Fatim Diarran ei tarvitse pyytää anteeksi keneltäkään

07.11.2017

Mikko Kärnä kiusaa ja ahdistelee tällä kertaa vegaaneja, jotka hänen mukaansa haluavat tappaa talonpojan päivässä.

Tämä on sitä parempaa vastakkainasettelua ja tämä on sitä parempaa lietsomista, joka pitää sallia ja hyväksyä (mutta menepäs sanomaan, että metsässä asuvat ovat hupsuja, kun odottavat samaa palvelutasoa kuin kaupungissa, niin sinut halutaan teloittaa ja syöttää sioille). Kännissä, läpällä ja sananvapaus toimivat vain mikkokärnille ja muille halla-ahoille. 

Meidän muiden pitää olla hiljaa, sillä poliittinen korrektius ja jos et tätä hyväksy, niin joku päivystävä mikkokärnä pöyristyy ja kertoo sen kaikille vaatien huomiota. Ja sen jälkeen pitää anella anteeksi ja hyväksyä puheet perseraiskauksista lähtien, sillä itsepä menit hegemoniaa loukkaamaan ja hegemonia vaatii nöyrtymistä ja Mikko Kärnän, Jussi Halla-ahon ja muiden hegemoniastaan herkkien kritiikitöntä hyvittelyä.

Hegemonian on tosiaan annettu mahtivalkoiselle miesoletetulle, joka syö lihaa ja puhuu pyssyistä.

Ja muistakaa pöyristyä, kun Fatim Diarra puhuu maaseudun asuttamisen mielekkyydestä ja muistakaa tanssia Mikko Kärnän ja muiden somekohuista elävien narratiivissa, sillä sitä he haluavatkin, huomiota, huomiota ja huomiota:

Mutta älkää turhaan pöyristykö, kun ihmisille puhutaan rumasti, sillä hän varmasti ansaitsi sen ollessaan nainen/vihreä/fillarikommunisti ja olihan kyse vain läpästä ja kieli poskessa tehdystä provokaatiosta.

Ja muistakaa, että provokaatiokin on sallittua vain kapealle joukolle ihmisiä ja muistakaa, että muoto on sisältöä tärkeämpää: rasismikin on ihan okei, kunhan sen tekee nätisti. Tämähän on vain normaalia puhetta, ei mitään ihmeellistä, tämä on vain siedettävä:

Minä kerron teille nyt salaisuuden. Fatim Diarran lausunnossa ei ole yhtään mitään, mitä tarvitsisi pyytää anteeksi. Ja tämä ihan siksi, että siinä ei ole mitään ihmeellistä, se ei kohdistu tarpeeksi tarkkarajaisesti yhteenkään ihmis- saati kansanryhmään ja jokainen voi juuri siksi itse päättää, kehen kommentti kohdistuu (ja sitten pöyristyä) ja minusta on vain surullista, miten häntä kohdellaan nyt ja miten hänelle esitetään vaateita anteeksipyynnöistä, jotka eivät anteeksipyyntöihin lopu, sillä mikään ei ole tarpeeksi, kun olet väärän värinen, nainen, kaupunkilainen ja vielä vihreä.

Minä kerron myös toisen salaisuuden: jos joku Mikko Kärnä tai muu henkinen primadonnapersu kokee herkkää hipiäänsä loukatun ja he alkavat haastamaan, ei siihen tarvitse vastata. Jos Mikko Kärnä pyytää tanssimaan, ei ole pakko mennä. Jos nimittäin vastaat tanssiinkutsuun, annat mikkokärnien määritellä mistä puhutaan ja mistä näkökulmasta.

Kolmas salaisuus: kännissä ja läpällä hyväksytään julkisessa keskustelussa valkoisille junttiheteroille, joiden fokuksessa on vieraan dissaus ja erilaisuuden pelko. Heidän uhriutumisensa ja loukkaantumisensa nostetaan aina keskustelun ytimeen ja heidän puheensa halutaan aina ymmärtää reaktiona johonkin pelottavaan ja uuteen. Tätä samaa ei sallita muille cityvihreille fillarikommunisteille/kaupunkilaisille/vegaaneille/naisille, sillä heidän tulee vain sietää leimat, solvaukset ja raiskausfantasiat, sillä A. mitäs läksit, B. sananvapaus.

Huomaatteko, miten vinoutunut julkinen keskustelu on ja miten eri rooleihin meidät ihmiset on sullottu?

Huomaatteko, miten tukahduttava ja muotoon keskittyvä poliittisen korrektiuden vaade pätee vain yhteen suuntaan? Siihen, jossa isänmaallinen populismi saa määrittää itsensä joko uhriksi tai asiallisen kritiikin esittäjiksi - ja kaikki muu keskustelu käydään siinä raamituksessa ja poissa aiheesta keskittyen muotoon ja identiteetin vahvistamiseen?

Ja huomaatteko vieläkään, kuka vie ja kenen tanssia tanssitaan?

Ja vihje meille vihreille: älkää pyytäkö anteeksi siksi, että joku vaatii sitä. Pyytäkää anteeksi, jos oikeasti olette mokanneet. Ja uskokaa, kun sanon: eriävä mielipide ei ole moka, eikä sitä tarvitse mikkokärniltä pyytää anteeksi.

On se nyt perkele, jos ei tässä maassa osata olla enää erimielisiä, vaan vaaditaan poliittista korrektiutta niin muodossa kuin sisällössäkin vain siksi, ettei Mikko Kärnä loukkaantuisi kuin pieni lapsi. Ei meidän kaikkien tarvitse olla haltioissaan maalla asumisesta.

Fatim Diarralla oli myös pointti ja se pointti näkyy kuvan tekstissä, mutta tämä pointti unohtui pöyristelyyn. Mutta pöyristely on myös tapa siirtää huomio sisällöstä muotoon ja se lienee tarkoituskin pöyristelyyn tähtäävässä mukakeskustelussa. Ja tämä, jos jokin, on tyypillistä poliittisen korrektiuden kaipaamaa tukahdutusta.

Ja mitä mieltä minä olen itse asiasta? No, maalaispoikana kokisin hyvin surulliseksi sen, jos maaseutu näivettyisi, eikä siellä olisi elinmahdollisuuksia. Ja on vain surullista, kun esim. Lapissa joudutaan synnytykseen ajamaan satoja kilometrejä. Ja itse asiaan: kyllä meidän silti tulee voida puhua siitä, miten ja millä kustannuksilla maaseutu pidetään elinvoimaisena.

Miettikää hetki, miten meidän julkinen keskustelumme on hyvin, hyvin vinoutunutta ja me sallimme sen ihan itse vastaamalla provokaattoreiden tanssiinkutsuun ja siinä tanssissa Mikko Kärnä vie ja me muut vikisemme. Ne, jotka loukkaantuvat mielikuvitusryhmän puolesta (kuten metsään muuttavat insestifanit/vaimonhakkaajat), loukkaantukaa, mutta älkää vetäkö ihmisiä mukaanne ja vaatiko juuri teidän loukkaantumisenne nostamista jalustalle ja sen hellimistä ja sen uusintamista, sillä se on yhtä fiksua kuin olisi loukkaantua Joulupukin puolesta ja vaatia anteeksipyyntöä Joulupukin puolesta.

Jumalauta, ihmiset. Lopetetaan pöyristely. Kiitos.

Ja Fatim Diarra: anteeksipyyntösi oli turha. Ei sinun olisi tarvinnut. Kenenkään ei olisi tarvinnut, sillä ne, jotka sitä vaativat, haistoivat vain veren ja halusivat nöyryyttää. Ei muuta.