He ovat ihmisiä #StopDeportations

19.02.2017

-"Sisäministeri Paula Risikko (kok.) otti viime syksynä voimakkaasti kantaa vihapuheeseen. Hänen mielestään vihapuheelle, väkivallalle ja rasismille on oltava Suomessa nollatoleranssi.

- Vaikka väkivalta ei olisi vihapuheen levittäjän henkilökohtainen tarkoitus, vastakkainasettelun kasvattaminen johtaa helposti siihen, Risikko totesi.

Myös Kolehmainen on sitä mieltä, että vihapuhe on ensimmäinen askel kohti fyysistä väkivaltaa."-

Näin kertoi meille jo viime syksynä sisäministeri Paula Risikko. Ja oikeassahan hän on, sillä vihapuhe johtaa väkivaltaan (kuten poliisijyliohtaja Kolehmainen samassa jutussa komppaa).

Siksi olikin outoa, kun ministeri Risikko vieraili tällä viikolla Suomi Ensin- mielenosoituksessa ja sanoi näin:

-"RISIKON mukaan hänellä ei ollut tietoa, keitä yksittäisiä henkilöitä leireissä on. Hän sanoo, ettei häntä häiritse kertoa turvapaikka-asioista myöskään sellaisille ihmisille, jotka ovat mahdollisesti rasisteja.

"Helpompi on perustella asioita kasvotusten. Mielestäni oli asiallista keskustelua molemmissa. Molemmissa kritisoitiin päätöksiä eri syistä", Risikko kertoo.

"Kun on kyse turvapaikanhakuasioista ja ajattelen itseäni sisäministerinä, niin jos saan ihmiset paremmin ja enemmän ymmärtämään, niin totta kai pyrin tätä ymmärrystä lisäämään."

"Minulla on sellainen huoli, että meillä suomalaisten kesken vain äärikannat keskustelevat. Kun äärikannat keskustelevat ja kaikki muut ovat hiljaa, se on vähän vakava juttu", Risikko sanoo."-

Jos rasismille on nollatoleranssi, ei rasismin edustajan kanssa käydä keskustelemassa kuin tasapäisenä keskustelukumppanina. Risikko teki juuri sitä, mitä ei pitäisi tehdä: hän normalisoi omilla toimillaan rasismia. Risikko myös nostaa jostain syystä esille käsitteen 'äärikannat'. En edelleenkään tajua, minkälainen 'äärikanta' tai 'ääripää' on ihminen, joka on hakenut turvapaikkaa ja joka nyt uhataan lähettää lähes varmaan kuolemaan. Keskitieharha elää vahvana ministeri Risikon puheessa.

Miettikää hetki: Suomi Ensin- joukkio on profiloitunut lähinnä julkista tilaa hyväksikäyttävänä rasistisia mielenosoituksia järjestävänä joukkona. He vastustavat turvapaikanhakijoita, maahanmuuttajia, ihmisoikeuksia, Vihreitä, suvakkeja, muslimeita, islamia, järkeä ja käytännössä koko järjestäytynyttä yhteiskuntaa.

Miettikää hetki, miten Suomi Ensi joukkio häiriköi kaikkea, joka on heidän kanssaan eri mieltä. Ja tätä kroonistunutta häiriköintiään he itse kutsuvat jostain itselleni tuntemattomasta syystä terveeksi isänmaallisuudeksi heidän luonaan vieraillutta Laura Huhtasaarta mukaillen. Saa kai sitä tippuriakin kutsua 'isänmaallisuudeksi', mutta ei siinä mitään järkeä olisi. Ja Suomi Ensin- joukon isänmaallisuus toden totta vaikuttaa yhtä miellyttävältä kuin tippuri. Ja minä ottaisin silti mieluummin sen tippurin.

Tällaista joukkoa kävivät siis tällä viikolla tervehtimässä ja heidän selkäänsä taputtamassa hallituspuolueen kansanedustaja sekä Suomen nykyisen hallituksen sisäministeri Risikko (jonka mukaan rasismille on Suomessa nollatoleranssi).

Miettikää hetki, mikä noiden Suomi Ensin- joukkion vastustamien ihmisten rikos on. Heidän rikoksensa on se, että he ovat hakeneet Suomesta turvapaikkaa, mutta eivät ole saaneet sitä vielä. Miettikää hetki vielä, miten 'vakavasta' rikoksesta on kyse: ihminen on tullut maahan, hakenut turvapaikkaa, mutta ei ole saanut sitä. Muistakaa, että turvapaikan hakeminen on yksi ihmisen perusoikeuksista. Ja tämä ihmisen perusoikeuksien noudattaminen on sitten jokin 'ääripää', jota vastaan on ihan järkevää ja fiksua nousta?

Miettikää: nämä esittelemääni kaksi tahoa ovat sitten tasapuoliset ääripäät? Ne, joiden väliin jää 'hiljainen enemmistö'? Minun on mahdotonta ymmärtää, miten halua säilyä hengissä on tässä ministeri Risikon sekä Suomi Ensin- tarinassa sellainen ääripää, jota vastaan on ihan hyväksyttävä nousta ja jonka mielipidettä pitää kuunnella tasapuolisesti. Olen pahoillani, mutta minä en vain tajua tätä. Jos joku siis uhkaisi minun lapsiani kuolemalla, olisin se toinen ääripää, jos minä kritisoisin sitä ja ministeri tuolloin kävisi neuvottelemassa kummankin osapuolen kanssa ja hakisi ratkaisua sieltä 'keskeltä'? Minun pitäisi ehkä hyväksyä vain toisen lapseni surmaaminen? Sillä keskitie? Sillä ääripään väliin jäänyt myyttinen hiljainen enemmistö halusi niin?

Kun ääripäät ovat turvapaikanhakijat, jotka haluavat säilyä hengissä ja he, jotka haluavat lähettää ihmiset kuolemaan, olet tolkun ihmisen dialogin ytimessä. Tämä dialogin ydin kertoo myös siitä, miten järjetöntä on vihata maahanmuuttajia, sillä eivät he ole vastuussa Suomen politiikasta. Mutta ihmistä on aina helpompaa on aina vihata kuin politiikasta vastuussa olevia.

Todellisuudessa ihmisen perusoikeuksille ei ole olemassa mitään keskitietä saati hiljaisen enemmistön totuutta:

-"Suomesta on tullut Euroopan tylyimpiä maita irakilaisille. Suomi antaa valtaosalle heistä kielteisen turvapaikkapäätöksen, vaikka Ruotsi ja Saksa eivät niin tee.

Irakin väitetään olevan turvallinen maa, turvapaikka­puhutteluun ei saa enää oikeusapua, valitusaikoja on lyhen­netty, ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet jätetään vaille turvaa.

Hallituksen on arvioitava ­politiikkansa uudestaan. Se poisti laista humanitaarisen suojelun, jonka perusteella moni nyt kielteisen päätöksen saanut olisi saanut jäädä Suomeen. Useimpien kielteisen päätöksen saaneiden on mahdotonta ­palata Irakiin, koska he pelkäävät olevansa vaarassa palatessaan.

Suomi ei myönnä edes väli­aikaista oleskelulupaa niille, jotka nyt jäävät oikeudettomaan tilaan Suomessa - paperittomiksi, hallituksen omien tiukennusten takia.

Moni suomalainen, joka on auttanut turvapaikanhakijoita, on vakavasti huolissaan ystäviensä kohtalosta. Moni ­Suomeen jo kotoutunut ja ­kielemmekin oppinut ihminen on ahdistunut tilanteestaan. Samalla nekin, jotka ovat saaneet myönteisen päätöksen, kokevat syvää ahdistusta siitä, etteivät saa perheitään käytännöllisten esteiden takia Suomeen - vaikka heillä olisi siihen laillinen ­oikeus.

Moni myös kokee, että poliisi kohtelee kielteisen päätöksen saaneita kovakouraisesti. On korostettava, että kielteisen päätöksen jälkeenkään turvapaikkaa hakenut ei ole tehnyt mitään moitittavaa. Hän on vain hakenut turvapaikkaa. Se on ihmisoikeus."- (Ville Niinistö, Vihreät)

Siihen on siis syynsä, miksi on jokseenkin järjetöntä, että hallituksemme sisäministeri käy keskustelemassa Suomi Ensin- mielenosoittajien kanssa. Ei Suomi Ensin edusta edes mitään tahoa, jonka kanssa pitäisi käydä mitään keskustelua maahanmuuttopolitiikasta saati turvapaikanhakijoista, joilla ei ole myönteistä päätöstä saati edes kielteistä päätöstä. Sisäministeri on nimittäin täysin väärä ministeri keskustelemaan noiden ihmisten kanssa lainkaan, sillä oikea ministeri tässä kohtaa olisi hallituksesta se, joka vastaa mielenterveystyön tasosta Suomesta. Suomi Ensin on surullinen esimerkki siitä, mitä tapahtuu mielenterveystyön resurssoinnin ollessa puutteellista ja mitä tapahtuu, kun ihmiset eivät saa apua ajoissa.

Sisäministerin oikea paikka puolestaan on käydä keskustelua niiden kanssa, joiden elämä on tehtyjen päätösten varassa ja hän voisi hieman pohtia, miten poliittisilla päätöksillä ihmisistä tehdään tarkoituksella paperittomia ja miten tämä politiikka vaikuttaa ihmiseen. Sisäministeri voisi myös hieman pohtia sitä linjaa, jolla Suomi parhaillaan rikkoo perheitä. Että miten se motivoi ja innostaa integroitumaan Suomeen. Että kuinka pitkälle Suomi on valmis menemään tehdäkseen ihmisten täällä olosta mahdollisimman tukalaa.

Kirjoitin jo aiemmin näin ja nyt toistan viestini: olisi erinomaisen tärkeää auttaa konkreettisesti ihmisiä, jotka ovat jäämässä limboon kahden maailman väliin. Me emme juuri nyt voi vaikuttaa siihen, mitä päätöksiä Migri tekee, mutta me voimme olla lojaaleja ihmisiä kohtaan ja kertoa, että me kyllä ymmärrämme, miten hankala tilanne heillä on. Siksi me voimme tukea ihmisiä tässä hetkessä ja auttaa Rautatietorille siirtynyttä turvapaikanhakijoiden mielenosoitusta. Eikä avun tarvitse olla mitään massiivista, mitään yletöntä, mitään valtaisaa, vaan apua ja tukea siinä muodossa, jossa pystyt. Vie ruokaa, vie vaatteita, vie makuupusseja, vie peittoja ja tyynyjä, juttele mielenosoittajien kanssaa, levitä sanaa siitä, mitä on tapahtunut ja mistä on kyse ja ota yhteyttä poliitikkoihin ja vetoa heihin. Pienistä puroista synty valtaisa voima, pienestä äänestä syntyy korvissa humiseva ääni.

Tämä Rautatientorin mielenosoitus tuo näkyväksi ja lihaksi ja vereksi sen politiikan, jota hallituksemme juuri nyt harrastaa. Tuo mielenosoitus on epäinhimillisen politiikan seurausta. Tuo politiikka tarkoituksella tekee ihmisistä "laittomia", tuo politiikka tekee ihmisistä näkymättömiä, tuo politiikka tekee ihmisistä toivottomia, tuo politiikka ajaa ihmiset piiloon, erottaa, luo vihaa ja katkeroittaa. Heillä ei ole mitään paikkaa, mihin mennä. Ei mitään. Ei ihmistä vain kohdella noin:

-"Tällä hetkellä Suomessa hutiloidaan turvapaikkapäätöksissä. Perustelut ovat usein kyseenalaisia eikä taustoja ole selvitetty.

Samaan aikaan kun Ruotsi ja Saksa jäädyttävät kokonaan palautukset vaaralliseksi muuttuneeseen Irakiin, Suomi vain runnoo. EI NÄIN! Ihmishengillä ei pidä leikkiä eikä päätöksiä tehdä hätiköiden. Perustuslakia ja kansainvälisiä sopimuksia on noudatettava. Suomen on arvioitava tilanne uudestaan. Suomen on skarpattava.

Turvapaikanhakijoiden mielenosoituksessa on järkeä, he ovat oikeassa. Suomi ei nyt toimi oikein. Autetaan turvapaikanhakijoita luomaan keskusteluyhteys päättäjiin."-

Minä pyydän, hyvät ihmiset, autetaan noita ihmisiä. Annetaan tuolle mielenosoitukselle mahdollisuus jatkua, annetaan sille näkyvä tukemme, annetaan sille mahdollisuus jatkua niin kauan, että maamme politiikka muuttuu inhimillisemmäksi.

He ovat ihmisiä.