Älä vaikene, Suomi #Tampere

21.10.2017

Tässä on natseja. Heistä valkoinen on parempaa ja muu aines on kehnompaa ja se pitäisi poistaa. Jostain kumman syystä tämän vastustaminen sekä tämän julkinen kritisointi on äärimmäistä.

Miettikää: tämä on yhtä loogista kuin sanoa raiskaamisen vastustamisen olevan ääripään mielipide ja siten liian radikaali tolkun yhteiskunnalle - ja siksi kumpaakin ääripäätä tulee vastustaa. Totuus löytyy tässä tarinassa sieltä väliltä.

Tolkun Suomi tänään, vuonna 2017 on juuri näin fiksu.

Nuo kuvan natsit kokoontuivat tänään 21.10.2017 Tampereelle. He kokoontuivat puolustamaan sananvapautta ja suomalaisuutta. Tänään meillä Suomessa, Tampereella, kokoontui siis natseja julkisessa tilassa ja he julistivat sanomaansa. Ja heidän sanomaansa ovat demokratian tuhoaminen, natsivaltion perustaminen, ihmisarvojen loukkaukset, valkoisen miehen ylivalta ja tarvittaessa kaiken vieraan ja väärän aineksen väkivaltainen poistaminen, sillä kaikki vieras ja väärä aines on näille natseille ja heitä symppaaville persuille 'saastaa', 'loisia', 'suvakkeja', 'iPhonemiehiä' ja niitä kuuluisia 'Tehtaanpuiston homoja'.

Ei ole näiden maailmassa tilaa kuin heille itselleen, natseille, persuille, mahtivalkoisille.

Tällaiselle vihalle ja vihanlietsonnalle ei sivistyneessä oikeusvaltiossa tulisi olla senttiäkään tilaa, ei milliäkään, ei yhtään. Hallitus on puhunut natsijärjestöjen kieltämisestä ja vieläpä SDP:n puheenjohtajakin vetosi taannoin näiden natsien olevan kammottavan ilmiön, mutta ilmeisesti nämä puheet ovat vain sitä 'toista ääripäätä', jota ei voi, eikä tarvitse ottaa tosissaan.

Milloinkohan me Suomessa jälleen kykenemme puolustamaan kaikille kuuluvia ihmisoikeuksia kaikille kuuluvina oikeuksina ja milloin meillä Suomessa ihmisarvojen puolustamista ei pidetä enää rumana tekona, kuten se nykyään halutaan asemoida?

Minun unelmani on yhteiskunta, jossa ihmisarvot ovat lähtökohta, eivät mielipidekysymys saati äärimmäinen mielipide. Ja jostain minulle tuntemattomasta syystä tämä unelmani halutaan määritellä julkisessa keskustelussa Suomessa vuonna 2017 ääripääksi. Minun unelmani on ääriajattelua, josta tulisi tinkiä ja josta pitäisi dialogin kautta päästä konsensukseen. Jostain itselleni vieraasta syystä, edustan perussuomen yhteiskuntarauhalle vaarallista 'äärivasemmistolaisuuden' lahkoa. Minä en vain tähän päivään mennessä ole oppinut, miksi ihmisarvojen kunniottaminen on jotenkin 'vasemmistolaista'. Onko niin, että oikeisto ei tosiaan ihmisarvoja sitten kunnioita? Enkä edelleen ymmärrä, mitä äärimmäistä on pitää kiinni ihmisten tasavertaisuudesta ja oikeudesta omaan ihmisarvoonsa. Kun jakolinjana ovat 'arvo' ja 'arvottomuus', 'elämä' ja 'kuolema', niin onhan elämä tuossa raamituksessa toinen ääripää. Sitä en vain ymmärrä, miten totuus voisi löytyä puolivälistä. Onko puoliksi kuollut ihmisenä olemisen lähtökohta? Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Minun unelmani on ihmisarvojen kunnioittaminen. Ei enempää, ei vähempää. Siinä ei ole mitään 'äärivasemmistolaista'. Siinä unelmassa ei ole mitään 'punaviherkuplaa'. Siinä ei ole mitään arveluttavaa. Minun unelmassani ihmiset ajavat ja vaativat ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kaikille ihmisille. Ja tämä ei ole mitään ääriajattelua, tämä on tavallisen ihmisen ihmisyyden ja olemuksen koko ydin.

Mutta minun unelmani vain todistaa sen, että itsensä vastapuoleksi minulle tavalliselle suomalaiselle ihmiselle asettanut perussuomi ei edes määritelmällisesti kannata ihmisarvoja, sillä perussuomelle ne ovat vain 'äärivasemmistolaista' pyrkimystä pilata Suomi ja tuhota suomalainen kulttuuri. Siksi perussuomi pursuaa tänään niitä, jotka ajavat vihaa, rasismia ja ihmisten alistamista eriarvoiseen kohteluun. Nämä omaan mahtivalkoiseen junttihybrikseensä jumiutuneet ihmiset ovat myös niitä, jotka vaativat keskustelua juuri heidän aiheistaan, juuri heidän termein, juuri heidän peloistaan kuin lähtökohtana ja kuin kiistattomana kaikkia koskevana asiantilana. He nostavat itsensä jalustalle ja vaativat ehdotonta huomiota kuin pienet lapset. He vaativat kompromisseja perusarvoihimme ja he kutsuvat sitä 'keskitieksi' ja 'sillanrakenteluksi'. Tämän vuoksi Suomi on myös jakaantumassa kahtia, eikä tämä tapahdu siis siksi, että olisi olemassa kahden ääripään symmetria, vaan siksi, että perussuomi haluaa tinkiä perusarvoistamme ja me tavalliset ihmiset emme siihen suostu. Ei ole kuin yksi ääripää: se, joka haluaa tehdä kauppaa perusarvoillamme, se, joka vihaa minua, tavallista ihmistä.

Olemme joutuneet todistamaan nyt Tampereella 21.10.2017, miten natsit marssivat kaduillamme ja ilmoittavat jälleen kerran vihaavansa kaikkea vierasta ja tuhoavansa demokratian. Ja mitä tekee Suomi? No, taputtaa päähän, kyselee, että 'olihan mielenosoitukseen lupa anottu' ja vaaditaan dialogin käymistä ja ymmärretään kovasti, sillä ihmisiä pelottaa ja niitä lapsiakin piti sinne harrastuksiin kuljettaa, eikö vain? Ja sitten me, jotka sanomme kunnioittavamme ihmisarvoja, olemme tässä asetelmassa ääripäätä ja äärimmäisiä ihmisiä, joiden kuolemalla saa hekumoida ilman, että kenenkään ilme poliittisessa eliitissämme edes hitusen värähtää.

Näin syvällä on suomalainen poliittinen vätystely ja halu normalisoida mahtivalkoisuus sekä rasismi juuri nyt. Ja kokonaisuudessaan juuri tästä on kyse tässä havaitsemassamme kammoilmiössä: halusta tehdä tolkullisuudesta rasistisempaa, tehdä tolkullisuudesta valkoisempaa ja tehdä ihmisryhmien luokittelusta normaalia ja ehdottomasti valkoisuudelle suosiollisempaa.

Mutta yhteiskunta, jossa ihmisvihamieliset natsit kulkevat kadulla vapaasti julistamassa sanomaansa moraalisen hiljaisuuden vallitessa, ääripäämuminan säestyksellä, vielä hetki sitten hallituksessa olleen puolueen osoittaessa äänekkäästi tukeaan, ei ole ihan terve. Asetelma yhteiskunnassamme juuri nyt on niin perverssi, että käytännössä ISIS keksiessään julistaa kalifaattiaan sananvapauteensa ja arvoihinsa vedoten, pitäisi kaikkien Suomen natsien ja muiden persujen olla mukana taputtelemassa käsiään ja nyökyttelemässä mukana positiivisen hyväksyvästi. Mutta eivät he sitä tietenkään tekisi. Ja juuri tämä osoittaa, miten näiden natsien ja muiden persujen sananvapauspuheet ovat vain pyrkimystä sallia sananvapaus vain heille itselleen, pyrkimystä vaatia etuoikeuksia vain itselleen. Eikä kyse ole pelkästään oikeudesta puhua, vaan etuoikeudesta olla olemassa. 

Ei tarvitse olla mikään nero ymmärtääkseen, että kun elämme maailmassa, jossa tavallinen ihminen sekä perusarvot ovat ääripäätä, ovat tietyt asiat melkoisen vinksallaan. Me elämme siinä maailmassa juuri nyt. Ja minä kysyn sinulta, ihminen: aiotko sinä vieläkään vetää rajaa ja puhua - vai aiotko sinä edelleen olla hiljaa ja hyväksyä arvojemme hiljalleen rapistuvan sellaisiksi, joista me muita kritisoimme?

Minä en aio olla hiljaa. En ikinä. Älä vaikene, Suomi.