Hienoa, Hollanti, sinä elät vielä, Eurooppa! #Oikeistopopulismi

16.03.2017

-"Hyviä uutisia Hollannista! Suurin vaalivoittaja näyttää olevan vihreät, jotka nousevat suurten puolueiden joukkoon! Vihreät kasvattaa paikkamääräänsä neljästä jopa kuuteentoista.

Samalla äärioikeiston suosio taittui vaaleissa ja oli paljon odotettua alhaisempi. Tämä antaa toivoa sille, että Euroopan tulevaisuus on valoisa ja ihmisten vastakkainasettelua lietsovien ääriliikkeiden kannatus on taittumassa alaspäin.

Yhdessä rakennamme inhimillistä ja kestävää tulevaisuutta. Onnittelut GroenLinks ja sen suosittu puheenjohtaja Jesse Klaver hienosta vaalivoitosta!"-

Näin kirjoitti Vihreiden Ville Niinistö Hollannin vaalien jälkeisissä tunnelmissa 15.3.2017.

Vaalien tulos oli sinällään erinomainen, sillä mölyllä ja rasismilla elävä Geert Wilders oli vaalien ennakkosuosikki ja kuten nyt näette, on herra Wilders saanut koko Euroopassa liikaa tilaa kokoonsa ja merkitykseensä nähden.

Se, että Hollanti ei mennyt Wildersin kelkkaan, on vain erinomainen asia ja se on myös esimerkki siitä, miten 'trumputtelu' ei sittenkään jaksa sivistynyttä Eurooppaa kiinnostaa ja ehkä Euroopassa olemme myös sen ajan kynnyksellä, jota voitaisiin kutsu 'anti-Trumpin' ajaksi. Ihmiset ovat sittenkin huomanneet, miten vihalla ei yhteiskuntaa rakenneta ja että vihan motivoimana on viime vuosisadalla Euroopassa tapettu jo kymmeniä miljoonia ihmisiä. Me tiedämme kyllä, että vihan marinoima etova nationalismi ei toimi. Ja herra Donald Trump näytti meille, miltä järjen ja totuuden jälkeinen maailma voisi näyttää.

"Ei kiitos", sanoi tähän Hollanti.

Ja minä sanon: "Hienoa, Hollanti, sinä elät vielä, Eurooppa!".

Silti me emme saa unohtaa, miten 'brexitin' ja 'trumputtelun' mahdollistaneet olosuhteet sekä taustatekijät ovat edelleen olemassa, eivät ne mihinkään ole kadonneet. Maailmassa on edelleen paljon epävarmuutta, muutosta ja ihminen kaipaa näihin asioihin ratkaisuja sekä sielulleen turvaa. 

Mutta me emme saa edelleenkään unohtaa, miten EU, talous saati köyhyys eivät olleet 'brexitin' saati 'trumputtelun' taustalla. Ei Trumpia saati 'brexitiä' äänestänyt kurjistunut osa kansaa, saati eliittiä vihaava kansanosa. Tämä on myös se syy, miksi esimerkiksi Perussuomalaisten kohdalla meidän ei tule puhua siitä, miten heidän oma politiikkansa tulee syömään heidän omien kannattajiensa elintasoa, sillä tuo puhe perustuisi väärään analyysiin, virheelliseen hypoteesiin: PS ole ikinä ollut köyhien ja kurjien puolue. Voi sanoa oikeutetusti, miten koko oikeistopopulismi elää ja kuolee rasismin mukana, joka ei 'trumputtelun' osoittamalla tavalla ole mitenkään köyhyyteen ja eriarvoisuuteen liittyvä ilmiö.

Perussuomalaiselle rasismille Eurooppalaisen ja 'trumputtelevan' vastineittensa tavoin rasismin tarve on hyvin merkittävä tekijä eheyden tunteen luomisensa vuoksi. Rasismi on tämän oikeistopopulistiselle liikehdinnälle antavan erityismerkityksensä vuoksi ehkä näkyvin osa oikeistopopulismin ytimistä, eikä siten ole oikeasti sattumaa, että rasismi oli 'brexitin' ja Donald Trumpin presidenttikampanjan kummankin keihäänkärki ja oikeistopopulismin lopullinen oikeutus ja sille voiman ja vallan tunteen antava konteksti. 

Siihen oli siis syynsä, että Trumpia äänesti erityisesti valkoinen, etuoikeutettu ihminen, joka pelkää muuttuvaa maailmaa ja jonka pysäyttämiseen heillä on (etu)oikeus.

Siihen oli siis syynsä, että Trumpia äänesti erityisesti valkoinen ihminen, joka osaa vaatia etuoikeutettuna itselleen parempaa ja jotka vilpittömästi uskovat menettäneensä jotain, kun toiset ovat saaneet tai saamassa saman kuin he.

Nuo Trumpia äänestäneet valkoiset ihmiset halusivat sanoa, että Kansa puhui. He haluavat sanoa noin, sillä he todella uskovat olevansa kansa. Heille valkoinen ihminen on Kansa.

Kysymys kuuluu: pitääkö meidän sietää tuota liioitellusti omasta valkoisuudestaan ja siihen ankkuroidusta identiteetistään hurmaantunutta ihmistä ja Kansaa, jonka isänmaallisen psykoosin vuoksi maailma on ollut aiemminkin tulessa? Vuosisatojen aikana luoduista perusoikeuksista ollaan valmiita luopumaan ja niitä murennetaan vain siksi, jotta musta mies saati muslimi ei saisi samoja oikeuksia, niin pitääkö meidän vain seurata hiljaa vieressä?

Vastaus kysymykseeni: meidän pitää sietää tuota valkoisen identiteetin korvissa humisevaa mölyä siksi, että sen ymmärtäminen on välttämätöntä. Jos emme edes yrittäisi ymmärtää, me tekisimme saman kuin tekivät nuo 'trumputtelijat': me eristäisimme ja eristyisimme. Tässä on kyse politiikan hiljalleen siirtymisestä kohti autoritaarisuutta ja koko oikeistopopulistisessa ilmiössä on kyse autoritaarisen yhteiskunnan kaipuusta, jossa olisi yksi Kansa, yksi Valtakunta, yksi Johtaja.

Tässä poliittisessa siirtymässä on kyse ihmismielen psykologiasta. Voi sanoa, että tietyt poliittiset ideologiat vain tukevat ihmisen mieltä ja ihmisen taipumuksia:

-"Stennerin keskeinen teesi on, että nimenomaan autoritäärisyys, ei esimerkiksi koulutusaste, ikä tai sukupuoli, on yleisin määrittävä tekijä suvaitsemattomuuden taustalla. Autoritääreille tärkeää on yhteisten arvojen ja auktoriteetin alla toimiva yhteiskunta, jossa ihmisten, arvojen ja tapojen erilaisuus on minimoitu.

Stennerin mukaan autoritäärisyys on piilevä psykologinen taipumus, joka laukeaa vasta koetun uhan alla. Autoritäärit eivät ole keskimääräisesti sen ennakkoluuloisempia kuin muutkaan ryhmät, mutta koettu kollektiivinen ja normatiivinen uhka laukaisee autoritäärien "hätänappulan", joka purkautuu suvaitsemattomuutena koettuja uhkatekijöitä, kuten maahanmuuttajia ja vähemmistöjä, kohtaan. Tämä selittää sen, miten autoritäärit voivat elää pitkiäkin aikoja osoittamatta merkkejä suvaitsemattomuudesta. Suvaitsemattomuus syntyy reaktiona omaan yhteisön uhatuksi tuntemiseen, vaikka uhka ei olisikaan todellinen.

Erityisesti alhainen luottamus poliittisiin päätöksentekijöihin sekä "vääriä arvoja" korostava julkinen keskustelu korreloivat hätänappulan laukeamisen kanssa. Stenner alleviivaa, etteivät autoritäärit välttämättä kannata konservatiivisuuteen yleisesti liitettyjä piirteitä, kuten vallitsevan olotilan säilyttämistä tai pientä valtion roolia. Päinvastoin autoritäärit voivat hyvinkin kannattaa vahvaa valtion otetta tai voimakkaita uusia linjauksia (esimerkiksi muuria Yhdysvaltojen ja Meksikon välille tai kauppasopimusten purkua), jos niiden koetaan puolustavan keskeisiä arvoja ja yhtenäisyyttä. Autoritääreille tärkeintä on yhteisön turva, ja yksilön oikeudet ovat alisteisia yhteisön parhaalle."-

Tämä on se syy, miksi oikeistolainen populismi on sisällöltään erilaista eri maissa ja miksi oikeistopopulismin vaivaamia maita on välillä vaikea ymmärtää. Yhteistä nykyään havaittavalle oikeistopopulismille on selkeästi, että se 'triggeröityy' mielikuvituksellisestä islamin- sekä 'homosaation' uhista, jotka kumpikin uhkaavat autoritaarisen ihmisen jäykkää maailmankuvaa.

Trump ja 'brexit' pyrkivät rikkomalla kaikkia politiikan sääntöjä nostamaan autoritaariset ihmiset jalustalle heidän kaipuussaan valkoiseen, samuuden läpitunkemaan, autoritaariseen yhteiskuntaan ja sen suomaan yhteisöllisyyden turvaan. Tämän vuoksi me joudumme kuuntelemaan niin paljon puheita identiteeteistä ('isänmaa', 'Kansa') ja juuri tämän samuuden kaipuun vuoksi me joudumme todistamaan niin valtaisasti banaalia 'triggeröitymistä' mustan miehen käynnistä uimahallissa sekä kaikesta identiteettielehdinnän kritiikistä, sillä autoritaarinen ihminen ei kestä kritiikkiä, sillä se on samalla hänen identiteettinsä kritiikkiä.

Tärkeintä autoritaariselle ihmiselle on oman yhteisönsä ja elinpiirinsä samuuden, samankaltaisuuden ja yhtenäisyyden turvaaminen, minkä vuoksi erilaisuutta sietävät ihmiset sekä useiden kulttuurien sekoittuminen katukuvassa aiheuttavat autoritäärisissä ihmisissä vastareaktion ja vain vahvistavat heidän pelonsekaista suvaitsemattomuuttaan. Isänmaallisuuden eetoksen läpitunkema, nationalistinen populismi, nationalismin tarina, on yksi malliesimerkki tuosta aktiivisesta pyrkimyksestä saavuttaa samuuden luoma turvallisuudentunne.

Ja tämän tarinan, tämän kuplan, tämän narratiivin yksi oleellisimmista elementeistä tänään vuonna 2017 ovat vaihtoehtoiset faktat. Tämän 'alternative facts'- tarjonnan merkitys on narratiivin vahvistamisessa ja siksi me kuulemme juuri nyt esimerkiksi tarinoita 'Bowling Green Massacresta' tai puheita siitä, miten terrori-iskuista ei puhuta tarpeeksi. Tämä kaikki on hölynpölyä. Mutta nämä populistit ovat huomanneet, miten kaksi vanhaa propagandan välinettä kannattaa hyödyntää poliittisen vallan saavuttamiseksi: nimittäin valhetta ja toistoa. Ja toistoa. Ja toistoa. Ja vanha totuushan on, kun toistat valhetta tarpeeksi kauan, tulee siitä totta.

Nämä populistit ovat myös ymmärtäneet sen, miksi esimerkiksi jihadistirekrytoijat voivat olla hyvinkin tehokkaita omissa toimissaan. Nuo rekrytoijat nimittäin osaavat valehdella, bluffata ja he todella osaavat toistamalla toistaa omia mantrojaan lopuksi saaden ihmisen uskomaan siihen, että maailma on juuri häntä vastaan ja juuri hänen pitää nousta Valittuna Soturina sitä vastaan. Populistit ymmärtävät jihadistirekrytoijien tehokkuuden ihan vain siksi, että he tunnistavat heissä itsensä: hekin uskovat vihapuhujien ja kaiken maailman trumputtelijoiden tarinoita kritiikittä, ihan tuosta vain, suu auki, kaiken niellen. Valehtelu ja peloilla harhauttaminen ovat tehokasta politiikkaa. Todistetusti. Eurooppa riipivät oikeistopopulistit eivät siis pelkästään ymmärrä vihapuheen ja vaihtoehtoisten faktojen jakamisen tarvetta ja logiikkaa, vaan he itse elävät jihadistien tavoin vastaavassa pelon tarinassa. Joka päivä.

Valheeseen perustuva politiikka ja valhe retorisena keinona, ovat kumpikin epäeettisiä ja rumia tapoja toimia. Oikeistopopulismille on tyypillistä, että se jää jatkuvasti kiinni valheista, mutta se ei hiljennä lainkaan tuon mölisevän populismin ääntä. Valhe vahvistaa itseään populistisessa tarinankerronnassa, sillä valheen osoittaminen käännetään 'ajojahdiksi' ja kun populismin yleisö altistuu tälle väitteelle tarpeeksi kauan, niin sehän alkaa tuntumaan ihan uskottavalta väitteeltä, sillä toisto, toisto ja toisto. Musta on valkoista, musta on valkoista, MUSTA ON VALKOISTA. Kyllä: se musta on sittenkin valkoista!

Jatkuva toisto on helppoa, eikä se vaadi järkeviä perusteita. Kiinnostava bluffi ja jatkuva toisto, siinä lyhyesti populistisen politiikan anatomia.

Ja kun tämän populismin kannattajat ovat tarpeeksi turtuneita pelkojansa uusintavaan toistoon ja tarpeeksi vihaan lietsottuja, niin ei edes valehtelusta saati lupausten pettämisestä seuraa kielteisiä seurauksia. Päinvastoin: 'vaihtoehtoiset faktat' vain osoittavat niihin halukkaasti uskoville, miten populisti on vahva, määrätietoinen, eikä hyväksy 'eliitin' totuuksia. Siksi kaikkia valheilla perusteltuja leikkauksia, median edustajien solvaamista, ihmisten Välimereen hukuttamisen puoltamista ja turvapaikanhakijoiden sullomista leireille tervehditään ilolla, sillä ovathan ne kansainväliset sopimukset ja tuo perustuslaki surkeita, kun ne estävät hyvän politiikan teon, eikö vain? Me elämme aikaa, jossa valheesta on tullut meriitti ja totuudesta on tehty ajojahtia.

Populismin valheessa puhetta ja erityisesti kieltä muunneltuine faktoineen ja retorisine väistöliikkeineen, käytetään yksinomaan tukemaan omia identiteettipyrkimyksiään. Tällöin ei tosiasioilla ole juurikaan merkitystä. Jotta me voimme päästä eroon näiden valheisiin perustuvien narratiivien taistelusta, meidän tulisi tehdä muutama asia toisin. 

Ja onneksi me pystymme vielä edes hieman vaikuttamaan siihen, miten meillä Suomessa asioihin reagoidaan ja miten me voimme torjua valheen ja bluffin negatiivisia vaikutuksia meidän jokaisen arjessa:

Ensinnäkin: meidän ei kannata, eikä pidä reagoida suoraan 'trumputtelijoiden' ja muiden perussuomen populistien puheisiin. Ei lainkaan. Sillä sitä he haluavatkin: reagointia, he haluavat ohjata keskustelua ja he haluavat määrittää agendan, jotta huomio kiinnittyisi epäoleelliseen. Vai mitä luulette, miksi me kuulemme puheita räjähtävistä lepakoista ja ilkeästä EU:sta?

Toiseksi: reagoimalla ja toistamalla populistien puheet sellaisenaan, me osallistumme itse populistien tempuista yksinkertaisimpaan eli valheen toistoon, toistoon ja toistoon. Kun jotain asiaa toistetaan tarpeeksi, se muuttuu todeksi ja haluttu narratiivi vahvistuu. Populistin motto on, että 'toista, toista ja toista, niin valheesikin muuttuu todeksi'. Vai mihin te luulitte perustuvan sen, että rasistinen hommaretoriikka on nykyään normaalia ja on 'järkevä' näkökulma ehdottaa muslimei... eiku pakolaisia sullottavaksi metsäleireihin? Toisto, toisto ja toisto. Se turruttaa ja saa ihmiset luulemaan, että toistetussa asiassa on sittenkin jotain perää.

Kolmanneksi: meidän pitää opetella viestimään paremmin. Meidän ei tule viestinnässä keskittyä muiden virheisiin, vaan meidän pitää keskittyä siihen, mitkä ovat meidän arvomme, mitä me haluamme tältä maailmalta, mitä meidän mielestämme pitäisi tehdä havaituille ongelmille tässä maassa ja tässä maailmassa ja opetella kertomaan selkeästi, miten ja miksi juuri meidän ratkaisumme vaikuttavat positiivisesti ihan tavallisen ihmisen arkeen ja elämään. Tämä johtaa väistämättä siihen, että populistien tarina näyttäytyy ankeana, ahdistavana ja takapajuisena, mutta ei meidän tule sitä erikseen kertoa, vaan annetaan tarinamme tehdä se työ ihan itse. Meidän tämän verran luotettava omiin arvoihimme ja omaan viestiimme, sillä jos me emme luota näihin itse, miksi kukaan muukaan siihen uskoisi ja luottaisi?

Neljänneksi: meidän pitää muistuttaa ihmisiä siitä, että mitään paluuta menneisyyteen ei ole. 'Brexit' ja 'Make America Great Again' ovat loistavia esimerkkejä siitä, miten bluffi brändätään houkuttelevaksi tuotteeksi ja annetaan lupaus siitä, miten erillään muista saadaan takaisin jotain menetettyä, kuten vanhat työpaikat, vanha kauppa, vanhat markkinat. Tämä lupaus on puhdas valhe: maailma on muuttunut ja työ ja yhteiskunta sen mukana. Siksi oikea vaihtoehto ei ole eristäytyä, vaan tukea globaaleja prosesseja, jotka auttavat kaikkia. Meidän tulee myös miettiä, miten me voimme muuntua ja pysyä muutoksen tekijänä, emme menneisyyden haikailijana.

Viidenneksi: meidän pitää tukea vapaata tiedonvälitystä. Vapaa tiedonvälitys on yksi oleellinen osa vallan vahtimista ja siksi valta suhtautuu vapaaseen mediaan hyvin kriittisesti. Ja syystäkin, sillä median tehtävä on kyseenalaistaa, tuoda esille ja toimia takeena avoimuudesta ja siitä, että vallan ja eliitin toimet tulevat esille. Siihen on siis syynsä, miksi USA:ssa Trump ja Suomessa Juha Sipilä sekä erityisesti Perussuomalaiset ovat hyökänneet vapaata tiedonvälitystä vastaan ohjatakseen julkista tarinaa ja ohjatakseen sitä, miltä asiat tulisi saada näyttämään heidän kannaltaan sopivimmalla tavalla.

Näillä ohjeilla pääsee jo pitkälle, jos haluaa tehdä jotain hyvää ja saada maailmaa jälleen raiteilleen. Meidän on välttämättä ja väistämättä alettava korostamaan yhteisiä arvojamme, symboleitamme ja pyrkiä tällä tavalla vahvistamaan myös autoritääristen ihmisten turvallisuudentunnetta, jotta he pysyisivät järjissään. Meitä yhdistää edelleen valtaisasti paljon enemmän kuin erottaa. Ja kun me muistamme ne isot arvot, jotka meitä yhdistävät, on meidän helpompi myös olla eri mieltä.

Pidetään kiinni perustavaa laatua olevista arvoistamme, pidetään huolta toisistamme, pyritään ennaltaehkäisemään eriarvoisuutta ja eristymistä, puhutaan edelleen avoimesti myös maahanmuuton haasteista ja korjataan niitä, luodaan uutta työtä, varmistetaan ihmisten osaaminen, autetaan vieraita tuntemaan Suomi kodikseen ja puhalletaan edelleen peli poikki, kun viha pulppuaa. Yksinkertaisia asioita, vaikeita tunteita.

Me emme saa nukahtaa, ihmiset. Me emme saa unohtaa heitä, jotka pelkäävät identiteettinsä puolesta. Me emme saa unohtaa ketään meistä, emme ketään, emme ikinä. Meillä on - ei enempää, eikä vähempää - maailma pelastettavanamme.

Tehkäämme maailmasta jälleen suuri. Me olemme edelleen elossa.