ei voittaisi. 

Jotta kuolleiden lasten äitien ei tarvitsisi sanoa olevansa ylpeitä, siitä mitä lapset tekivät oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Sillä kenenkään ei pitäisi joutua sen puolesta edes taistelemaan:

"Heather was not about hate, Heather was about stopping hatred. Heather was about bringing an end to injustice.

She began to cry as she added, "I don't want her death to be a focus for more hatred, I want her death to be a rallying cry for justice and equality and fairness and compassion. I'm very sorry that [Fields] chose that path because he has now ruined his life as well as robbed a great many of us of someone we love very much."

"No mother wants to lose a child, but I'm proud of her," she said. "I'm proud of what she did."

Lepää rauhassa, Heather.