Adolf Hitler ei ollut rasisti #keskitie

23.10.2017

Miettikää hetki yhtä juttua.

Miettikää hetki, tätä asiaa, jota minä kirjoitin viikonloppuna:

-"Minun unelmani on ihmisarvojen kunnioittaminen. Ei enempää, ei vähempää. Siinä ei ole mitään 'äärivasemmistolaista'. Siinä unelmassa ei ole mitään 'punaviherkuplaa'. Siinä ei ole mitään arveluttavaa. Minun unelmassani ihmiset ajavat ja vaativat ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kaikille ihmisille. Ja tämä ei ole mitään ääriajattelua, tämä on tavallisen ihmisen ihmisyyden ja olemuksen koko ydin."-

Miettikää, että tätä sanomaa voisi pitää itsestäänselvyytenä ja kaiken inhimillisen toiminnan lähtökohtana. Miettikää, miten voisi ajatella, että ihmisarvot ja niiden kunnioitus ja niiden puolustaminen eivät olisi arveluttavaa ääriajattelua.

Mutta mitä veikkaatte, minkälaisia vastauksia ja kommentteja minä sain tähän mielipiteeseen liittyen? Ja ei, niitä ei ollut muutamia, vaan niitä oli satoja. Minun oli vaikeuksia pitää tuohon kirjoitukseen liittyvää kommentointia järjellisessä muodossa, sillä niin paljon uskomatonta ryönää kumpusi sivuilleni.

Minulle kerrottiin, että olen väärässä.

Että elän kuplassa.

Ja olen kommunisti.

Ja olen inha vasemmistolainen.

Olen valehtelija, joka ei kestä todellisuutta.

Olen antifa.

Olen Stalin.

Olen ääripää.

Näitä sanoja liimataan päälleni kuin argumentteina, perusteina, leimoina, ennakkoluuloina, mielikuvina, tarinoina. Ja näin tehdään, jotta voidaan uskotella keskustellun. Mutta ei keskustelua ole, on vain elehdintää isänmaallisen illuusion ylläpitimiksi. Jotta ei kohdattaisi oman ajattelun täydellistä mielettömyyttä ja epäjohdonmukaisuutta. Rationaalisen ajattelun nollapiste on löytynyt. Ei muuta.

Olen hetken hiljaa tämän keskustelun ääressä.

Tämä keskustelu on niin monella tavalla pielessä, että en voi olla ihmettelemättä, miten niin moni kanssaihmisistä ei sitä huomaa. Nykyisen keskusteluilmapiirin vallitessa en voisi edes sanoa vaimoni raiskaamisen olevan väärin, sillä joku kuitenkin ryntäisi minulle kertomaan, miten edustan ääripäätä ja miten tuollainen mustavalkoinen vastakkainasettelu vain lietsoo vastakkainasettelua ja että pitäisi nyt muistaa keskustella.

Mutta en minä keskustele kenenkään kanssa vaimoni raiskaamisesta. En minä myöskään keskustele kenenkään kanssa siitä, kuuluvatko ihmisarvot kaikille vaiko ei.

Minusta siinä on jotain pahasti pielessä, että sanoessasi vastustavasi rasismia, niin joudut loputtomasti selittämään, miksi teet niin.

Sano puolustavasi ihmisarvoja ja joudut erikseen perustelemaan, miksi näin teet.

Sano ääneen, että sinusta meillä kaikilla on samat ihmisoikeudet ja sinulle kerrotaan, että olet ääripäätä ja rapautat luottamusta yhteiskuntaan.

Miettikää, mitä tämä kaikki kertoo yhteiskunnastamme juuri nyt. Se kertoo vain sen, että Suomessa vuonna 2017 eduskuntapuolueen paikallisjohtaja (Terhi Kiemunki, PS) voi poseerata natsien kanssa täysin avoimesti, eikä se hetkauta isoa osaa ihmisitä lainkaan, ja miksipäs ei, sillä PVL on monelta osin ehdottomasti ja selkeästi Perussuomalaisten aatteellinen sekä opillinen ystävä:

Ei tämä ole enää mitenkään ihmeellistä, eikä enää edes yllättävää, business as usual.

Ja se, että tämä ei ole enää yllättävää, eikä tämä enää edes hetkauta isoa osaa suomalaisista millään tavalla, on jo ongelma sinällään, sillä niin tavalliseksi, tolkun ihmisen mielipiteeksi on valkoinen ylivalta ja puheissa elävä natsikalifaatin kaipuu Pohjolan perukoille muodostuneet. Perussuomalaiset Olli Immosesta lähtien itsekin jakavat natsien arvomaailman ja siten samoja poliittisia tavoitteita. Sama kaiku on askelten:

Tampereella natsit marssivat kaduillamme vaatien oman kalifaattinsa perustamista tänne kylmään Pohjolaan ja nämä kaduillamme marssivat natsit tekevät läheistä yhteistyötä hallituspuolueenkin kanssa. Ja tämä on nykyisessä yhteiskunnassamme ihan normaali asia, ei mitään ihmeellistä. 

Huolestuttavaa yhteiskunnallisen kehityksen kannalta ei tässä kohtaa sinällään ole kadulla talsivat natsit, sillä onhan tämä maa aina pitänyt sisällään hieman höyrähtäneitä ihmisiä Pekka Siitoimesta Juhan Af Granniin asti, mutta ei natsismista ja ufoista ole aktiivisesti pyritty tekemään valtavirtaa ja osa normaalia poliittista debattia. Mutta ajat ovat muuttuneet ja natsien tavoitteet ja natsien teemat rasismista ja valkoisuuden ylemmyydestä ovat täysin normalisoituneita mielipiteitä ja noista mielipiteistä johdetut poliittiset ohjelmat ovat täysin hyväksyttyjä ohjelmia. Nämä natsien teemat ovat niin tavallisia, että niistä on tullut normaali osa tolkun ihmisen tarinaa ja siinä tarinassa totuus löytyy keskitieltä ja siinä tarinassa valkoinen mies on kaiken mitta ja oikean elämänmuodon standardi.

Ja tämän tarinan muuttuminen normaaliksi tarinaksi on oikeasti huolestuttavaa, eikä kenenkään kai enää tarvitse miettiä sitä, mikä rooli poliittisessa teatterissa näillä kadulla marssivilla natseilla, Soldier of Odinilla ja Rajat Kiinni- psykoosijengillä on. Se rooli on juuri se, mistä on varoitettu: toimia osana rasismin normalisoinnin tarinaa. Ei se ole mikään sattuma, että Laura Huhtasaari käy symppaamassa rasisteja Helsingin mielenosoituksissa tai miksi Olli Immonen ajautuu Eugen Schaumanin haudalle yhdessä natsikalifaatin kanssa tai miksi Perussuomalaisten puolue asemoi itsensä puolustamaan isänmaamme sankareiden performansseja maamme kaduilla. Kyse on juuri tuosta vihan aatteen normalisoinnista ja keskitien siirtämisestä hiljalleen kohti oikeaa kaistaa.

On jokseenkin huolestuttavaa, miten julkisessa keskustelussa edelleen annetaan valtaisasti tilaa sille tarinalle, jossa natsit esitetään positiivisessa valossa vain sananvapauttaan urheasti toteuttavina tavallisina, huolissaan olevina kansalaisina ja näiden vastustajia kuvataan mahdollisimman negatiivisesti räyhäävinä anarkisteina, joiden 'pitäisi vain leikata tukkansa, lopettaa liiman haistelu ja mennä töihin'. Tällä tavalla rasismia normalisoidaan ja rasismin vastustamisesta tehdään jotenkin epäilyttävää ja pahaa, vaikka rasismin ja natsikalifaatin vastustamisessa kummassakin kyse on meidän kaikkien velvollisuudestamme, sillä kukaan ei ole mitään ääripäätä, jos asettuu rasismia saati natseja vastaan, kuten ei ole ääripäätä sekään, jos asettuu raiskauksia vastaan.

Minun on pakko sanoa yksi asia suoraan. Olen nimittäin seuraillut pitkään tätä 'ääripääkeskustelua' ja pääni sanoo kohta 'poks'. Sillä tämä keskustelu alkaa pian olemaan siinä jamassa, että Oskar Schindleristäkin aletaan puhumaan 'ääripäänä', joka toimi väärin ja jonka kaltaiseksi 'ääripääksi' ihmiset pelkäävät 'leimautuvansa'. Ja sanoohan sen nyt tolkkukin, että Adolf Hitler oli vain 'juutalaiskriittinen', eikö vain? Ja on vain hyvin loukkaavaa, miten ääripään suvaitsevaisto kutsuu rasistiksi ja natsiksi kaikkea sitä juutalaiskriittistä ajattelua, josta eivät tykkää, eikö vain? Ja näin tarina etenee, elää ja hiljalleen me teemme väärästä oikeata ja oikeasta väärää.

Hyvät ihmiset. Tämä on vastenmielistä, sillä tämä kuvattu ääripäänarratiivi on isossa kuvassa selkeä merkki siitä, että rasismi ja ihmisviha ovat hiljalleen tolkullistuneet ja näistä kummastakin on tullut valideja kannanottoja.

Sanon nyt mahdollisimman lyhyesti ja yksinkertaisesti: rasismin vastaisuudesta ei tule puhua ikinä missään ääripäänarratiivissa, jossa totuus löytyy keskitieltä. Puhe keskitiestä on käsitteiden hämärtämistä ja siten oleellinen osa rasistisen tarinan arkipäiväistämistä. Kun käsitteiden merkitykset muuttuvat ja niistä poistetaan niihin kuuluvat lataukset, niiden merkitys näivettyy ja hiljalleen katoaa. 

Ääripääkeskustelun absurdius näkyy helposti siinä, että mikäli Suomen ISIS järjestäisi mielenosoituksen Tampereella vaatien islamistisen kalifaatin perustamista Suomeen ja jossa se vaatisi kristittyjen siirtämistä parakkikyliin ja homojen pakkosiirtoa Ruotsiin, niin käsi ylös, kuinka moni olisi sitä mieltä, että antakaa heidän nyt rauhassa osoittaa mieltään, sillä 'heillä on luvatkin kunnossa' ja 'onhan heilläkin sananvapaus'? Ja jos perussuomalaisten nuorisojaos Soldiers of Mannerheim menisi paikanpäälle ISIS:in demoon huutelemaan rivouksia ja he päätyisivät putkaan, niin moniko olisi sitä mieltä, että se todellinen ääripää olivat Soldiers of Mannerheimin jäsenet, ei ISIS?

Niinpä.

Siksi minulla on toivomus teille, hyvät ihmiset. Älkää olko tolkun ihmisiä. Pysykää ihmisinä.

Kiitos.